torstai 30. huhtikuuta 2015

Kutistemuovikorvikset

 

Kokeilin kutistemuovia ekaa kertaa ja yllätyin iloisesti, homma on helppoa ja lopputulos käyttökelpoisempi kuin monessa muussa askartelussa. Etsin netistä silhuettityyppisiä kuvia ja piirsin ne läpikuultavalle kutistemuoviarkille iPadilta. Tulostaminen ja paperilta läpi piirtäminen olisi helpompaa, mutta tulostinta ei ollut käytössä.

Piirsin ääriviivat mustalla F-kokoisella permanent-tussilla ja leikkasin kuviot irti. Saimi väritteli osan kuvioista tussilla mustaksi molemmin puolin, osan vain toiselta puolelta puuväreillä. Tein myös Sennille piparkakkumuotilla omat pupu- ja kisukuviot väritettäväksi.

Muovi kutistui paistaessa mielestäni enemmän kuin pakkauksessa luvatut 45 %, arvioisin että lopputulos on 30 % alkuperäisestä. Etenkin reikiä tehdessä epäilykset olivat vahvat, mutta tavallinen paperirei'itin on todellakin paras näiden rei'ittämiseen, koska myös reikä kutistuu aika tavalla. Tein lintuihin reiät paperirei'ittimellä ja heppoihin ja kissaan pienemmät nahkalävistimellä. Niistä saa hikisesti korurenkaan läpi.




Kutistemuovi käyttäyy uunissa aika mielenkiintoisesti: ennen kutistumistaan se menee aivan mykkyrälle. Jos en olisi lukenut siitä jostain blogista, olisi varmaan tempaissut uunin auki kesken kaiken ja heittänyt mykkyrät roskikseen.

Paistaminen alkaa.

Kuviot kipristyvät.

Kuviot alkavat oieta pienempään kokoon.

Valmiit kutistukset.



lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rautalangasta vääntäen


Saimin vitriinikaapissa asustavan Sylvanian-kissaperheen sisustushaaveet asettavat äidin huonekalutehtaan jatkuvasti uusien haasteiden eteen. Nyt piti tehdä rautasänky Ripaus tunnelmaa -blogin mallin mukaan.

Meidän kellarista löytyi nippu paksuhkoja mustia rautalankatikkuja ja ohuempaa ruosteista lankaa. Niistä sitten väänneltiin jotain sinne päin. Ei siitä kovin siisti tullut, on taas sitä käsityön leimaa oikein kunnolla, mutta asiakas oli tyytyväinen ja tilasi sängyt myös kissaperheen jälkikasvulle.

Saimi ompeli itse isin vanhasta paidasta ja kangastilkuista ohuiden superlonlevyjen päälle lakanan ja tyynyliinat.



Tyttökisulla on jakkarana lankarulla, johon on liimattu huopatyyny. Pojan pöydän Saimi on tehnyt itse puusta.


Sängyn koko suunniteltiin makuuttamalla kissapariskunta ruutupaperille ja piirtämällä reunat. Sitten vääntelin päädyt ja laidat piirroksen mittojen mukaan. Niitä sitten yhdisteltiin ensin paksuilla ja sitten ohuemmilla rautalangoilla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Virkattu kakunpala


Senni tykkää hurjasti herkuista ja myös leikkii mielellään muffinsseilla, pullilla ja donitseilla, jotka olen virkannut. Nyt tilauksessa oli kakku, jonka palojen kuorrutteet on kaikki eri värisiä.

Mansikka- ja kirsikkapalat sain valmiiksi, kunnes vasemman käden vanha vamma muistutti itsestään ja virkkaaminen oli pakko jättää ainakin vähäksi aikaa. Senni ei ollut kovin tyytyväinen, kun piti tulla monta kakunpalaa, kaksi ei riitä mihinkään!


Langat ovat osin vanhoja jämiä ja osin kirppislöytöjä, osa puuvillaa, osa villasekoitteita. Tummanruskea suklaataikinalanka on oikein pörröistä villaa. Kaikki on kuitenkin suurinpiirtein saman paksuisia, joten ne toimivat hyvin yhdessä. Pörröisen langan purkaminen on tosin melkein mahdotonta.

Sitruunakakku jäi osiin odottamaan parempia virkkausaikoja.

Virkkasin ensin kolmion muotoisen pohjan kärjestä leventäen. Tokaksi tein vastaavasti kuorrutepalan, tähdäten suurinpiirtein samaan kokoon ja lisäten kakkupalan ulkoreunan. Kolmantena virkkailin pitkän raidallisen kaistaleen, jonka yritin saada saman mittaiseksi kuin kolmioiden pitkät sivut yhteensä. Mikä olikin koko hommassa vaikeinta.

Toinen vaihtoehto olisi virkata pitkä kaistale suoraan pohjakolmion pitkistä sivuista, mutta epäilin, että kakkupalan muoto kärsisi siitä, reunoista tulisi liian pyöreät. Ehkä kokeilen sitä vielä, kun käsi vähän paranee.

Jostain blogista varmasti löytyy ohje, jossa olisi silmukkamäärätkin, mutta kun käyttää samassa palassa erilaisia lankoja, niistä ei juuri ole hyötyä. Täytyy siis käyttää suosikkimetodiani: virkkaa, testaa, pura, virkkaa, testaa, pura....


Kakkupalojen päällä olevat marjat virkkasin myös ns. päästäni. Niiden muotoa pystyy melko hyvin muokkaamaan täyttämisen jälkeen samalla kun päättelee neulalla lankoja alusta ja lopusta ja ompelee marjat kiinni kakkuun.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Salin puolella valkoista

 

Olkkarin remppa viimeisteltiin tänään pienillä viherkasveilla. Niitä meillä ei olekaan ollut sen jälkeen kun Saimi-tasmaniantuholaisvauva kiskoi ne päälleen. Katsotaan muistetaanko kastella näitä kaunokaisia. Senni valitsi kukkakaupasta muratin, myrtin ja kodinonnen - meillä taitaa olla aika samanlainen maku, ei tarvinut alkaa kinata :)



Mä totuin heti valkoisuuteen, muulla perheellä oli vähän enemmän totuttelemista. Etenkin Saimin mielestä värit tekee kodin. Mun mielestä lopputulos ei kuitenkaan ole kalsea vaan harmonisempi ja raikkaampi kuin ennen. Lämminsävyinen lattia, pöytä ja pienemmät yksityiskohdat tuo ihan riittävästi lämpöä, samoin lämpimän sävyiset lamput ja varjostimet.


Yksi homma olkkarissa vielä odottelee: rosetin asentaminen. Tein kipsirosetin työpaikan työpaja-pikkujouluissa yli kymmenen vuotta sitten. Nyt siihen pitäisi porata reikä keskelle kynttelikön koukkua varten. Jos rosetti säilyy ehjänä porauksessa, se kiinnitetään kattoon. Siitä lisää sitten kun siihen vaiheeseen päästään...




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Olkkariremppa

Meillä on kotona kaikki huoneet maalattu eri värisiksi, eteishalli on vaaleansininen, olkkari lämpimän keltainen, keittiö kirkkaan punainen jne. Nyt yhdeksän vuoden värikkyyden jälkeen oon alkanut kaivata valkoisia seiniä. Vasta, mun mielestä.

Huomasin jääväni ihailemaan sisustuslehdistä kuvia, joissa on paljon valkoista, vähän vanhaa puuta ja pieniä viherkasveja. Kuten tässä Koti ja keittiö -lehden kuvassa:


Totesin, että helpointa tämän tyyppistä näkymää olisi tuoda olkkariin, joka voi helposti olla maalaamisen vuoksi pidempäänkin pois käytöstä. Keltainen on kyllä ollut tosi mieluisa väri, se on talven kylmässä valossakin tosi lämmin. Mutta aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin (sanoo aina meidän Mummo).


Keittiönkin maalaamista suunnittelin, mutta Mummo sai suostuteltua pitäytymään vielä punaisessa, koska joulut vietetään aina meillä... :) Mieskin tykkää punaisesta keittiöstä, joten ehkä katon maalaaminen ja kattolistojen asentaminen riittäis toistaiseks...



torstai 9. huhtikuuta 2015

Mökkikausi avattu


Pääsiäisenä päästiin piipahtamaan mökillä koko lähisuvun voimin - vain Senni-parka joutui sairastamaan isin kanssa kotona. Hieman kaukaisemmat sukulaiset olivat mielessä myös, sillä mökkiseuduilta kotoisin olevien mummon sisarusten asuntoja on eri syistä jouduttu tänä talvena tyhjentämään.

90-vuotias Maire-täti pääsi ilokseen vanhainkotiin ja halusi luopua samalla ylimääräisistä tavaroistaan. Mä sain äidin serkun Mairelle vuosikymmeniä sitten savesta muotoileman vadin, jonka väritys sopii täydellisesti mökkituvan tapetteihin. Kuvio on ilmeisesti painettu kakkupaperilla, koska maalipinnassa näkyy paperin pintakuviotkin hyvin tarkasti. Savityöt alkoi taas houkuttaa itseäkin...



Vadilla aiemmin virkattuja herkkuja, muffinssit ja pulla.

Mairen mies Veikko oli aikoinaan erittäin kova pilkkimies ja tikanheittäjä ja menestys veteraanien kisoissa oli huikea. Niinpä Mairelta tulikin iso laatikollinen erilaisia palkintolusikoita, pokaaleja ja lautasia. Ruusulusikat päätyi luonnollisesti siskon Ruusula-mökkiin ja marmorijalkaiset muovipokaalit odottaa juhannuksen mökkiolympialaisia.

Kauniisti tummuneet hopea- tai alpakkapokaalit ja -lautaset pääsivät asetelmaksi mökin lipaston päälle. Ne on just passelin kokoisia sinivuokoille, linnunsilmille, metsätähdille ja valkoapiloille.






Lusikoista sain ne, jotka täydentävät omia vähäisiä lapsuuden palkintolusikkasarjojani sekä miehen huomattavasti runsaslukuisempia tennispalkintoja. Nämä ovat meillä mökillä ihan käytössä, mutta vain sisällä. Ulkokeittiössä on sekalainen kokoelma kirpparilta koottuja teräsaterimia pihasyöminkeihin.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäsmunien koristelu tussilla


Näin jossain tusseilla koristeltuja munia ja päätin itsekin kokeilla. Näitä oli aika hauska tehdä, vaikka mulla oli vain tosi paksu permanent-tussi, jolla onnistui vain melko isot kuviot. Liimasin mustat rusetit puhallusreikien päälle.

Ikävä kyllä toinen muna räsähti lattialle heti valmistuttuaan, mutta en raaskinut laittaa sitä roskiin. Teen näitä varmasti ensi vuonna lisää.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pääsiäisaurinko

Meille tuli postissa pääsiäisaurinko! Tai oikeestaan monta. Piia on virkannut ihanan pitsikoristeen, jonka sijoittamisesta tuli vähän kiistaa, koska Senni ehti varata ne välittömästi omaan huoneeseensa - pitsiä ja timantteja!







Kiitos Piialle ihanasta yllätyksestä, ikkunasta paistaa nyt pääsiäisaurinko, vaikka ulkona on loskaa puolisääreen :)