keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ars Auttoisilla

Tänään harrastettiin Saimin kanssa kulttuuria ja urheilua. Pyöräiltiin mummomankeleilla erittäin mutkaisia ja mäkisiä hiekkateitä mökiltä 8 kilometriä Auttoisten kylään, jonka vanhassa koulussa on taide- ja muotoilukeskus Ars Auttoinen.


Ole oma itsesi, ole monsteri, ole optimisti -näyttely oli tosi kiinnostava ja inspiroiva. Ja sopi hyvin lapsellekin (paitsi ehkä vintin himpun verran hihityttävä ja hämmentävä videoteos).

Meidän suosikkeja oli Terhi Kaakisen puuveistokset:


Anni Henrikssonin teokset samassa huoneessa oli myös upeita. Jos mulla olis varaa taiteeseen, olisin ostanut tämän (paitsi että se oli jo myyty):


Oli siellä muutakin näkemisen arvoista ja kahvilassa tosi hyvää fetapinaattipiirakkaa ja brownieita. Tankkaamisen jälkeen jaksoi pyöräillä takaisin.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Sennin mustangi

Kepparin kanssa voi leikkiä yksinkin, mutta kaikki on hauskempaa yhdessä. Niinpä Sennikin sai oman mökkikepparin. Kotona ratsastetaan Pikkuaasilla.

Saimi ystävällisesti auttoi tekemällä harjan. Ei ollakaan askarreltu yhdessä pitkään aikaan, oli oikein mukavaa. Askartelun sijaan ulkoleikeiltä jäävä aika kuluu Saimilla nykyisin kirjojen lukemiseen ja wiin pelaamiseen. Kaikella lienee aikansa...

Nimi: Musta
Rotu: mustangi
Väri: musta
Sukupuoli: ori
Syntymävuosi: 2013
Kasvattajat: Satu ja Saimi
Omistaja: Senni
Talli: Satumaan kepparitalli

Senni ei ollut vielä kuullut sanontaa siitä, ettei lahjahevosen suuhun katsota. "Tää on vuma. En haluu sitä." Nooh, tein sitten pieniä muutoksia, vaihdoin silmät neidin valitsemaan versioon (jotka on nyt tosi kummalliset), lisäsin harjajouhia ja purin jouhilangat auki ja parsin turpaa uuteen uskoon.

Mustangilla on nyt pikkuinen pususuu. Mustaa joustosamettia oli vain kanttiinsa puolimetrinen tilkku, jossa oli sauma keskellä. Pienen keppihevosen sivukappaleet siitä hikisesti sai, ilman keskikappaletta. Voin nyt kokemuksesta neuvoa, että keskikappale kannattaa laittaa keppariin, turvasta tulee muuten ihan kummallisen muotoinen.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Saimin mökkikeppari

Saimin keppari-innostus sai uutta vauhtia keväällä tehdystä issikkaretkestä, Sinttu-kirjoista sekä ratsastusta ja keppareita innokkaasti harrastavan Linnean kyläilystä.



Tein Saimille nimpparilahjaksi mökille uuden kepparin, jolla voi huoletta ratsastaa myös ulkona. Saimin kovasti rakastama Sofia-keppari on turhan arka ruohonvihreälle ja kuralle, joten tein tämän  kierrätyslastenvaatekassista löytyneistä ruskeista joustosamettiverkkareista (meillä ei ruskeaa juuri päälle pueta...)

Saimi virkkasi itse riimun ja ohjat.

Lasten verkkarit on sen verran pienet, että kepparin kaulaan oli pakko sijoittaa pöksyjen keskisauma. Ei haittaa tahtia. Saumaa tuli myös keskikappaleeseen ja yksi osui keskelle turpaa. Siihen laitettiin valkoinen tähti.

Nimi:Tähti
Rotu: suomenhevonen
Väri: liinakko tummanrautias
Sukupuoli: tamma
Syntymävuosi: 2013
Kasvattaja: Satu
Omistaja: Saimi
Talli: Satumaan kepparitalli



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Satumaan kepparitalli

Pappa oli tehnyt Saimille nimpparilahjaksi kepparitallin mökille.


Talli on tehty harmaantuneesta jämälaudasta puuvajan terassille, jossa lapsilla on myös trapetsi, renkaat ja riippukeinu.


Kepparitallin päädyissä on parit tarpeettomiksi jääneet heinäseipäät. Vielä vajaa 10 vuotta sitten mökkipelloltamme tehtiin heinä ihan oikean hevosen kanssa ja nostettiin seipäille.


Seuraavaksi esitelläänkin uuden kepparitallin asukkaita, joita puuhattiin Saimin nimppareiden yhteydessä järjestettyjä laukkakisoja varten. Estehyppykisasta luovuttiin, kun osanottajien ikä vaihteli kahdesta yli kuusikymppisiin...



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Afrikkalaiset kukat - kuvaohje

Nyt on palli kukitettu! Afrikkalaiset kukat peittävät alleen kaakaolla sun muulla läiskitetyn rahin kannen.


Tämän mallin saa helposti riipaistua pesuun - tosin lähtee aika vilkkaasti myös nukenpeitoksi, olen jo saanut metsästää sitä ympäri kämppää. Oon aivan satavarma, että jos virkkaisin vastaavan nukenpeiton, se saisi ihan rauhassa myttääntyä jossain romulootan pohjalla...


Ompelin kukat yhteen, virkkaamalla olisi tullut liian kova struktuuri. Kukkia reunustava mummoni vanha vihreä villalanka on muita puuvillaisia lankoja huomattavasti ohuempaa. Se toimii mun mielestä kivasti juuri tuossa reunustuskohdassa, muualla langan paksuuden vaihtelu toisi todennäköisesti ongelmia.

Tässä ohje afrikkalaisiin kukkiin, kuvista voi laskea pylväiden ja ketjusilmukoiden määrät. Aloituslenkkiin taisin tehdä viisi ketjusilmukkaa.



 



torstai 4. heinäkuuta 2013

Ikivirkkausprojekti lähestyy loppuaan

Meillä on valkoisella kankaalla kiinteästi päällystetty rahi. Ei järkevä veto, myönnän. Kangas on melkoisen likainen, joten jotain oli tehtävä. Virkattava.


Aloin jo keväällä virkata afrikkalaisia kukkia, kun mulla on pallin kaverina olevan nojatuolin ja sen kaverina olevan kehystetyn julisteen sävyihin sopivia puuvillalankoja.


Supermukava nojatuoli raahattiin lähes 20 vuotta sitten roskakatoksesta meidän opiskelija-asuntoon. Siinä oli silloin tummanruskea nahkaverhoilu, joka oli kärsinyt aika tavalla. Muutaman vuoden ajan me pidettiin peittoa päällä ja sitten verhoilutettiin se.

Julisteen poimin 20 vuotta sitten Firenzen kadulta, siis maasta. Se on ilmeisesti jonkin pienen mittakaavan (piccola scala) maatalousmessujen mainos. Kehystytin sen ilman lasia, jotta sen ripustaminen olisi mahdollisimman helppoa. Juliste liisteröitiin taustapahviin.


Mutta niistä kukista... kukkien terälehtiin lanka-arkustani poimimani lanka loppui kesken, samoin seuraava ja sitten kokeilin muutamaa muuta. Sammutettu sininen (kuvassa) ei toiminut heleän vaaleanvihreän ja liilan kanssa, keltainen oli liiankin kirkas. Mutta ihan kohta on valmista, kunhan kesäflunssaltani jaksan virkkailla loput pylväät.