lauantai 9. heinäkuuta 2011

Mollaparka

Senni ihastui neuvolassa pieneen trikoiseen kangasnukkeenjolla oli iso pää ja iloinen ilme. Päätin tehdä sellaisen itse, kaapit kun on kankaita ja poistovaatteita pullollaan ja hiljattain hankitun saumurin käyttöä pitäisi harjoitella. Nimenomaan harjoitella. Niinpä projekti ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä...

Hiukset kulahtaneesta topista,
naama punervaksi värjääntyneestä t-paidasta
ja haalari venähtäneistä housuista.
Silmät askarteluhuopaa.

Lankojen vaihtaminen saumuriin on sen verran konstikasta, että pinkki  haalari surahti kasaan valkoisella langalla - ja sehän näkyy. Tällaisen pienen kaarevankulmikkaan jutun ompelukin oli aika konstikasta saumurialoittelijalle. Onnistuin jotenkin hurjastelemaan pään reunaan viillon, joten päästä ei tullut ihan symmetristä.



Kun hommaa tehdään mitä kaapista löytyy -periaatteella, joutuu soveltamaan vähän enemmänkin. Vanu loppui tietysti kesken, joten värväsin Saimin leikkaamaan vaahtomuovinjämiä rouheeksi. Rouhe ei vaan oikein toimi venyvän trikoon kanssa. Molla-paran raajat ovat hyvinkin selluliittiset :D

Senni ei ole onneksi turhantarkka. Lahjoiksi en kyllä taida alkaa ihan heti näitä ompelemaan...

2 kommenttia:

  1. Lopputuloksesta ei jälleen kerran näy ollenkaan se luomisen tuska, josta kerroit. Mollalla on niin iloisen valoisat, leikkiin kutsuvat kasvot!

    VastaaPoista
  2. Tein nassun ekana, ehkä siks ilme on toivoa täynnä... Oon miettiny, että katkaisen Mollaparan kaulan ja vapautan sen superlonselluliitista (giljotiini, lopullinen ratkaisu selluliittiin :D) ja teen uuden vartalon. Joskus sitten, kaikki kolme ompelukonetta häädettiin tänään keittiöstä kellariin...

    VastaaPoista