Poks!

Tänä vappuna ei sattuneesta syystä nähdä shamppanjalasia minun näpeissäni, joten niillä saattaa olla aikaa näpertää jotain (ainakin Sennin päikkäreiden aikaan).

Tämä on tulos,
kun juhlii vesilasin kanssa :)

Hauskaa vappua kaikille, kuohujuomilla tai ilman!

Saimin paperiaskartelut

Saimi saa toisinaan suuren inspiraatiokohtauksen ja syventyy toteuttamaan ideaansa niin, ettei kuule eikä näe mitään muuta. Tavallinen paperi, teippi ja tussit yleensä riittävät, myös tyhjät kartonkipakkaukset ja pahvilaatikot ovat suosittua materiaalia.

Kerran irrotin Saimin pieneksi jääneestä paidasta kankaisen leppäkertun. Saimi innostui tekemään Kertulle viidakon, koska paidassakin oli sellainen.

Palmujen välissä riippukeinu, etualalla Kertun sänky,
vanua patjana ja pala Lambia peittona :)

Tässä Kerttu valtakunnassaan.

Toisinaan innostuskohtaus pamahtaa päälle Pikku kakkosen Neppajymykerhosta. Taannoin kerhossa askarreltiin leluille maitopurkista liukumäki ja viilipurkista keinu.  Niinpä Kerttu kavereineen sai kokonaisen leikkipuiston viidakon viereen. 

Kerran Saimi pyysi taittelemaan laivan paperista, mutta äiti ei ehtinyt eikä isi osannut. Niinpä tyttö teki sen itse.

Chupa Chups sponssaa tätä purjehtijaa :)
Styroxrakeita teipattuna vaahtopäiksi.

Tätskän kanssa Saimi askarteli sisäpilkkivehkeet. 

Pilkkiavanto (lieneekö oikea termi...) on tehty pesuvadin päällä olevasta reiällisestä kankaasta, kalat paperista ja pilkkionki varrastikusta ja teipistä. Siiman eli teipin päässä on magneetti, samoin kaloissa. 

Talven suosikkiaskartelu oli pehmolelupulkka maitopurkista, sekin Neppajymystä. Täysin itse ja oma-aloitteisesti askarrellut lelut vaikuttavat olevan rakkaimpien joukossa, pulkkaakin hinattiin ympäriinsä monta viikkoa :)

Kauppakassi vaunuihin

Äitiyslomailijana otan ilon irti hyötyliikunnasta: hoidan ruoka- ym. ostokset käymällä vaunukävelyllä kaupassa parin kilometrin päässä. Toisinaan vaunujen tavaratilaan ei mahdu kaikki tarpeellinen, joten tein vaunuihin oman kauppakassin.

Kassi poikkeaa perusmallista siinä, että sangat ovat kapealla sivulla. Näin ne saa ripustettua vaunujen aisassa oleviin väkäsiin (joita tosin ei ole tarkoitettu kauppakassin ripustimiksi). Sangat ovat myös riittävän pitkät, jotta kassi asettuu vaunuosan alapuolelle, eikä jää kuskin jalkojen tielle.

Tein kassin pestävästä kernistä, joten sitä voi käyttää rapakelilläkin. Stockmannilta löytyi vaunujen väristä Linumin ruutukerniä - tyyristä kylläkin, mutta sain ihanilta työkavereilta lahjakortin Stockalle siitä hyvästä, että pysyn poissa tämän vuoden ;) 

ps. Kannattaa tsekata Linumin sivut, kauniit ja toimivat. Erityisesti "inspiraatio-kirjassa" on kivan raikkaita ja rosoisia sisustuskuvia. Ruotsalaiset osaa... ja tanskalaiset vasta osaakin.

Muna ja kana savipajassa

MLL järjesti jälleen savipajan 6-12-vuotiaille lapsille ja vanhemmille läheisellä koululla. Näin pääsiäisen lähestyessä teemana oli muna ja kana.

Pajassa oli kaksiosaisia muotteja, joilla saattoi tehdä onttoja munia. Umpimuna olisi liian paksu möykky, se rikkoontuisi poltettaessa.

Saimin savipupu

Tällä kertaa nämä naiset tekivät melko tarkkaan ohjeiden mukaan munista pupun ja kanan. Viime vuoden tonttusavipajassa värit tuottivat meille pienen yllätyksen, joten maalasimme tällä kertaa vain parilla värillä pari yksityiskohtaa, koska tämä savi muuttui poltettaessa valkoiseksi ja se sopi väriksi luomuksillemme.

Tein kanasta samantyyppisen kuin
Saimi-taaperon suklaanhimossaan tuhoama pääsiäiskoriste.

Enempää ei tällä kertaa ehditty muovailla, koska oli lähdettävä ruokkimaan pikkuista pikkusiskoa.

Laskeskelin muuten, että tyttöjen pitkän ikäeron vuoksi voin käydä savipajoissa 12 vuotta, jee! Paitsi jos Senniltä puuttuu näpertelygeeni. No, sitten lahjon sen mukaan silmälumeeksi :)

Pyöräretkellä Mosan pääsiäismyyjäisissä

Mosan käsityön ystävät järjesti pääsiäismyyjäiset Tapanilan VPK-talolla palmusunnuntaina. Pyöräretkeiltiin sinne Saimin kanssa löytöjä tekemään ja ideoita kalastelemaan :)

Yksi mummoista myi tällaisia noitamummoja.
Saatan vähän tuunata tätä noiden vaatteiden osalta.
Huivi ainakin vaihtuu, kuosi on turhan kasaria.

Yksityiskohdat on hiottuja,
kuparipannu on tosi pikkuinen,
luuta ja piipunrassikissa oikeissa mittasuhteissa.

Saimi sai omilla rahoillaan ostaa mummeleilta makunsa mukaisia juttuja.

Jotain tämmöisiä voisin itsekin virkkailla
joskus, Saimi tosin ei uskonut sen tapahtuvan
välittömässä lähitulevaisuudessa :)

Pellenukke on oikeasti pieni rintaneula.

Sennille ostettiin tuliaisiksi iso pupu.

Muutakin löytyi, niistä lisää myöhemmin. Retken kruunasi ulkopöydässä mutusteltu korvapuusti ja mehu :)

Onneksi Saimi osaa jo itse pyöräillä. Kuusi vuotta sitten lähdettiin ekalle pyöräreissulle Saimi tarakalla istuimessa. Ilmeisesti tytöllä oli tylsää, koska työnsi ensin kätensä äidin paidan alle, sitten verkkareihin ja lopulta kiskaisi verkkarin takamuksen satulan alle. Mukana meni pikkaritkin...

Olisi tietysti ollut mukavan vilpoista pyöräillä peba paljaana, mutta meillä vaihtui kuski ja seuraavalle retkelle laitoin farkut jalkaan :D

Virvon varvon

Viime pääsiäisenä unohdin ostaa höyheniä virpomisvitsoja varten, joten pajunoksat oli koristeltava jollain muulla. Kotoa löytyi onneksi lahjapakettien silkkipapereita.

Silkkipaperikukkia on helppo tehdä. Me leikkasimme terälehtiä ja laitoimme ne nippuun piipunrassin pätkillä.

Tänä vuonna muistin höyhenet, mutta tehtiin virpomisvitsojen ohella kotiin kukkaoksia.

Vanha silitysrauta toimii
ovenpönkkänä.

Saimi ei toistaiseksi kierrä ovelta ovelle herkkujen ja hillon toivossa, vaan käy joillakin tuttavilla ikään kuin tilattuna ohjelmanumerona.

Kevään 2011 noitamuotia.

Saimin ollessa 4-vuotias Hannu-pappa kysyi mitä pupuksi pukeutunut vitsanheiluttaja haluaisi palkaksi. Saimi vastasi huolettomasti "vaikka kultamitalin". Hanski vastasi, että sehän onnistuu, hyppäsi autoon ja kävi hakemassa työpaikaltaan jostain hiihto- soutu tms. urheilutapahtumasta saamansa kullanvärisen mitalin.

Pupuperhe

Satuin vilkaisemaan ihanaa Suklaamarenki-blogia ja sieltä löytyi ohje suloisiin vaahtokarkkipupuihin.

Vasemmalla Saimin Viirusilmä, oikella äidin Tähtisilmä.

Näperreltiin näitä Saimin kanssa iltapäivän iloksi, onnistuu siis hyvin myös lapselta. Me käytettiin koristeluun joulupipareista jääneitä tähtiä, helmiä ja strösseleitä ja kiinnitettiin ne ja korvat valkoisella sokerikuorrutteella. Korvia ei pystytty juuri muotoilemaan, koska kaapista ei löytynyt tomusokeria, jonka avulla voisi vähentää tahmaisuutta.

Puputikut seisovat suolassa vanhassa kakkuvuoassa,
joita käytän usein tarjoiluastioina.

Meidän puput eivät ole ihan niin ilmeikkäitä ja professionaalin näköisiä kuin Suklaamarengin Heidillä, mutta oltiin itse ihan tyytyväisiä näihin :)

Kukko ja kana saunassa...

...istuivat samassa ammeessa. 

Kukko pesi kanan selkää, 

kumpikaan ei vettä pelkää.

Kot-kot, kana kaakattaa,

älä kukko - kutita!

Tämä korvamato on niitä tuoreempia lastenlauluja, ei suinkaan omakeksimäni... :)

Styrox-kana ja -kukko löytyivät Tuuloksen kirpparilta.

Näitä huovutettuja pääsiäiskoristeita ei ole kylvetetty, vaan ne on huovutettu huovutusneulaimella. Viime pääsiäisen aikoihin innostuin muovimunien huovutuksen myötä neulahuovutuksesta. Neulalla painellaan huopaa esim. styrox-aihioon, kuten tässä. 

Vähän tylsää soveltaa valmista pohjaa, mutta värisävyjen suunnittelu ja nopeasti nähtävissä oleva lopputulos pitivät mielenkiintoa yllä niin kauan, että sain pariskunnan valmiiksi asti.

Jostain syystä Saimi on melkein yhtä innostunut pääsiäisestä kuin joulusta. Itse en ollut siitä lapsena mitenkään täpinöissäni, vaikka suklaamunia ja niiden sisältämää krääsää ei ollutkaan ympärivuotisesti saatavilla. 

Muistan edelleen joitakin alle kouluikäisenä saamiani pääsiäismunasormuksia. Äiti teki meille aina pääsiäisaamuksi sängyn viereen pienet kanan pesät, joista löytyi suklaamunat. 

Saimille on ilmeisesti jäänyt hyvä fiilis pääsiäisestä, koska sai silloin ensimmäisen kerran maistaa suklaata. Saimilla oli ruoka-aineallergioita ja suklaata oli vältetty, kunnes Saimi sai tarhakaverilta pääsiäispussin, jossa oli hedelmärakeen näköisiä karkkeja. Karkeissa olikin suklaata sisällä ja tytön silmiin tuli ensi puraisun jälkeen lasittunut katse ja ruskea kuola alkoi valua.

Karkkeja oli vain pari, mutta Saimi oli heti koukussa. Taapero alkoi tähyillä ympärilleen ja hoksasi pääsiäistipun, jolla oli saman värinen pieni styroxmuna käsissään. Ehdin hätiin selittämään, ettei se ole syötävää. Poistuin huoneesta hetkeksi ja kun palasin, tipu oli raadeltuna lattialla ja pikkuisessa styroxmunassa oli paljon pikkuisia hampaanjälkiä. Saimi ilmoitti tietäväisenä, että "Äiti, ei se oo syötävää."  

Yli 1000 käyntiä!

Huomasin, että Satua ja tarinoita on luettu yli tuhat kertaa :)

Perustin Satu ja tarinoita -blogin puolisen vuotta sitten, kun olin raskaana ja pitkä sairasloma uhkasi. Halusin jotain puoliälyllistä kevyttä ja hauskaa tekemistä odotusajaksi. Käsityöblogissa pystyin yhdistämään puuhailuharrastukseni ja ammattini kirjoittamisen ja nettijuttujen parissa.

Arvelin, että blogi kuivahtaa käsiin aika pian, kun näpertelyideani loppuvat, mutta räpellysten dokumentoiminen blogiin onkin saanut ideamyllyn pyörimään entistä reippaammin. Myös Saimia innostaa yhteisten ja omien tuotosten näkeminen tietokoneen ruudulta.

Ideoiden ehtymisen sijaan haasteena on toistaiseksi ollut luontevan kirjoitustyylin löytäminen - kirjoittaako oikeakielistä asiatekstiä vai puhekielellä, jota käytän siviiliviestinnässäni. Blogitekstini taitaa olla skitsofreenistä horjuntaa näiden välillä...

Haasteita asettaa myös käytettävissä olevat välineet: Kännykkäkameran tehot eivät oikein riitä isojen kohteiden tai pilvisellä säällä kuvaamiseen. Pahoittelen, että kuvat ovat siis toisinaan sameita ja pimeitä. Ehkäpä hankin kunnon kameran tai kuvankäsittelyohjelman kotikoneeseenkin.

Tuhannen käynnin kunniaksi kerron hieman myös teistä lukijoista. Kaksi Gmailin käyttäjää on uskaltautunut rekisteröitymään ja joidenkin tiedän tilanneen RSS-feedit. Bloggerin tilastot kertovat kuitenkin, että lukijoita on enemmänkin – yllätyksekseni muitakin kuin kavereitani, joille olen kertonut blogistani :)

Isoäidin neliöistä kerroin helmikuussa.
Virkkaus ja nelkut näyttävä olevan todella
suosittuja - eikä ihme.

Useimmat uudet ja satunnaiset kävijät tulevat Google-haun kautta. Isoäidin neliöt, lankaenkeli, ristiäismekko ja virkkaus ovat yleisimpiä hakusanoja. Monet tulevat kuvahaun kautta.

Lankaenkeliä haettiin erityisesti joulun alla.
Tekstissä Valkoista ja huopaa.

Lelupäivä on jostain syystä suosituin teksti. Myös Ristiäismekko on suosittu, muissa teksteissä käyntejä on tasaisemmin.

Lelupäivä-tekstin hiirulainen.

Suurin osa kävijöistä on Suomesta, mutta käyntejä on ollut myös Yhdysvalloista, Kroatiasta, Ruotsista, Tanskasta, Virosta, Puolasta, Kreikasta, Intiasta, Malesiasta ja Pakistanista. Ulkosuomalaisia oletan – olisi kiva saada kommentteina terveisiä sieltä kaukaa :)

Kommentit ovat tervetulleita myös muilta :)

Huopaa munille!

Koska mitään mahdollisesti joskus askartelutarvikkeena käytettävää ei voi heittää pois, meille oli kertynyt oikean munan muotoisia muovikoteloita suklaamunien sisältä. Viime pääsiäisenä keksin huovuttaa ne. 

Tämän vuoden munasatoa.

Viime vuoden munasato

Tein viime joulun alla samalla tavalla joulupalloja, alla kopioituna joulukuussa julkaisemani ohje. 

Tänä vuonna kokeilin muovimuniin sukkahousuhuovutusta: muna kiedotaan huopaan, pujotetaan sukkahousun pätkään, joka solmitaan kiinni ja heitetään pesukoneeseen muun pyykin sekaan. Pesin munat 60 asteessa ja laitoin ne vielä kuivausrumpuun.

Munat paljaaltaan.

Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun toin pyykin mukana tutuhkon näköisen paketin. Ihonvärisen sukkiksen pätkässä kaksi munaa, solmulla toisistaan erotettuna... "Mikä toi on?!" Varmaankin arveli, että nyt käsityöharrastus on mennyt liian pitkälle :D

Huopaan käärityt munat
sukkiksenpätkässä
matkalla pesukoneeseen.

Joka tapauksessa sukkishuovutus onnistui hyvin, pinta oli enimmäkseen tasainen. Pienille munille se sopii paremmin, koska isojen ympärille kääritty huopa kasaantui väkisinkin niitä sukkahousuihin tunkiessa. Tässä voisi olla avustajasta hyötyä, toinen pitää sukkiksia ja toinen molemmin käsin munaa. 

Jaahas, tästä aiheesta ei näköjään voi kirjoittaa eikä lukea ilman että likainen mielikuvitus alkaa laukata... :)


Vinkkejä muoviesineiden huopapäällystykseen

• Kierrä huovutushuopaa pari kerrosta muovin päälle, niin että ensimmäisen ja toisen kerroksen kuitujen suunta on ristikkäinen.  
• Kastele paketti lämpimässä vedessä, johon on liuotettu marseillesaippuaa tai mäntysuopaa. 
• Hiero käsissä, jotta huopakerrokset tarttuvat toisiinsa ja huopuvat. 
• Huuhtele kylmällä vedellä ja anna kuivua. 
• Huopa jää todennäköisesti hieman väljäksi ja epätasaiseksi. Sen saa kursittua kasaan pistelemällä huovutusneulalla. Neulalla täytyy pistellä vinoon, koska neula ei uppoa muoviin. Huovutusneulan voi irrottaa huovutusneulaimesta, jos on sattunut hankkimaan sellaisen. Neulain on yksittäistä neulaa kätevämpi esim. syrox-aihion päälle huovutettaessa, ks. esim. huopaenkelit. 
• Kuviot tehdään myös huovutusneulalla, jälleen vinoon pistelemällä.
  
  

Kuviot pistellään huopaan huovutusneulalla,
jonka kärjessä on väkäsiä.