sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Minttua

Mun värit taidetaan tänä keväänä kuluttaa loppuun. Joka leidillä näyttäis olevan vähintään kirkkaan pinkki tuulitakki ja lenkkarit. Tässä vaiheessa muotiväri alkanee olla elinkaarensa päässä... 


Nyt mintunvihreäkin on tullut muotiin, joten taitaa olla viimeinen kesä kun voin käyttää suosikkipaitojani. Nyt ne ei enää näytä erikoisen värisiltä vaan tosi muodikkailta - ja ihan kohta vaan jälkijättöisiltä :( 

Tein kuitenkin vielä mintunvihreästä suosikkilangastani vanhan hiuspannan pohjaan päällisen. 

Tässä oli joskus kangas päällä.

Virkkasin tähän asti irrallaan usein sovitellen.
Siis putkiloa pantaan, ei pantaa päähän :)
Pannan alkaessa jälleen kaventua
virkkasin putkilon loppuun pannan ympärillä.

Valmis.

Tein kolme erikokoista kukkaa samaan tapaan kuin ruusut,
mutta tein vain yhden kerroksen.
Keskustaan ompelin mintun värisiä helmiä.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kepparihaaveita

Saimi lainasi kirjastosta Venla-Maria Uutelan 12-vuotiaana tekemän keppihevoskirjan ja kepparikuume iski heti.

Lisätietoa kustantajan sivuilta.

Flunssaista äitiä on painostettu kepparihommiin mm. "pienoismallilla" :D

Saimi teki pienoismallikepparin
sukasta, villalangasta ja syömäpuikosta...


Kepparikirja on muuten tosi kiva, kekseliäs ja hauska, suosittelen lämpimästi. Saimi ahmaisi kirjan itse iltaisin, kun odotti että sain Sennin nukkumaan ja tulisin lukemaan iltakirjaa.

Ja kirjan kepparit on tosi hienoja! En tiedä osaankohan tehdä ihan niin hienoa... Tarvikkeet on jo kasailtu kangaskaapin perukoilta ja lankakorin pohjilta. Vain keppi puuttuu. Palaamme asiaan...

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Korjausompelua

Saimilla on lempparihousut, legginssit, jotka on trikoota, mutta näyttää ihan farkulta. Koska ne on trikoota, ne ei kestä pikkusiskon kanssa konttailua ihan farkkujen tapaan. Jouduin siis paikkauspuuhiin.

Koska Saimi on aika tarkka vaatteistaan ja väreistään, neuvotteluissa päädyttiin sydämen muotoisiin farkkupaikkoihin.


Paikat leikattiin piparkakkumuotin avulla. Jotta sain reunat siisteiksi, oli tehtävä "vuori" turkoosista ohuesta puuvillasta.

Ompelin nurjat puolet vastakkain.

Jätin kääntöaukon ja saksin kulmat
ja pyöreät kohdat.
Ommel hieman hoipertelee, kuski
on varmaan ottanu liikaa pepsimaxia... ;)

Lopuksi silitin paikan ja ompelin sen käsin farkkuihin. 

Sormustimelle oli tarvetta, paikan farkkukangas oli niin paksua. Se on peräisin 80-luvun farkkutakistani, joka löytyi mummolan vintiltä. Takki on niin pitkä ja leveä, että paikkojen lisäks oon suunnitellut tekeväni siitä lattiatyynyn... Saa nähdä millä vuosikymmenellä :)


Myös kahdella kaverillani oli tällaiset.
Very nice...


lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pyöreitä kangaskoreja tilkuista

Tuulikaapin hyllyille jäi vielä tilaa siipikorien jälkeen ja samoja tilkkujakin löytyi, joten tein vielä muutamia pyöreitä koreja sormikkaiden sun muiden säilytykseen.

Tämä kori on melko syvä, mutta reunan kääntämällä
siitä saa matalamman ja samalla tukevamman.


Pyöreän kangaskorin ohje
  1. Leikkasin eka valkoisesta tukevasta puuvillakankaasta suorakaiteen muotoisen palan, sitten kuviollisesta paksuhkosta kankaasta samanpituisen palan. Palojen korkeus määrittyi käytännössä sen mukaan minkä kokoisia tilkkuja oli saatavilla. Päällisen ja sisäkankaan ei tarvitse olla saman korkuisia. 
  2. Kernistä oli jäänyt kapeita suikaleita, joten leikkasin sitä samanpituisen palan kuin kankaista. Kerni tukevoittaa koria.
  3. Korin pohjaksi tarvittiin kaksi pyöreää kappaletta molemmista kankaista. Kankaiden pituus (miinus saumavarat) vastaa korin ympyrän kehää, joten ympyrän halkaisijan saa selville jakamalla ympyrän kehän piillä (3,14). Halkaisijan voi vielä jakaa kahdella, niin saadaan selville ympyrän säde harppia varten. Jos harppia ei löydy, voi sitoa kaksi kynää yhteen säteen pituisella langalla ja käyttää niitä harpin tapaan. Säteeseen pitää lisätä saumavara (0,5 cm).
  4. Suorakaiteen muotoiset kankaat ommellaan ensin yhteen pitkistä sivuistaan, sitten koko kappale lieriöksi. Laitoin kernin suikaleen kankaiden väliin.
  5. Lieriön molempiin päihin ommellaan pyöreät pohjakappaleet. Vuorikankaan pohjakappaleen ompelussa jätetään vähintään viiden sentin aukko, jotta koko kangasputkilon voi kääntää oikein päin. 
  6. Kääntöaukko ommellaan kiinni oikealta puolelta.
  7. Muodostuneen kangasputken sisäkangaspää työnnetään päällikankaan sisään. 
  8. Korin reunan voi taittaa, mikäli kori on syvä ja sisäkangas saa näkyä.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kampauspöytä neidonkammariin

Saimi on aina ollut sekä puissa kiipeilevä poikatyttö että hoivaava prinsessa. Ihmisten lokeroiminen sukupuolen, iän, harrastuksen, ulkonäön tms. perusteella onkin tyhmää, useimmissa meissähän on monta puolta ja myös ristiriitaisia kiinnostuksen kohteita.

Koululainen ei tarvitse prinsessajuttuihin enää rooliasuja, vaan peilin, koruja, harjan, pinnejä, hiuslenkkuja...

Säilytystilaa sisällään pitävän rahin uudelleenverhoili
aikanaan ystäväni Piia.

Papan varastoista löytynyt tiikkiviilu-kampauspöytä maalattiin yhdessä valkoiseksi ja siihen vaihdettiin vetimet.

Saimi valitsi itse Bauhausista "timanttivetimet".

Lapsen kanssa maalatessa kannattaa valita litteät siveltimet, maalia kun tarttuu niihinkin turhan paljon. Saimin kampauspöydän pystypinnat on aivan valumilla, mutta tuskin se haittaa, kun kyseessä ei ole mikään arvohuonekalu. 

Valumat itse asiassa kertovat myöhemminkin siitä, että Saimi on ihan itse ja vasta ekaluokkalaisena maalannut pöytää.

Jalat ennen maalausta.
Tätä ihanata ruskeeta...

Tiikkipintaisia huonekaluja löytyy Papan varastoista enemmänkin. Pappa oli aivan varma, että ne tulevat taas muotiin ja siksi niille ei saanut tehdä mitään aiemmin. 

No, retromuoti tuli, mutta kukaan meidän perheessä ei siihen junaan hypännyt. Ei, vaikka kalustetta olisi jemmassa ollut tuvan täydeltä.

Loppuun vielä kivan karkkivärinen kuva, ettei tuu tiikkipainajaisia :)

Meikkipussin on ommellut Leena-mummu.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Pinotexiä pintaan...

Oon viime aikoina maalannut. Kaikkea muuta paitsi tauluja, hehe...

Maalasin valkoiseksi vanhoja huonekaluja, mutta niistä postailen hieman myöhemmin. Kun kerran purkki oli auki, töpöttelin superlonpalalla maalia kämpässä sinne tänne, mistä nyt oli lohkeillut maalia turhan reippaassa huonekaluvalssissa tai Saimin törmäilyissä.

Lääpin maalia myös uudehkoon peilin kehykseen. Se oli patinoitu kultamaalilla niin käsittämättömän tökerösti, että se riepoi mua aina sen nähdessäni.


Siis katsokaa nyt, kehykseen on sudittu kauttaaltaan tuollaisia kultaviiruja. Sulovileeninä ostin peilin, koska se oli suureen kokoonsa nähden todella todella halpa... 


Nyt peilinkehyksen patinoinnin päällä on tökerösti lääpitty valkoinen maali, joten se on samaa sarjaa useimpien muiden meidän huonekalujen kanssa. 

Kehnosti uudistettu vanha romu on aina parempi kuin kehnosti vanhennettu uusi romu :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Matkavirkkailuja

Oltiin pääsiäisenä mummoloimassa ja mökillä. Automatkojen aikana virkkailin, vaikka oon muuten kyllä aika kyllästynyt virkkaamiseen.

Kevätkukkia


Virkkailin henkarinpäällisiä, ei siis mitään uutta. Puuhenkareita on vielä iso läjä päällystämättä, joten joudun toistamaan itseäni. Postasin henkareiden ohjeen syksyllä.

Matkavirkkaus voi olla vaarallinen harrastus. Työkaverini Maija virkkaili takavuosina pelkääjän paikalla, kun poliisi pysäytti auton ja kysyi Maijalta, eikö tämä keksi muuta tapaa hankkiutua eroon hengestään... Kutimen hengenvaarallisuuden jotenkin ymmärtäisin, mutta oon päässyt virkkuukoukun kanssa lentokoneeseenkin, joten tuskin se vaarantaa liikenneturvallisuutta maan pinnallakaan :)

torstai 5. huhtikuuta 2012

Aurinkoista pääsiäistä!

Meillä jäi pääsiäisaskartelut vähiin isompien projektien vuoksi (niistä myöhemmin) ja rairuohokaan ei oo ihan ninku Strömsössä: nousikohan niitä seitsemisen kortta yhteensä... Ens vuonna palataan pääsiäisviljelyksissä ohraan tai vastaavaan tuhdimpaan tavaraan.

Mutta onhan toki viimevuotisilla koristuksillakin saatu kevättunnelmaa aikaiseksi:

Huopaiset kukko ja kana kurkkii kukkapuskan alta.


Vasullinen huopamunia ja kolme punttia tulppaaneja.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille - myös mulle, että pääsisin vihdoin mökillä käymään :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Sasun tuttiketju

Meillä kyläili pikkuruinen Sasu, jonka äiti oli Atte-veljen kanssa askarrellut tuttiketjun hamahelmistä uudelle tyypille.


Hamahelmien sisällä menee kuminauha, mikä on tosi hyvä juttu. Joskus tavallinen ketju menee kireälle päätä kääntäessä ja tutti lumpsahtaa suusta. Jos esim. autoilee vauvan kanssa yksin, on hiukan hankalaa saada tuttia takaisin.

Näähän on näin lyhyitä tietysti turvallisuussyistä.

Senni käyttää Mam-tutteja, joissa on renkaan sijaan nuppi, johon laitetaan tuttinauhan silikoninen rengas. Nauhat on aika lyhyitä ja usein Senni riuhtoo autossa nauhan irti vaatteistaan ja tutti menee mukana.

Saimi valitsi siskolle mahdollisimman
monenlaisia värikkäitä ja kimaltavia helmiä.

Senni on intona Saimin helmiin ja ripustelee niitä kaulaansa ja näprää muutenkin. Niinpä Sasun ketjusta inspiroituneina tehtiin myös Sennille autoillessa toimiva ja vähän feminiinimpi tuttiketju.

Tyytyväinen asiakas.

Senni ei pahemmin vauvana kaivannut tuttia muuten kuin nukahtamisessa, mutta nyt 1-vuotiaana flunssan myötä huomasi, että siitähän on kovastikin lohtua. Eli tutsi alkoi maistua just nyt, kun sen käyttöö pitäis jo lopetella...