...istuivat samassa ammeessa.
Kukko pesi kanan selkää,
kumpikaan ei vettä pelkää.
Kot-kot, kana kaakattaa,
älä kukko - kutita!
Tämä korvamato on niitä tuoreempia lastenlauluja, ei suinkaan omakeksimäni... :)
 |
| Styrox-kana ja -kukko löytyivät Tuuloksen kirpparilta. |
Näitä huovutettuja pääsiäiskoristeita ei ole kylvetetty, vaan ne on huovutettu huovutusneulaimella. Viime pääsiäisen aikoihin innostuin muovimunien huovutuksen myötä neulahuovutuksesta. Neulalla painellaan huopaa esim. styrox-aihioon, kuten tässä.
Vähän tylsää soveltaa valmista pohjaa, mutta värisävyjen suunnittelu ja nopeasti nähtävissä oleva lopputulos pitivät mielenkiintoa yllä niin kauan, että sain pariskunnan valmiiksi asti.
Jostain syystä Saimi on melkein yhtä innostunut pääsiäisestä kuin joulusta. Itse en ollut siitä lapsena mitenkään täpinöissäni, vaikka suklaamunia ja niiden sisältämää krääsää ei ollutkaan ympärivuotisesti saatavilla.
Muistan edelleen joitakin alle kouluikäisenä saamiani pääsiäismunasormuksia. Äiti teki meille aina pääsiäisaamuksi sängyn viereen pienet kanan pesät, joista löytyi suklaamunat.
Saimille on ilmeisesti jäänyt hyvä fiilis pääsiäisestä, koska sai silloin ensimmäisen kerran maistaa suklaata. Saimilla oli ruoka-aineallergioita ja suklaata oli vältetty, kunnes Saimi sai tarhakaverilta pääsiäispussin, jossa oli hedelmärakeen näköisiä karkkeja. Karkeissa olikin suklaata sisällä ja tytön silmiin tuli ensi puraisun jälkeen lasittunut katse ja ruskea kuola alkoi valua.
Karkkeja oli vain pari, mutta Saimi oli heti koukussa. Taapero alkoi tähyillä ympärilleen ja hoksasi pääsiäistipun, jolla oli saman värinen pieni styroxmuna käsissään. Ehdin hätiin selittämään, ettei se ole syötävää. Poistuin huoneesta hetkeksi ja kun palasin, tipu oli raadeltuna lattialla ja pikkuisessa styroxmunassa oli paljon pikkuisia hampaanjälkiä. Saimi ilmoitti tietäväisenä, että "Äiti, ei se oo syötävää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti