Kädentaitomessuilla

Olin viikonloppuna ekaa kertaa Tampereella kädentaitomessuilla. Porukkaa riitti niin, ettei sekaan meinannut mahtua. Itse tekeminen on edelleen huippusuosittua. Suurin kuhina oli tarvikkeita myyvillä ständeillä, valmiit käsityöt eivät selvästikään messukansaa houkutelleet yhtä paljon.

Itse löysin sekä tarvikkeita että joitakin valmiita juttuja (joista lisää vasta joulun jälkeen...) Lisäksi vaikutuksen tekivät Taito Shopin ihanat sukat (mulla perussukkaopiskelutkin vielä vaiheessa), Ahdin tilan Kiertävän Keppihevossirkuksen värikäs ja mietitty ständi ja tuotteet sekä Risakon superkauniit laukut, joissa oli hyödynnetty vanhoja virkattuja pitsipeittoja modernilla tavalla.

Keijuprinsessan keppihevonen

Tytöt tilasivat uudet, valkoiset kepparit - tosin Sennin kepparin piti olla tietysti vaaleanpuna-valkoinen. Ripset tarvittiin myös, "koska se on tyttö". Liilaa ripsiväriäkin toivottiin, mutta mun mielestä keppareiden ei tarvitse meikata.

Kävin kellarin kaapin sijaan ihan kangaskaupassa ja ostin valkoista fleeceä. Kaava on sama kuin Pikku Aasissa. Sennin kepparin harjaan sentään löytyi lankaa vanhoista varastoista. Silmät on askarteluhuovasta. Sieraimia en toistaiseksi laittanut, koska arvelin niiden olevan melko hallitsevat mustana valkoisella. Pitäisi ehkä kokeilla harmaasta huovasta.

Kepparin riimu

Satulan lisäksi kepparit tarvitsevat myös riimut, eihän ne mitään villihevosia ole...

 

Saimi punoi myös riimunarut, jotka kiinnitetään riimun renkaaseen klipsulla, kun kepparia talutetaan.

Kepparin riimun ohje

Varastoistani löytyneistä nahanpaloista riitti leikattavaksi pitkiä suikaleita. Puolitoista cm on hyvä leveys suikaleille. Renkaat irrotettiin vanhoista avaimenperistä.

Me ommeltiin suikaleet renkaisiin, mutta periaatteessa ne voisi myös nitoa tai liimata. Nahan ompeleminen on työlästä ja hidasta, mutta ommel ei toisaalta raatele kepparin pintaa rikki kuten nitojan niitti saattaisi tehdä. Liimauksen ja ompeleen kestävyysvertailuista en osaa sanoa mitään.

Riimuun tarvitaan vähintään yksi pitkä, turvan sivulta korvien takaa turvan toiselle puolelle ulottuva nahkasuikale sekä kaksi tai kolme lyhyempää suikaletta. Kannattaa kiinnittää ensin kolme suikaletta yhteen renkaaseen ja sen jälkeen sovitella ja mittailla muiden suikaleiden pituus kepparin päällä.

Se kolmas lyhyempi suikale ommeltaisiin tuohon pidempään suikaleeseen kiinni ja se sijoittuisi kepparin korvien eteen. Meidän keppareilla tällainen oikeaoppisempi riimu menisi joko silmien päälle tai jäisi kummallisesti harjaompeleen harjalle, joten sitä ei toteutettu muille kuin pikku-Mustalle.

Kepparin satula

Saimi seuraa Instagramissa muutamaa kepparitallia ja bongasi sieltä mainion idean: keppihevosen satulan. Tarvikkeet löytyi kellarin uumenista jälleen kerran ja satula syntyi ihan ilman äidin puuttumista asiaan.

Satulahuopa on ylellisesti brodeerattua tikkikangasta.

Satulan solkena on tölkinvedin - vihdoin jotain järkevää käyttöä mun keräämille vetimille. Niiden virkkaaminen olikin turhan tuskallista.

Niksulan keppariteline

Pappa nikkaroi tytöille kepparitelineen, jossa Pikkuaasi ja Sofia sekä kaupungissa talvehtiva Tähti pysyvät karkailematta. Huomattava parannus, aiemmin ne nimittäin makailivat nukkekodin katolla, josta rojahtivat toisinaan porukalla lattialle kolisemaan.

Saimi maalasi ihan itsekseen telineen valkoiseksi. Telineeseen on tarkoitus kiinnittää vielä jokaiselle nimikyltti vanhaan hevosenkenkään taiteiltuna kuten Satumaan kepparitallissakin.

Hevosenkenkien suhteen ollaan omavaraisia. Niitä kuten kaikkea muutakin romua polkupyöränraadosta alkaen on kaivettu meidän tontilta rakennusvaiheessa. Tässä on ollut vanhan maatalon saunantakunen ja pihanperä ennen kunnallisen jätehuollon keksimistä. Vieläkin toisinaan tehdään arkeologisia löytöjä kukkapenkkiä tms. tonkiessa.

Sennin mustangi

Kepparin kanssa voi leikkiä yksinkin, mutta kaikki on hauskempaa yhdessä. Niinpä Sennikin sai oman mökkikepparin. Kotona ratsastetaan Pikkuaasilla.

Saimi ystävällisesti auttoi tekemällä harjan. Ei ollakaan askarreltu yhdessä pitkään aikaan, oli oikein mukavaa. Askartelun sijaan ulkoleikeiltä jäävä aika kuluu Saimilla nykyisin kirjojen lukemiseen ja wiin pelaamiseen. Kaikella lienee aikansa...

Nimi: Musta
Rotu: mustangi
Väri: musta
Sukupuoli: ori
Syntymävuosi: 2013
Kasvattajat: Satu ja Saimi
Omistaja: Senni
Talli: Satumaan kepparitalli

Senni ei ollut vielä kuullut sanontaa siitä, ettei lahjahevosen suuhun katsota. "Tää on vuma. En haluu sitä." Nooh, tein sitten pieniä muutoksia, vaihdoin silmät neidin valitsemaan versioon (jotka on nyt tosi kummalliset), lisäsin harjajouhia ja purin jouhilangat auki ja parsin turpaa uuteen uskoon.

Mustangilla on nyt pikkuinen pususuu. Mustaa joustosamettia oli vain kanttiinsa puolimetrinen tilkku, jossa oli sauma keskellä. Pienen keppihevosen sivukappaleet siitä hikisesti sai, ilman keskikappaletta. Voin nyt kokemuksesta neuvoa, että keskikappale kannattaa laittaa keppariin, turvasta tulee muuten ihan kummallisen muotoinen.

Saimin mökkikeppari

Saimin keppari-innostus sai uutta vauhtia keväällä tehdystä issikkaretkestä, Sinttu-kirjoista sekä ratsastusta ja keppareita innokkaasti harrastavan Linnean kyläilystä.

Tein Saimille nimpparilahjaksi mökille uuden kepparin, jolla voi huoletta ratsastaa myös ulkona. Saimin kovasti rakastama Sofia-keppari on turhan arka ruohonvihreälle ja kuralle, joten tein tämän  kierrätyslastenvaatekassista löytyneistä ruskeista joustosamettiverkkareista (meillä ei ruskeaa juuri päälle pueta...)

Saimi virkkasi itse riimun ja ohjat.

Lasten verkkarit on sen verran pienet, että kepparin kaulaan oli pakko sijoittaa pöksyjen keskisauma. Ei haittaa tahtia. Saumaa tuli myös keskikappaleeseen ja yksi osui keskelle turpaa. Siihen laitettiin valkoinen tähti.

Nimi:Tähti
Rotu: suomenhevonen
Väri: liinakko tummanrautias
Sukupuoli: tamma
Syntymävuosi: 2013
Kasvattaja: Satu
Omistaja: Saimi
Talli: Satumaan kepparitalli

Satumaan kepparitalli

Pappa oli tehnyt Saimille nimpparilahjaksi kepparitallin mökille.

Talli on tehty harmaantuneesta jämälaudasta puuvajan terassille, jossa lapsilla on myös trapetsi, renkaat ja riippukeinu.

Kepparitallin päädyissä on parit tarpeettomiksi jääneet heinäseipäät. Vielä vajaa 10 vuotta sitten mökkipelloltamme tehtiin heinä ihan oikean hevosen kanssa ja nostettiin seipäille.

Seuraavaksi esitelläänkin uuden kepparitallin asukkaita, joita puuhattiin Saimin nimppareiden yhteydessä järjestettyjä laukkakisoja varten. Estehyppykisasta luovuttiin, kun osanottajien ikä vaihteli kahdesta yli kuusikymppisiin...

Niilon keppari

Nimi: Viljami (?)
Rotu: islanninhevonen
Väri: voikko
Syntymävuosi: 2012
Isä: tuntematon villi islanninhevonen
Emä: Sofia
Kasvattaja: Satu
Omistaja: Niilo
Talli: Peiponpesä, Lintuvaara

Tein meidän kummipojalle Niilolle joululahjaksi keppihevosen. Keppari on samaa materiaalia kuin Saiminkin, vähän pienempi vain. Niinpä se on Saimin Sofian varsa ja Saimilla oli sille nimiehdokaskin: Viljami. Mutta Niilo saa kutsua sitä miksi haluaa.

Viljamilla on Sennin aasin tapaan vanun sisällä keventävää superlonia täytteenä. Superlon pitää keppiä paikallaan, ettei se ala törröttää kuhmuna päässä tai lähde kokonaan irti. Viljamia keventää myös tekokuituinen harja (siskon vanhan ponchon hapsut).

Jätin muuten sieraimet pois ihan tarkoituksella, ne oli vaaleassa pienessä hepassa niin huomiota herättävän näköiset.

Niksulan pikkuaasi

Tein Sennille oman pienen aasikepparin eli aasi-keppihevosen, keppiaasin tai miksikä sitä nyt sanoisi...

Piilomaan pikkuaasi... Pitäiskö virkata vielä olkihattu...

Kivoja aasikepparin malleja en juuri löytänyt netistä, joten piirsin uuden kaavan oikeiden aasien kuvien perusteella. Halusin aasista vähän pullean ja lyhytturpaisen, joten etsin myös varsojen kuvia.

Koon määritti lopulta se, minkä verran raskausaikana venähtäneistä aasinharmaista kotiverkkareistani oli saatavissa irti...

Saimin kepparista tuli hurjan painava, joten kehittelin tähän pari keventävää uudistusta. Pelkän vanun sijaan laitoin täytteeksi vanun sisälle ison superlonpalan. Se on napakkuuteensa nähden kevyempi kuin pelkkä vanu, jota on tungettava kepparin päähän aika paljon ja aika tiukkaan.

Superlonpalaan tein viillon, johon sijoitin kepin sen päähän ruuvattuine pilttipurkin kansineen. Teippasin viillon kiinni ilmastointiteipillä. Tämän kuvittelen jälleen auttavan siihen, että keppi pysyy toisaalta pään sisällä eikä toisaalta tee kuhmua aasin päähän.

Myös harja on nyt kevyempi kuin Sofia-kepparin mattolangasta tehty pitkä harja. Tässä on paitsi pikkuisen mummon vanhoja villamattolankoja langanpäät purettuina auki, myös täydennyksenä seitsemän veljeksen jämiä.

Langat on tässäkin solmittu ketjusilmukkaketjuun, jonka lopuksi ompelin kepparin niskaan. Solmut laitoin hevosenhäntäsolmuina, jotta harja sojottaisi pystyssä.

Korvien sisälle leikkasin mehutölkistä kartonkia, jotta ne pysyvät terhakkaasti ryhdissä alhaalta ylös asti. Tölkin taitosta pystyi käyttämään hyödyksi myös. Korvia ei voi ommella juurestaan suorana, taitosta tarvitaan pitämään korvat pystyssä. Taitettuna lopputulos on myös luonnollisempi, jos sellaista haluaa tavoitella.

 

Tämmönen siitä sitten tuli, kankaan venyvyyden vuoksi huomattavasti pulleampi kuin suunnittelin :)

Niksulan kepparitalli

Keppari muuttui haaveista todeksi:

Nimi: Sofia
Rotu: palomino
Väri: palomino / voikko
Syntymävuosi: 2012
Isä: Albert Ikealainen
Emä: Sini-Tuuli
Kasvattaja: Satu
Omistaja: Saimi
Talli: Niksulan kepparitalli

Tein kepparin mummon kirppikseltä ostamasta samettiverhosta. Mukailin Suuren käsityökerhon ohjetta. Saimi ei halunnut kepparille suuta, mikä helpotti ompelua. Munkin mielestä heppa on paremman näköinen ilman auki retkottavaa turpaa.

Poikkesin ohjeesta myös siinä, että tein hieman sirommat sivupalat ja sieraimet ja suuremmat korvat ja silmät. Oikeillakin hevosilla on mun mielestä kauniit suuret ja pyöreähköt silmät, joten tein tällekin sellaiset.

Ohjeessa neuvotaan liimaamaan askarteluhuovasta tehdyt silmät ja sieraimet, mutta parin päivän koetuksen jälkeen suosittelen ehdottomasti ompelemista. Liimatut osat ei pysy kovassa vanutuksessa mukana ja niiden ompelu takaisin on mahdotonta, kun huopa on liimasta kivikovaa.

Saimi teki harjan itse: virkkasi ensin ketjusilmukkaketjun ja solmi silmukoihin langanpätkiä. Harjaan käytettiin mun mummon vanhojen mattolankojen jämiä. Ompelin valmiin harjan kiinni täytettyyn keppariin.

Keppi saatiin papan katkenneesta harjanvarresta. Keppissä oli sen verran elämän jälkiä, että päällystin sen kankaalla. Pitkän, kapean kangasputken kääntäminen oikein päin olikin hankala operaatio. Siihen varmaan jollain viksulla on joku kikka olemassa?

Pappa ruuvasi pyynnöstäni kepin päähän pilttipurkin kannen, jotta kepin pää pysyisi paremmin paikallaan, eikä alkaisi törröttää hepan niskassa. Saa nähdä miten patenttiratkaisuni toimii käytännössä.

Senni on myös kovin innostunut kepparista (kuten kaikesta mitä isosisko pitää käsissään). Normikokoinen keppari on kuitenkin hurjan iso painava taaperolle... ehtisiköhän sitä jossain välissä tehdä pikkuisen aasikepparin...

Kepparihaaveita

Saimi lainasi kirjastosta Venla-Maria Uutelan 12-vuotiaana tekemän keppihevoskirjan ja kepparikuume iski heti.

Lisätietoa kustantajan sivuilta.

Flunssaista äitiä on painostettu kepparihommiin mm. "pienoismallilla" :D

Saimi teki pienoismallikepparin
sukasta, villalangasta ja syömäpuikosta...

Kepparikirja on muuten tosi kiva, kekseliäs ja hauska, suosittelen lämpimästi. Saimi ahmaisi kirjan itse iltaisin, kun odotti että sain Sennin nukkumaan ja tulisin lukemaan iltakirjaa.

Ja kirjan kepparit on tosi hienoja! En tiedä osaankohan tehdä ihan niin hienoa... Tarvikkeet on jo kasailtu kangaskaapin perukoilta ja lankakorin pohjilta. Vain keppi puuttuu. Palaamme asiaan...