torstai 29. maaliskuuta 2012

Kurkiaura

Yksi hyvin nukuttu yö ja pysyin päikkäriajan se verran hereillä, että värkkäsin muutaman keväisen kierrätyskurjen.


Kurjet on tehty Accessoriesin mainoslehdestä, jossa oli ihania mintunturkooseja sivuja.


Kurjissa on se hyvä puoli, että vain toinen puoli paperista jää näkyviin. Ei tarvitse siis huomioida kierrätyspaprun kääntöpuolta.



En edelleenkään oikein tajunnut kurjen taitteluohjetta. Lähinnä sen alkupää on mielestäni hankala. Muutama kerran paperia pyöriteltyäni tajusin mihin taitoksiin hankalilla ohjeilla pyritään ja tein sen sitten omalla tavallani. 

Tässä pari kuvaa havainnollistamaan asiaa, jos joku muukin kokee ohjeen hankalaksi:



Tästä litistetään päällekäisiksi neliöiksi.
 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Origameja

Tehtiinpä askartelukamujen kanssa origameja. Ei kovin monta. Paperia oli kyllä varattu runsaasti. Ja eväitä... :)

Sinikan fasaani

Mailan fasaani,
huom. pienemmät aivot kuin Sinikan fasaanilla
ja silti nokka pystyssä...

Mun kurki

Halusin tehdä pupuja pääsiäistä varten ja lintuja kevätoksiin. Pupujen ohjeita ei löytynyt ja nuo suht helpot fasaanit oli vähän isoja  maljakko-oksille istumaan, joten värkkäsin noin 2 tuntia tuon klassisen kurjen parissa.

Kurjen ohjeessa on "vain" noin 25 eri vaihetta, mutta se tehdään vain yhdestä paperiarkista. Pari kertaa luovutin, kun ohje meni yli hilseen, mutta sitten jotenkin hiffasin miten pitää edetä.

Tarkoitus olisi tehdä näitä vielä lisää sinne oksille. Ja tähän liittyen olisi kierrätysajatuskin itämässä. Saa nähdä milloin saan aikaiseksi, päikkärit kun maistuu mullekin vähän liian hyvin :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Huopaeläimiä

Tulipas pitkä tauko, kokonainen viikko, vaikka oon kotona ja pitäis ehtiä tehdä ja blogata. Oon kyllä tehnyt kaikenlaista, mutta ehtiväiseltä taaperolta ei oikein saa tilaisuutta takoa konetta - se olisi nimittäin Senninkin lempipuuhaa...

Nyt ryhdistäydyn ja jatkan Saimin jutuilla, koska omat on vielä kesken. Neulahuovutus on suosittua koulun kuviskerhossa. Huovuttamalla saa aika nopeasti ja helposti erilaisia kolmiuloitteisiakin muotoja, varsinkin superlonpalojen ympärille.


Omatekoinen Zhu Zhu Pets. Parasta tässä on mun mielestä se,
ettei tästä kuulu sitä vikinää ja surinaa :)

Kerhon ohjelma on ilmeisesti aika vapaa, kaikki saavat tehdä sitä mistä ovat innostuneita ja materiaaleja ja ohjausta löytyy. Näin se pitää mun mielestä ollakin, innostuksen ja luovuudenkin voi niin helposti tappaa pakolla.



Työkaverini Tuija vetää mm. luovuuteen liittyviä kursseja. Kysyin Tuijalta aikanaan, onko mahdollista, että joku ei olisi luova. Eräs ystäväni oli analysoinut itseään näin uravalintoja miettiessään. 

Tuijan mielestä se on mahdotonta. Lapsena kaikki ovat luovia, aikuisella "kanavat" ovat ehkä menneet tukkoon. Miten kanavia tarvittaessa auotaan, onkin sitten toinen juttu.


Lampaan Saimi huovutti saksilla pyöristämänsä superlonpalan päälle.

Itse ajattelen niin, että luovuuden on oltava osa ihmisyyttä, koska luovuus on tyypillisesti ongelmanratkaisua, jolle ihmiskunnan kehitys on kautta aikojen perustunut. Kaikkien ei tosin tarvitse tehdä mullistavia keksintöjä, vaan luovuus ilmenee eri ihmisissä ja olosuhteissa eri tavalla. 

Mun suhde sanaan luovuus on em. huolimatta melko kompleksinen. Eräs äitiyslomansijaisuuttani hakenut kertoi haluavansa siirtyä myyntityöstä "tällaiseen luovaan työhön". Itse en ikuna kutsuisi omaa markkinointiin ja viestintään liittyvää työtäni luovaksi. Alalla luovaa työtä tekevät mainonnan suunnittelijat, graafikot yms.

Mutta mitä tahansa työtä voi tehdä luovasti, esim. työtapoja kehittämällä. Olin opiskelukesinä mm. puistotöissä, siivoojana ja kaupan kassalla. Ainakin noissa töissä luovasta ajattelusta oli hyötyä - edes mielessä, että työstä sai siten enemmän irti, vaikkei kaikkia ideoita ei voinutkaan toteuttaa :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Rebekan enkeli

Tänään vietettiin Rebekan 1-vuotissynttäreitä. Saimi ompeli äidin avustuksella serkulle enkelinuken.


Piirsin ensin kaavan päälle ja mekolle sekä erikseen siiville. Saimi edellytti, että äiti piirtää kaavat, vaikka mun mielestä enkelistä olis tullut kivempi lapsen piirtämänä. 

Saimi kiinnitti kaavat kaksinkertaiseen kankaaseen (isin vanhaan puuvillapaitaan) nuppineuloilla ja leikkasi palat irti. 


Ompelin enkelin kasvot villalangalla ja ripset ompelulangalla. Sitten Saimi ompeli enkelin kappaleet reunoistaan yhteen. Autoin hankalammissa kohdissa. Sitten Saimi täytti enkelin ja siivet vanulla ja ompelin täyttöaukot umpeen ja siivet selkään kiinni.



Viimeiseksi lisäsin hiukset. Saimi sipaisi lopuksi puuvärillä aavistuksen poskipunaa.

Helmassa on taitos.

Enkelissä ei ole mitään pieniä irtoavia osia, joten se sopii pienenkin leikkeihin. Hiukset ja siivet saattavat irrota kunnon retuutuksella, mutta ne voi aina ommella takaisin.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Tattipallit

Sain isältäni kaksi tyhjää sähköjohtokelaa, joista tuli kärpässienijakkarat tytöille keittiöön.


Saimi on innokas maalari ja maalasi sienien varren valkoisella huonekalumaalilla pariin kertaan.

Kelat ovat vaneria ja pahvia.

Sienen jalusta sai vanhoista vihreistä joustosamettiverkkareistani sammalmaton. 


Liimasin sametin Erikeepperillä, joka taisi olla peruja talon rakennusajoilta, sen verran jööttiä se oli...

Ei levity, mutta tarttuu...

Liimasin vihreän kankaan reunaa noin kahden sentin leveydeltä jalustan alapuolelle. Sienen vartta vasten tulevan kankaan leikkasin kolmen sentin ruohohapsuiksi.


Sienen hatussa on superlonpehmuste, aluskangas ja päällimmäisenä pilkullinen kangas. Nitojakin oli talon rakennusajoilta, eikä purrut kovin tehokkaasti vaneriin. Saimi pääsi toiseen lempipuuhaansa, vasaroimaan.

Nuijittuja niittejä.

Pienempi jakkara on juuri sopivan korkuinen Sennin leikkeihin. Ensin se kiipesi sille seisomaankin, mutta pari kertaa tiputtuaan ymmärsi, että kannattaa toistaiseksi seisoskella sienten vieressä tai istua niillä.

 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jääkaappimagneeteista

Joo, onhan ne yleensä tosi rumia. Ja jääkaapin oven käyttäminen ilmoitustauluna ei oo kai kovin sisustuksellista. 

Mutta mä olen päättänyt, että Saimin piirustusnäyttelylle jääkaapin ovi on juuri sopiva paikka. Lapsiperheen koti saa näyttää lapsiperheen kodilta lattialla lojuvine leluineen ynnä muineen elämän merkkeineen.

Niinpä meillä on jääkaappimagneettejakin. Ja tehtiin niitä vielä lisää, mutta nää on vaan koristeita (joita muuten periaatteessa vastustan, mutta nää ei onneks kerää pölyä kovin paljoa).



Nämä magneetit on tehty kohotarroista ja lehdestä leikatuista vanhojen kirjeiden kuvista, jotka on liimattu lasten magneettilevyn ylijäämistä leikattuihin paloihin. Magneettilevyn jäännökset näyttää ilman muumeja tältä:


Levyä on lapsenkin aika helppo leikata - en tosin tiedä mitä sakset siitä tykkää... Jämälevystä ei saa kovin isoja magneetteja, joten näiden pito ei ole kovin kummoinen. Piirustusten ym. kiinnittämiseen tarvitaan edelleen järeämpiä magneetteja.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Karvattomat karhut

Saimi teki iltapäiväkerhossa muiden mukana nallen. Jep, Saimi käy iltiksessä, vaikka äiti on kotona. Siellä kun on niin paljon hauskempaa kuin hissutella kotona päikkäriaikaan, että mukaan oli päästävä.


Vastarannankiisken piti tietysti laittaa tekoturkis väärin päin, joten nalle on päältä sileä nykytrendien mukaisesti ;) ja sisälmykset on karvaiset.


Ompeleminen oli niin kivaa, että Saimi ompeli toisen kotona huovuttuneesta villatakista. Ensin Saimi piirsi kaavan valmiin nallen perusteella, kiinnitti sen kaksinkertaiseen villakankaaseen nuppareilla ja leikkasi.



Jyrsijäsiskon vuoksi nappisilmät ja -nenä ommeltiin kiinni. Iltiksen nallessa ne on liimattu.


Tekijä oli itse varsin tyytyväinen lopputulokseen, eikä ompeluintokaan tähän talttunut... :)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Taa tildan tildan taa

Näin kirjastossa Tilda-kirjan ja se näytti niin söpöltä, että toin sen kotiin katseltavaksi - tietäen, etten tule toteuttamaan mitään kirjan ohjeista, koska en ole ollenkaan tildaajatyyppiä.


Norjalainen Tone Finnanger on luonut täydellisen Tilda-maailman kirjoista, ohjeista ja ompelu- ja askartelutarvikkeista. Maailma on hienosti yhtenäinen, kaikki jutut sopii toisiinsa. Tosin vanhimmista kirjoista kyllä jo huomaa ajan kuluneen ja tyylin sittemmin muuttuneen keveämmäksi, vaaleammaksi ja suloisemmaksi.


Tilda-jutut ovat tajuttoman ihania, mutta liian siloisia ja söpöjä mun tyyliini. Siis mun askartelu- ja ompelutyyliini, vähän myös sisustustyyliinkin - romantiikalla ja romuromantiikalla on nimittäin eronsa, vaikka ne artekissa silmiään lepuuttavien näkökulmasta ehkä näyttääkin samalta sotkulta :) 

Te jotka katsotte vain kuvia, älkää
vain kuvitelko, että mä pystyisin mitään
tällaista ompelemaan. Kuva on em. kirjasta.

Ystäväni anoppi tekee todella kauniita Tilda-nukkeja. Mies oli jossain Tilda-asioita vähemmän tuntevissa seurapiireissä kertonut rouvan harrastuksesta, että vaimo tekee niitä tildoja :D 


Jos tämä käsityöhuumori ei avautunut, koittakaapa sanoa tuo ääneen... :D

torstai 1. maaliskuuta 2012

Kotona jälleen

Neljän kuukauden uurastus töissä on ohi ja hoitovapaa alkoi. Oon täyttänyt kalenteria laulu-leikki-jumpilla, nukketeattereilla sun muilla hauskuuksilla, mutta yritän jättää väljää sen verran, että ehtisin askarrella kotiaskareiden lisäks. 

Viimeisen neljän kuukauden aikana käsityöt on jääny mulla melko vähiin, mutta Saimi on ollut yhtä tuottelias kuin ennenkin:

Keppihevosten tekeminen on ollut kovasti in alakoululaisten keskuudessa, mutta Saimi tekikin keppinukkeja.

Pitkula and his lady friend...

Ekan värikkään keppinukkensa Pitkulan Saimi otti mukaan koulun kuviskerhoon, koska halusi näyttää sen opelle. Muutkin lapset halusi tehdä keppinukkeja ja kiva ope jousti suunnitellusta ohjelmastaan.

Pätkityt tikut kiinni
toisiinsa maalarinteipillä.

Ope kehitteli ideaa eteenpäin ja niinpä keppinuket sai myös hiukset ja vaatetta ylleen neulahuovutuksilla. Saimi huovutteli vielä kotona lisää vaatetta.

Muodinmukaista pilkkukuosia...

Saimi pääsi mukaan myös 3.-6.-luokkalaisille tarkoitettuun Designmuseon järjestämään korumuotoilukerhoon, joka on ilmeisesti osa design-pääkaupunkivuoden hankkeita. Jostain syystä noita isompia muotoilijoita ei ollut tähän kerhoon riittänyt tarpeeksi ja pienet innokkaat pääsivät sekaan.

Ensi viikolla onkin kerholla retki Designmuseoon ja äitikin pääsee mukaan, jee! :)