torstai 26. tammikuuta 2012

Virkatut tumput

Virkkasin itsellenikin tumput mummon joululahjatumppujen onnistumisesta innostuneena.

Himpun slaavilaista tunnelmaa tumpuissa...

Lankakorista löytyi onneksi vielä säärystimien jäljiltä jämäkerä mustaa 7 veljestä ja koristeluihin pieniä pätkiä heleitä punaisia ja vihreää.

Ohjeet aiemmissa postauksissa:
virkattu ruusu
ja lehdet
.

Virkattujen tumppujen ohje

Aloitin tumppujen virkkaamisen ranteesta. Ensin tehdään ketjusilmukkaketju, jonka renkaaksi yhdistettynä saa käden paksuimman kohdan ympäri.

Sitten virkkasin kiinteitä silmukoita tasaisesti sen verran kuin halusin ranteeseen vartta.

Peukalon juuren tullessa vastaan virkkasin sen kohdalla aina yhden silmukan lisää eli kaksi silmukkaa samaan edellisen kerroksen silmukkaan. Tumppua kannattaa sovittaa tiuhaan, että huomaa milloin levennykset kannattaa lopettaa.

Peukaloa varten pitäisi saada reikä ja se onnistuu virkkaamalla lyhyt ketjusilmukkaketju ja yhdistämällä se kiinteällä ketjusilmukalla peukaloaukon toiselle puolelle. Oikea pituus ketjusilmukkaketjulle selviää sovittelemalla.


Kommando :D


Virkkaamista jatketaan kiinteillä ketjusilmukoilla lisäyksittä tai kavennuksitta hieman pikkurillin yli. Kärki kavennetaan tekemällä kummassakin reunassa kaksi peräkkäistä kavennusta eli hypätään yhden edellisen kerroksen silmukan yli ja saman tien toisenkin.

Peukalo virkataan erikseen sille jätettyyn aukkoon. Kulmissa tarvitsee alkuun tehdä pari kavennusta, lopuksi peukalo kavennetaan umpeen jättämällä joka kolmas edellisen kerroksen silmukka väliin. 



Koristeet virkataan erikseen ja ommellaan piilopistoilla kiinni tumppuihin.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Huolinukke

Saimi sai Tätskältään pienen kangaspussillisen pienen pieniä etelä-amerikkalaisia huolinukkeja. Huolinukelle kerrotaan illalla huoli ja se laitetaan tyynyn alle murehtimaan niitä ihmisen puolesta.

Nämä ovat noin sentin mittaisia.

Konsepti kuulosti mun mielestä toimivalta ja sanoinkin Saimille, että mäkin tarvitsisin noita huolinukkeja - turhan usein tulee valvottua tunti pari aamuyöstä aivan turhien murheiden parissa. 

Saimi oli salassa näpertänyt mulle langasta ja varrastikusta oman huolinuken, huomattavasti isomman kuin omansa. Ehkäpä äideillä on yleensä isommat huoletkin - toivottavasti.


Huolinuken askarteluohje löytyy esim. Käspaikan sivuilta.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kasviväritumput

Sain töistä koe-erän kasviväreillä värjättyjä lankoja - jep, mulla on aika huippu työpaikka ja työkaverit :)  Osa langoista oli  aivan mun äidin väriskaalaa, joten päätin tehdä niistä mummolle tumput joululahjaksi.

Kasvivärjättyjä villalankoja

Koska mummo on aikoinaan ollut aika näppärä kutomaan (eli neulomaan) tumppuja, päätin vertailun välttämikseksi virkata tumput. Ohjetta ei tietenkään voinut käyttää, vaan sovittelin virkkausta taajaan omaan käteeni, purin ja virkkasin taas.


Kieritin minivyyhdeistä kustakin kaksi samankokoista kerää, jotta kumpaankin tumppuun riittäisi samanlevyiset raidat. Resoreihin ja koristuksiin piti käyttää lisälankoja. Yhtä lankaa jäi 15 senttiä, muita ei lainkaan, joten aika tiukille meni.


Resorit neuloin poimimalla silmukat virkkuun reunasta. Tein ensin 1 oikein 1 nurin -neuletta, sitten tuon resorin päälle käännettävän osan, jossa on 3 kertaa noin 10 riviä aina oikein -neuletta ja noin 6 riviä aina nurin -neuletta. Ompelin lopuksi reunan kiinni virkattuun osaan.

Koristeiden ohjeet löytyvät aiemmista postauksista: virkattu ruusu ja lehdet.

Onneksi en ryhtynyt neulomaan koko settiä...
resorista jälleen huomaa, ettei neulominen oo oikein mun juttu.

Mummo tykkäs tumpuista kovasti, kun olivat niin ihmeen sopivan kokoiset ja kukkiakin vielä koristeena. Nyt virkkailen itselle mustia, joihin tulee kukat punaisista langanpätkistä. Resoreja en ala neulomaan, virkkaan vain pidemmät varret. Sitten kun ne ovat valmiit, tulee myös tarkempaa ohjetta tumppujen virkkaamisesta...

lauantai 7. tammikuuta 2012

IPadin kääntötakki

Sain töistä käyttööni IPadin, joka tuntui aika suojattomalta repussa salikamojen tai käsilaukun rojujen seassa. Niihinhän on olemassa kaikenlaisia suojakoteloita, mutta innostuin tekemään oman version.

Sain päähäni, että IPadini tarvitsee siististi istuvan ja käännettävän suojapussin, joten tarvitsin kahta kangasta, jotka eivät riitele mun työvaatetyyliin  kanssa - tämmöisethän on asusteita siinä missä laukutkin :)

Pikkumusta :)

Kangasvarastosta sattui löytymään mustaa samettia ja punaista valkopilkullista puuvillaa. Sametista äitini on 60-luvulla ommellut käsin kotelomekon itselleen. Kangas oli edelleen erittäin hyvässä kunnossa. Sametti edustaa siis ekoarvoja - tekemättä ekoudestaan numeroa, ekonkaan ei nimittäin ole pakko näyttää retrolta tai hipiltä. Ai mutta tosiaan, sitähän kutsutaankin vintageksi. Mikähän on seuraava termi, kun vintagea alkaa tulla korvista ulos...?

Pilkullisen kankaan piti olla kerniä hoitopöydän suojukseksi, mutta sisutusliikkeeseen asiamiehiksi lähetetyt mummo ja pappa sekä liikkeen myyjä käsittivät "pinnoitettu kangas, ei muovinen vahakangas" -ohjeeni hieman väärin. Puuvillassa lienee jonkinlainen lianhylkimiskäsittely, mutta vauvasta lirahtavia tuotoksia se ei olisi pidätellyt pinnallaan.

Tykkään kovasti punaisesta ja pilkuista, joten kangas sopi paitsi ryhdikkyytensä, myös arkisuutensa ja iloisuutensa vuoksi juhlavahkon ja pehmeän sametin kaveriksi.

Kesämekko :)

Näin pienen pussin ompelu oli yllättävän hankalaa, kun sitä ei ehtinyt kauhean hyvin suunnitella ja tehdäkin saattoi noin 2 minuutin pätkissä. Senni oppi juuri ompelusten aikoihin sanomaan Äiti, enkä tietenkään voinut jättää noteeraamatta, kun mua kutsuttiin :)

Aikas monen ompelun ja ratkomisen jälkeen tuli valmista. Pussi istuu vähän turhankin napakasti ja on käännettävissä. En huomannut ottaa kuvia ompelu-kiroilu-purku-jne-prosessista, joten alla oleva ohje on oikastu, eikä kovin havainnollinen. Kysykää, jos ei avaudu.

IPad-suojapussin ohje
  1. Leikkasin molemmista kankaista 56 x 27 cm kaistaleet. Saumavaraa on aika naftisti, noin 0,5 cm, ettei käänteet pullota reunoilla.
  2. Ompelin ensin läpän osuuden eli kolmelta sivulta kankaat yhteen nurjat puolet vastakkain. Eli pitkältä sivulta 17 cm, lyhyt sivu kokonaan ja toiselta pitkältä sivulta 17 cm. Kohta kolme kannattaa näin jälkikäteen ajateltuna tehdä ensin, mutta näinkin näköjään onnistuu.
  3. Ompelin molemmat kankaat erikseen pusseiksi sivusaumoista läppään asti. 
  4. Käänsin systeemin oikein päin läpän alle jäävän vaakasauman kautta ja ompelin sen käsin umpeen.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ukkeli ja akkeli

Saimi teki kummeilleen Piialle ja Jarnolle omat naulakot joululahjaksi.

Nämä voi sijoittaa vaikka mökin puuceehen.

Sydännaulakot on ostettu Sinellistä puuvalmiina. Saimi maalasi puusydämet valkoiseksi. Akka- ja ukkotunnisteet Saimi veisteli savipajassa levyksi kaulitusta punasavesta. 

Ukkelin ja akkelin muodot eivät viittaa lahjojen saajiin, eivät ole ihan noin pehmeämuotoisia, mutta iloinen ja touhukas asento  täsmää tähän puuhapetepariskuntaan :)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Teepussiongelma ratkaistu

Mulla on yks ihan sama ongelma kuin Sinkkisten Charlottella: mies jättää käytetyt teepussit pöydälle. Meillä tosin aina keittiön puutasolle eikä suinkaan piittaamattomuuttaan, vaan pihiyttään: pussilla saa värjättyä toisenkin kupillisen kuumaa vettä...

Teetahrojen jynssäämiseen tuli savipajan ja joulun myötä vaihtoehto: teepussimiäs. 

Savipajan satoa

Teepussin alusta ei ole mikään uusi keksintö, mutta ainakin design on uusi :)

Naispuoliset satunnaiset teenjuojat saivat joululahjaksi sydämen tai tähden. Saimi aikoi pitää Lempin lautasina tekemänsä pilkulliset alustat, mutta ankaralla ruinaamisella sain ne joululahjaksi...


Innostuin savipajassa muotoilemaan näitä enemmänkin. Metsästystä harrastava ja teetä juova lanko sai joululahjaksi teepussihirven, paketti tietty teeman mukaan ilman hempeilyjä :)