keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Puuta ja nahkaa ranteeseen

Sain siskoltani itsetehdyn tähtikaulakorun ja tein vaihtariksi puurannekorusetin, joka sopii siskon Miamista löytämien puukorvisten kanssa.

Korvikset ja puuhelmet eivät ole aivan samaa väriä,
mutta eipä niitä aivan vierekkäin käytetäkään.

Saimin askartelupaketista peräisin olevien puuhelmien (en ottanut ilman lupaa, ruskean sävyt ei oikein kiinnosta pientä pinkin ystävää) lisäksi korussa omatekemiäni nahkahelmiä. Leikkasin ruskeasta nahasta kapenevia noin 5 sentin mittaisia suikaleita, laitoin hieman liimaa kapeampaan päähän ja kiedoin sukkapuikon ympärille. 

Samalla tavallahan voi tehdä paperista helmiä, mutta paperisuikaleiden täytyy olla huomattavasti nahkasuikaleita pidempiä.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Puolivuotispupu

Meidän pikkupupu Senni on tänään puolivuotias <3  

Virkkasin Sennillekin maskotin, pienen pupun. Pupu ja Senni on kuvattava erikseen, koska pupusta näkyy pian vain hännänpää, kun Senni saa sen käsiinsä. Pieni karvaisuus ei yhtään haittaa, kun ikenet kutiavat niin vietävästi...


Pupu on virkattu langasta, josta neuloin 14-vuotiaana
villapaidan itselleni. Ihme kyllä käytinkin sitä pari vuotta.
Kunnes purin sen ja tein patenttineuleliivin, joka oli
yllättävän onnistunut, mutta ei mun tyyliä, joten taas purettiin...


Jytky eli Jyde tapansa mukaan
massu pullollaan hyvällä tuulella :)
(Näissä sisäkuvissa mun
kännykamera ei oikein loista...)


Puolivuotispäivää juhlistettiin siirtymällä aterioimaan muun jengin kanssa saman pöydän ääreen eli syöttötuoliin. Siinä Senni sitten silminnähden polleana hakkasi pöytää ja piti järjestystä yllä. Merkkipäivän kruunasi isoon kylpyammeeseen järjestetty kumiankanmetsästys ja merilehmärodeo... :D

Pupu sopii myös vauvan leluksi, koska siinä ei ole mitään irtoavia osia, vain pää ja vartalo saattavat lähteä omille teilleen oikein kovissa otteissa. Kummatkin ovat sen verran isoja, ettei niihin voi tukehtua.

Korvat on virkattu kiinteästi päähän ja kasvot ommeltu ennen täyttämistä ja umpeen virkkaamista. Vartalon virkkaus on aloitettu alhaalta ja raajoille on jätetty virkatessa aukot, joiden reunoihin raajat on virkattu kiinni. Ks. tarkempia vinkkejä maskottien kiinteiden raajojen virkkaamiseen.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kahvikutsuille

Lehdissä on ollut kuvia hauskoista virkatuista muffinsseista ja päätin tehdä sellaisia tyttöjen leikkeihin.


Lempi ja Muisto kahvilla ravintola Lempipaikan
kesäterassilla


Muistolla makeanhimosta lasittunut katse...


Lempi tavoistaan poiketen odottaa rauhassa kahvia.


Tummanruskeaa lankaa ei varastoistani löytynyt, joten suklaamuffinsseja ei ole saatavilla. Vaaleanruskea lanka on purettu jo pariinkin kertaan vuosien saatossa...

Laitoin muffinssien pohjalle pullonkorkin, siis muovisen kierrekorkin, jotta pohja pysyy tasaisena ja muffinssi pystyssä. Pelkää vanua käyttämällä pohjasta tulee pyöreä. Pahvinpala saattaisi ajaa saman asian, mutta silloin muffinsseja ei voisi pestä, mikä on leikkikaluissa aika kätevä juttu.




Helmien ompelu nompparelleiksi on lenkkikaverini Hannan keksintö, itse suunnittelin tekeväni ne langasta. Kyllä, virkkasin lenkillä, mutta se oli yhdistetty pyörä- ja puistonpenkkilenkki, jolla tavoite oli enemmänkin sielun- kuin ruumiinkunnon kohottamisessa :)

Ainakin tämän kesän Modasta löytyy varmaankin yksityiskohtainen ohje muffinsseihin, mutta tässä myös mun ohjeeni, hiukan epämääräinen kuten aina, mutta vaikeasti ymmärrettävistä kohdista on jälleen kuvat.


Virkattu muffinssi - kuvallinen ohje



Jos et muista miten mikäkin silmukka tehtiin, katso Viivin virkkausnetin kuvalliset silmukkaohjeet.

1) Virkkaa muovikorkin kokoinen pyörylä, eli 2 ketjusilmukkaa, joista ensimmäiseen 6 kiinteää silmukkaa. Seuraavilla kerroksilla lisää silmukoita niin että pyörylä pysyy litteänä, eikä käperry. Yleensä tämä onnistuu virkaamalla toisella kerroksella jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan 2 silmukkaa, kolmannella joka toiseen jne.
2) Virkkaa 3 kerrosta pylväitä lisäämällä joka kerroksella tasaisin välein 3 pylvästä.
3) Muffinssivuoan piparkakkureuna tehdään virkkaamalla 2 ketjusilmukkaa, puolipylväs, kiinteä ketjusilmukka edellisen kerroksen pylväiden etureunoihin (ks. kuva kalamaskotin ohjeessa). Tätä toistetaan koko reunus loppuun. Sitten lanka katkaistaan ja päätellään.
4) Muffinssi virkataan kiinteillä silmukoilla kiinni muffinssivuoan sisäreunaan piparkakkureunuksen alapuolelle.



5) Toisella kerroksella virkataan sopivin välein kuorrutteen värisellä langalla yksi silmukka. Itse tein kuorrutteella tässä vaiheessa 2 silmukkaa yhteen edellisen kerroksen silmukkaan, koska taikinalanka oli hieman paksumpaa kuin kuorrutelanka.Lankaa vaihtaessa kannattaa tehdä silmukan viimeinen langanveto seuraavalla langalla, jotta värit vaihtuvat nätisti.


6) Kolmannella kerroksella taikinalangalla tehdään yksi kavennus eli jätetään yksi silmukka väliin kuorrutten valumien välissä. Kuorrutelangalla virkataan nyt neljä silmukkaa per valuma.
7) Loput kerrokset virkataan kokonaan kuorrutelangalla ja kavennuksia tehdään säännöllisin ja kerros kerrokselta tihenevin välein. Korkki ja täyte laitetaan sisään ennen muffinssin virkkaamista kokonaan umpeen.
8) Koristele lopuksi helmillä.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Keräys

Kesäflunssa iski ja oon nyt ihan paulakoivuniemenä sohvan pohjalla, joten tulee postauksiakin vähän tiheämmin. Läppäri on oiva väline kommunikointiin, ettei ääni häviä kokonaan.

Virusten lisäksi oon alkanut kerätä juomatölkkien vetimiä, siis näitä:


Ei, ääni ei mennyt juomalla, vaikka helteellä GT maistuukin :) Sitäpaitsi sen täytyy olla terveellistä, joihan 100-vuotiaaksi elänyt kuningataräitikin yhden päivittäin :)


Kun avaatte tonic- tai oluttölkin, näppäiskää vedin irti ja antakaa mulle kun seuraavan kerran nähdään, jookos? Tarvitsen näitä paljon.


Ai miksi? Aion virkata niistä laukun tai jotain. Katso VMSOma Koppa -blogista. Hyvä blogi muuten, visuaalisesti hiottu, hienoja oivalluksia taitavasti toteutettuna, mielenkiintoisia ajatuksia ja hyvää tekstiä.

Oon nähnyt juomatölkkien vetimistä virkattuja laukkuja kaupassa livenäkin ja ne on hämmästyttävän kevyitä, toimivan oloisia ja kivan näköisiä. Katsotaan, millä vuosikymmenellä pääsen virkkaamaan...

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Ellan kalansaalis

Veljentyttöni Ella 5-vee on topakka tapaus. Mökillä serkuskolmikko päätti ryhtyä onkimaan ja matoja kaivettaessa Ella uhosi, että kaikki kalat sitten syödään kanssa.

Ikävä kyllä vain yksi pieni särki tarttui onkeen ja sekin hyppäsi karkuun ennen kuin Ella ehti napata sen.Virkkasin pikkukalastajalle oman pusukalan, joka ei ole niin vikkeläliikkeinen.

Pusi-pusi

Novitan langanjämien säikeet eivät oikein pysyneet kimpassa ja pusufisuun tuli paljon ns. särkisilmiä - miten sopivasti... Ongelma on kummallinen, koska mulla on jonkun vähäpätöisemmän valmistajan  puuvillalankoja, joissa tätä ongelmaa ei ole. Voi toki olla, ettei Novitankaan lankojen säikeet enää hylji toisiaan, langat on tosiaan aika vanhoja.


Pikkutarjotin löytyi Sörnäisten Fidasta eurolla
tyttöjen leikkiastiaston täydennykseksi mökille.

Virkkasin jälleen maskotin osat kiinni vartaloon, ettei niitä tarvitse ommella - ja ommella uudelleen kun irtoavat. Eviä ei tarvinnut täyttää, joten virkkasin ne samalla systeemillä kuin aiemmin orvokkien kerroksittaiset terälehdet (kaksi päällekkäistä terälehteä samaan edellisen kerroksen silmukkaan). Koska orvokkiohje oli hieman vaikeasti ymmärrettävä, otin nyt kuvat ohjetta varten.


Virkatun kalamaskotin kuvallinen ohje

Jos et muista miten mikäkin silmukka tehtiin, katso Viivin virkkausnetin kuvalliset silmukkaohjeet. 

1) Aloita kalan suupäästä, mutta suu virkataan viimeiseksi. Tee noin 6 ketjusilmukkaa ja virkkaa ketjuun (älä siis yhdistä renkaaksi) kiinteitä silmukoita 1 per ketjusilmukka. Viimeiseen silmukkaan tehdään 3 kiinteää silmukkaa ja jatketaan aloitusketjun toisella reunalla kiinteillä silmukoilla, jälleen 1 per silmukka.
2) Seuraava kerros jatkuu kiinteillä silmukoilla, mutta vedä lanka edellisen kerroksen silmukoiden takalangan läpi (ks. alempana kuva evien virkkaamisesta). Silmukan etummainen lanka jätetään päälle päin odottamaan suun virkkaamista.
3) Jatka kiinteillä silmukoilla tavalliseen tapaan seuraavat kerrokset. Lisää yksi silmukka joka kerroksella kalan otsaa varten (litteän suuosan keskikohta) ja joka toisella kerroksella leuan puolella.
4) Kun pää on mielestäsi sopivan kokoinen, virkataan etummaiset evät.

Jatka evien värisellä langalla vetämällä uuden silmukan lenkki vain edellisen kerroksen etummaisen langan läpi. Jätä kalan vartalon lanka odottamaan jatkoa.
Kalan suun kohtaa virkatessa lanka vedetään takimmaisen langan läpi.
Tee noin 6 kiinteää silmukka, käänny, tee 2 ketjusilmukkaa, pylväät edellisen kerroksen silmukoihin, käänny, 2 ketjusilmukkaa ja pylväät edellisen kerroksen silmukoihin, päättele.

4) Kun evä on valmis, jatka vartalon värisellä langalla edellisen kerroksen silmukoiden takimmaisiin lankoihin evän kohdalla.


5) Jatka vartalon virkkaamista kiinteillä silmukoilla loivasti kaventaen eli jätä yksi silmukka väliin joka kolmannella kerroksella kalan selän kohdalta. 
6) Tee toiset evät samaan tapaan sopivaan kohtaan.
7) Täytä kala ja virkkaa sitten aukon reunat yhteen pystysuunnassa.
8) Jos haluat kaksiosaisen pyrstön, virkkaa jälleen toinen pyrstöevä edellisen kerroksen toiseen silmukan lankaan ja toinen toiseen. Pyrstöevää levennetään reunoista molemmilla kerroksilla eli tee kaksi pylvästä edellisen kerroksen ekaan ja toiseen silmukkaan.
9) Pusuhuulet virkataan vetämällä lanka niiden kolmannella kerroksella odottamaan jätettyjen silmukan etureunojen läpi. Ensin kerros kiinteitä silmukoita, sitten puolipylväitä ja kulmissa ja ylähuulen keskikohdassa kiinteä ketjusilmukka, jotta huuliin saa oikean muodon.
10) Silmät virkataan pyörylöinä erikseen ja ommellaan kiinni.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Maalaisvaatteet ja aatteet

Luin Oliviasta, että jokainen suomalainen tuottaa tekstiilijätettä 16,8 kiloa vuodessa. Se on kyllä hurja määrä, mutta varmasti ihan totta, siivosin nimittäin hiljattain vaatekaappiani ja takuulla päästiin lähelle noita lukemia.
 
Juuri mitään ei tosin mennyt roskiin. Tosin ja tosin... se, että otan talteen poistotekstiilejä ja ompelen, virkkaan ja kudon niistä jotain muuta, ei vielä paljon sädekehää kiillota, kun kuitenkin hinkuan uusia vaatteita jatkuvasti.

Mutta jostain syystä mökillä pärjään 10 maalaisvaatteella (Saimin keksimä termi), jotka eivät ole mitään kummoista merkkiä, mutta kestävät aina vaan:

1-2) Helle: bikinit säädyllistetään siskon vanhoilla lappushortseilla, vuosimalli jotain 95. Senni pitää mielellään olkaimista kiinni hyppiessään sylissä :D


3-4) Pilvinen sää: 7 vuotta vanhat farkut henkkamaukasta (hyvin ovat kestäneet, vaikka laatua aina moititaan) ja villatakki, jossa taskut ja korkea kaulus.


5) Ja ihanaihana t-paita vuodelta 92 (kuka muistaa Stacca&co:n...),  ei nypyn nyppyä, vain vähän venähtänyt.


6) Hyttysiltä voi suojautua saman vuosikerran farkkupaidalla, pehmeäksi ja ohueksi kulunut. Aika sinivoittoista näyttää olevan, vaikka kaupungissa en juuri sinistä käytä.


7-10) Saunan jälkeen: ohut valkoinen puuvillamekko. Näitä on muutama, myös siltä ajalta, kun ne oli edellisen kerran muotia...


Kengät lasketaan erikseen. Niitä tarvitaan vain kolme paria, koska jalassa on aina vuonna 95 Epsanjasta ostetut läpsyttimet, jotka vuosien saatossa on muotoutuneet mun jalan ja metsäisen maaston väliin täydellisesti. Mutta mun suureksi suruksi ne alkaa murentua pohjasta. Mitä teen kun ne ei enää pysy koossa? Torre taitaa kutsua...


Paitsi jos ihan hirveästi sataa, niin laitan jalkaan villasukat ja Tretornin saappaat, jämäkät ja pitkävartiset, pärjää savisilla pelloilla ja heinikossa. Sateella oon käyttänyt vuoden 93 flanellivuorista öljykangastakkia, mutta se on niin kärsinyt, etten enää ilkeä näyttäytyä siinä edes lokeille. Ehkä se pitäis öljytä uudelleen... 


Sisällä jalassa on vaaleanpunaiset Reinot, jotka sain lahjaksi työmatkalla Joensuussa. Jaossa oli monenlaisia tossuja lähes 100 ihmiselle ja mulle oli varattu juuri nämä tällä ihanalla kuosilla. Kävi tuuri :)




Kaupungissa en pärjäis näin vähällä, vaikka joka vuodenajalle sais valita oman kympin kenkineen. Enkä varmasti pystyis pitämään 20 vuotta samoja vaatteita :D

Tämmönen heinäkuun hömppäpostaus... :) Oon kyllä virkkaillut ja ommellutkin (mollaparasta huolimatta), mutta en ole ehtinyt viimeistellä ja kirjoittaa ohjeita - niiden miettiminen on hieman työlästä jälkikäteen. Eli pelko pois, en aio ryhtyä muotibloggaajaksi :D

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Mollaparka

Senni ihastui neuvolassa pieneen trikoiseen kangasnukkeenjolla oli iso pää ja iloinen ilme. Päätin tehdä sellaisen itse, kaapit kun on kankaita ja poistovaatteita pullollaan ja hiljattain hankitun saumurin käyttöä pitäisi harjoitella. Nimenomaan harjoitella. Niinpä projekti ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä...

Hiukset kulahtaneesta topista,
naama punervaksi värjääntyneestä t-paidasta
ja haalari venähtäneistä housuista.
Silmät askarteluhuopaa.

Lankojen vaihtaminen saumuriin on sen verran konstikasta, että pinkki  haalari surahti kasaan valkoisella langalla - ja sehän näkyy. Tällaisen pienen kaarevankulmikkaan jutun ompelukin oli aika konstikasta saumurialoittelijalle. Onnistuin jotenkin hurjastelemaan pään reunaan viillon, joten päästä ei tullut ihan symmetristä.



Kun hommaa tehdään mitä kaapista löytyy -periaatteella, joutuu soveltamaan vähän enemmänkin. Vanu loppui tietysti kesken, joten värväsin Saimin leikkaamaan vaahtomuovinjämiä rouheeksi. Rouhe ei vaan oikein toimi venyvän trikoon kanssa. Molla-paran raajat ovat hyvinkin selluliittiset :D

Senni ei ole onneksi turhantarkka. Lahjoiksi en kyllä taida alkaa ihan heti näitä ompelemaan...

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Aina ei kannata tuunata

Tai ei sitä valkoista maalia aina kannata roiskia joka paikkaan. Hilseilevä maalipinta voi olla tosi kaunis (ainakin mun mielestä):


Kaappi siskon mökin kuistilla, löytö enovainaan halkovajasta...

Äitini kanssa väittelen loputtomiin näiden hilsehtivien romujen kohtalosta, maalataanko vai ei. Puolustan romujen oikeuksia kiihkeästi.


Siskon mökin puuceen ovi papan romuvarastoista.
Pitsiverho mummon kirppislöytö.

Äitini on lähtöisin pienestä harmaasta mökistä metsän keskeltä. Tulipalo oli tuhonnut ennen hänen syntymäänsä perheen talon ja irtaimiston ja jatkossa oli tyytyminen - hilsehtiviin romuihin... Niinpä äiti ei voi sietää harmaata ladonseinää eikä hilseilevää maalipintaa, vaikka muuten onkin oppinut tykkäämään vanhoista tavaroista ja kalusteista.



Oman mökin pariovista toinen kuistin puolelta.
Sydän miehen siskolta saatu mökkituliainen,
pioni edelliskesäinen...

Isääni puolestaan jaksaa huvittaa sisustuslehdissä esiteltävät tyyriit ruosteiset antiikit. Eräänkin kerran puuvajasta löytyi aivan samanlainen kastelukannunromu, kuin pääkaupunkiseudun hienosta antiikkiliikkeestä lehtikuvauksiin poimittu rapistunut kaunotar.


Musta tää on nätimpi kuin oranssi muovikannu,
vaikka kyllä vähän painavampi.

Usein estetiikka ja funktionaalisuus on ikävästi törmäyskurssilla, mutta mökillä valinnat kallistuu sinne estetiikan puolelle.

Sään harmaannuttamat puupyykkipojat on kauniita, mutta
valkoisiin pyykkeihin niistä jää ikävät jäljet.
 

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Keinuheponen

Kun Saimi oli vauva, löysin Hämeenlinnan torilta kirppistapahtumasta hellyyttävän kömpelön ja ruman, mutta vankkatekoisen keinuhepan. Hepo oli maalattu paloauton punaiseksi ja sille oli liimattu harjaksi sinistä tekoturkista. (Ennen-kuvaa ei tullut valitettavasti otettua.)

Hepo ujostelee kuvaamista korvat luimussa ja harja silmillä :)

Mies sattui olemaan samaan aikaan Argentiinassa työmatkalla ja kysyi tekstarilla mitä haluaisin tuliaisiksi, nahkatavarat olisivat kuulemma tyypillisiä tuliaisia. Pyysin pari palaa mustaa nahkaa ja palan paksua valkoista nahkaa. Sellaisiakin oli saatavilla laukkujen ja lompakkojen lisäksi, ihme kyllä.


Tällä ei voi kaatua mihinkään suuntaan.
Eikä jää keinujan varpaat jalasten alle.

Valkoinen maali tehoaa mihin tahansa hirvitykseen. Leikkasin mustan nahan hapsuiseksi harjaksi ja hännäksi ja valkoisen nahan korviksi, jotka kiinnitin verhoilunauloilla.

Kuvissa näkyy muuten myös meidän mökin lattia, joka on käsitelty valkoisella Osmo Color -vahalla. Voin suositella lämpimästi, sillä maalattuun ja lakattuun puulattiaan verrattuna vahattu on mukavan lämmin paljaan jalan alla. Vaha myös kyllästää puun niin, ettei se ime itseensä likaa tai nestettä. Ainoa ongelma on, ettei sitä voi myöhemmin maalata, jos mieli ja maku muuttuu...