keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Pinnasängystä sohva

Meillä nukutaan perhepedissä, pinnasänky oli käytössä Sennillä vain kolme ekaa kuukautta. Tää oli arvattavissa, Saimihan ei allergiavauvana nukkunut pinnasängyssä lainkaan, äidin ja isin vieressä oli turvallisempi nukahtaa uudelleen masun kipristeltyä. Ja äidin oli helpompi nukahtaa, kun ei tarvinnut nousta sängystä jatkuvasti.

Pinnasänkyyn ei siis Sennin kohdalla juuri panostettu, papan varastoista löytynyt vähän risa kelpasi mainiosti. Papan nikkaroimaan leikkimökkiin tarvittiin kalustusta ja pyysin pappaa poistamaan pinnasängystä toisen laidan.

Puput koolla Pupulassa

Pappa myös varmisti sohvan istuimen kestävyyden kätevästi kasaamalla erikokoisia puupatikoita sohvan alle... :) Niinpä ompelin sohvaan pikaisesti helmalakanan vanhoista rikkinäisistä lakanoista.


Vaaleanpunainen pitsilakana on kirpparilta ja kului käytössä ihan harsoksi. Käytin sen kuteena virkkaamissani koreissa. Valkoinen lakana oli tätini kapioita ja koristettu tädin nimikirjaimilla. Loppuosa siitä päätyy myös joskus kuteeksi.


Leikkimökin lattialla pilkistää muuten mun vanhoista lakanoista kutoma räsymatto. Niistä joskus lisää - luin just jostain että ne on nyt oikein muodikkaitakin, ihan kansainvälisesti haluttua tavaraa...

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kiitoskoru

Saimi sai kummitädiltään Piialta nimpparilahjaksi Piian vanhan kosketusnäyttökännykän. Melkoisen hulppea nimpparilahja, sen Saimi tajusi itsekin ja pohti miten voisi muistaa vuorostaan Piiaa.

Valkoisia vielä mukana varmuuden vuoksi....

Piia pyysi Saimia tekemään pinkin kesäkorun kaulaan tai ranteeseen. Niinpä koottiin pinkit puuhelmet. Enää ei tarvinnut kiistellä aikuisten ja lasten korujen erosta, Saimi hylkäsi kimaltavat muovihelmet Piian tyyliin sopimattomina.

Toivottavasti Piia tykkää :)

Helmet riitti kaulakoruun, johon tuli eteen kaksi nauhaa ja niskaan yksi.

Saimi pujotteli ensin niskaosuuden puikulahelmet kaksinkertaiseen joustavaan silikonilankaan ja sitten etuosan erimuotoiset sopivaksi katsomassaan järjestyksessä kumpaankin lankaan. Solmin lopuksi langan aika kireälle, koska olen omassa käytössä huomannut sen venähtävän ajan myötä.


Saimin tehdessä helmiä jouduin jatkuvasti hätistelemään pikkulokkia, joka oli sitä mieltä, että helmet on karkkia ja pyrki nappaamaan niitä suuhunsa vaatien samalla "tota hyvää!".

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tallinnan tuliaisia

Meidän perhe lähti parin päivän lomalle Tallinnaan. Sennin kanssa reissaminen oli varsin rasittavaa, kun pikkunaisella on hurjasti tahtoa ja vauhtia mutta ei nimeksikään järkeä. Saimi sen sijaan on jo oivaa matkaseuraa.

NUKUn työpajan nukkeja

Tallinnasta löytyi hieno nukketeatterimuseo NUKU. Siellä nähtiin monenlaisten teatterinukkien lisäksi mahtava nukketeatteriesitys, jossa esim. yksinkertaisista vaahtomuovipötkylöistä muodostui kolmen näyttelijän käsissä balettia tanssiva hevonen.

NUKUn työpajassa sai myös tehdä oman nuken ohjatusti mallin mukaan.

Saimi teki mustekalan.

NUKUssa kannattaa ehdottomasti käydä ihan minkä ikäisen vain. Tosin vaarallisten, ilkeiden ja onnettomien nukkien kellariluolaan ei kannata viedä kovin pieniä, eikä heikkohermoisia. Efektit ovat tehokkaammat kuin Lintsin Kummitusjunassa... 


Tallinnastahan löytyy turisteille myös kivoja käsityöpuoteja, joissa on mm. hienoja kirjoneuleita ja -lapasia. Saimi ihastui Eesti Esindus -putiikissa välkesametista ja helmistä tehtyihin pieniin heppoihin ja merihevosiin. Suosikkia arvottiin melko pitkään, lopulta löytyi voittaja.




Rebekka-serkku sai tuliaisiksi samasta putiikista pikkuisen huopahiiren.



PS...

Tällaisten vähän vilkkaampien lasten kanssa syöminen onnistui reissulla hyvin (vain) Tallinnan Vapianossa. Pastat ja jälkkärit (suklaakakkua, tiramisua ja pannacottaa) sekä lattekin kuulemma oli tosi hyviä, eikä niitä tarvinnut juuri odotella.

Suuri pastamatkailija nauttii jälleen yhden bolognesen.

Vapiano oli muuten reissun ainoa tankkauspiste, jossa Senni ei saanut kaariraivaria, koska sen uskalsi päästää juoksentelemaan avaraan ja valoisaan saliin ruokalajien välillä.


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Cafe Pupula

Pappa teki Saimille ja Sennille mökille leikkimökin. Se kiskottiin paikoilleen pation reunaan miesvoimin pyöreiden puupöllien päällä, vanhaan kunnon egyptiläistyyliin :)

Saimi nimesi leikkimökin Pupulaksi.

Saimi innostui leikkimään mökissä kahvilaa, koska hyvällä säällä kahvitellaan patiolla. Pullat tilataan nyt kahvilanpitäjältä.


Tein leikkimökkiin kahvilakyltin vanhojen lasten farkkujen puntista ja valkoisesta matonkuteesta. Rypytin ensin kuteen, jotta se oli helpompi muotoilla tekstiksi.


Saimin nimpparitkin piti järjestää kahvilaksi. Koko sunnuntai odotettiin luvattua vesisadetta ja niinpä pystytettiin kahvila sisälle. Sade tuli vasta illalla. "Mulla oli ihanat nimpparit", huokaili päivänsankari vielä tänäänkin - siitä kiitos osallistujille :)


Cafe Pupulassa oli tarjolla tietysti mm. vaahtispupuja.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Saiminpäivien viirinauha

Saimin nimppareita vietetään tänäkin kesänä mökillä mummojen, pappojen, kummien, serkkujen sun muiden voimin.

Juhlia koristaa aina Saimin mielestä ehdottoman tärkeä viirinauha, joka sateisella säällä sijoitetaan kuistille ja aurinkoisella säällä ulos patiolle.

Mökin kuistilla on vielä teolliset pitsiverhot,
6 metrin virkkausurakka odottaa...

Kärsimättömänä ja huolimattomana ihmisenä oon ommellut viirinauhan aika iisisti, koska se on käytössä vain kerran pari vuodessa eikä tarvi kestää kovaa kulutusta.


Nauhan ja viirien reunat on hapsuisen huolittelemattomat.
 
Saimi ilmoitti keväällä haluavansa viirinauhan myös omaan huoneeseensa ja valitsi tilkut. Hiljattain sain valmiiksi Saimin tilauksen (ja pari muutakin, niistä myöhemmin):



Koska mun projektit etenee hiiitaaasti, Saimi ripeänä tyttönä teki itse ensin väliaikaisen :)

Saimi käytti hommassa luovasti reijittäjää...


Superhelppo viirinauha syntyy näin
  1. Revin punaisesta / lilasta kankaasta 3 cm levyisiä suikaleita, jotka ompelin yhteen pitkäksi nauhaksi.
  2. Leikkasin vanhoista puuvillapaidoista yms. kolmion muotoisia tilkkuja.
  3. Neulasin suikaleet kaksin kerroin taitetun nauhan väliin pienin välein / yhteen pötköön ja ompelin nauhan kiinni.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Pihaelämöintiä

Mukavaa päästä välillä kellarista pihalle.


Puutarhahommiin mulla on tässä vaiheessa kesää jo mennyt into, sen sijaan on kiva pelailla sulkista ja heitellä frisbeetä ja sen sellasta. Syödä ulkona grillistä ja istuskella jos sallitaan.

Senni sai suloisen ruusulierihatun kummitädiltään Riikalta.
Hattu on paitsi ihana, myös toimiva: ohutta vilpoista kangasta,
tarranauhakiinnitys ja niskaa ja kasvoja suojaava iso lieri.
Hattu PeppiPaavosta.


Istuskelen mieluiten vanhassa tuunaamassani kansituolissa. Ostin sen 20 vuotta sitten kirppikseltä 10 markalla. Maalasin täysin harmaantuneen rungon vaalean lilaksi ja vaihdoin kankaan.


Tää malli on tosi hyvä, mukava ja säädettävissä virkkaus-, luku- ja torkkuasentoon. Ja säilytyksessä täysin littana, kevyt kantaa kuistilta pihalle.

Yhden puutarhatuolin mukavuusaste nousi myös, kun entisöin istuintyynynpäälliset, joilla viime kesänä söpöstin mökkisitterin. Äitiyspakkauslaatikon vaahtomuovista leikkasin niihin pehmusteet.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Fiini kellari

Meidän talossa on ihan oikea viileä kellari, mutta se - kuten moni muukin paikka - on jäänyt talon rakentajalta kesken eikä mekään sitä ihan ekaksi ryhdytty laittamaan.

Tällä viikolla vihdoin laitettiin kylmäkellari kuntoon mun vanhempien kanssa  miehen 40-vuotislahjaksi sen työmatkan aikana. Mies tykkää viineistä ja ruuanlaitosta, joten lahja on nimenomaan miehelle, ei mulle :)

Uudistettu kellari

Kellarin seinä oli levytetty vanerilla ja maalattialle oli levitetty hienoa hiekkaa sekä piipusta yli jääneitä reikätiiliä. Melkoisen ankea koppero siis, tämmöinen:

Kellari odottaa make-overia tyhjennettynä...

Seinät ja katto maalattiin valkoisella pohjamaalilla. Sen päälle telattiin valkoista Tikkurilan Tunto Karkea -maalia, jolla saa rapatun näköisen pinnan.

Koska kellarin seiniä ei juuri tuijotella, maalauksessa hiukka oikaistiin. Pinnasta saa siistimmän, kun noudattaa ohjeita, hiertää yms. Maalia myös kuluu silloin 2,5 kertaa enemmän.

Karheeta on ja krouvia.

Reikätiilet korvattiin ns. antiikkitiilillä eli kierrätetyillä tiilillä. Tiilet on peräisin parista purkukohteesta ja pappa on aikanaan kilkutellut niistä laastit pois tiili kerrallaan. Papan piti muurauttaa niistä takka, mutta muurari kieltäytyi koskemasta kooltaan vaihteleviin tiiliin.

Lattia ei ole ihan tasainen, mutta siitä ei ole mitään haittaa.

Koska tiilet tosiaan on paitsi eri pituisia, levyisiä ja paksuisia, myös vähän käyriä ja kuperia, lattian tekeminen oli hauskaa palapeliä. Palat vain oli hiukka painavia, joten salille ei tarvinut lattiapäivänä lähteä.

Mäkin vein yhteen kellarinnurkkaan omia harrastuksiani,
kukkasipuleita odottaan syksyä ja multiin pääsyä.