lauantai 25. elokuuta 2012

Apinamaniaa

Saimin kaverit on kovin ihastuneita Abbeen (nimi on Marikista) eli Saimin virkattuun apinaan. Saimikin listaa sen top kolmoseen Lempin ja Nunnun kanssa.

Emmi rohkeni toukokuussa kysyä, voisko erään tytön elokuisille synttäreille osallistua toinen virkattu apina. En luvannut mitään, mutta suora pyyntö on aika velvoittava.


Yritin tällä kertaa välttää ne kämmit, jotka kiireessä Abben kanssa tein. Emmilläkin on pikkuinen pikkusisko, joten apinanosien pitää kestää kiskomista.

Tällä kertaa alotin virkkauksen kuonosta, etenin siitä kasvoihin, korviin ja päähän, kaulaan, vartaloon jättäen aukot käsien virkkaamista varten ja jalkoihin. Jalkaterät ja kädet (käsiterät?) on littanat. Mitään ei ole ommeltu.

Onks millään apinalajilla mustaa kuonoa?
No, tän äitihän on musta rotta.
Saimi nimittäin eräänä syysaamuna sanoi,
että mä näytän mustalta rotalta...

Pään muotoa jouduin hakemaan moneen kertaan, purkuhommia tuli harrastettua. Purkua tuli siitäkin, että tein ensin raitaa useammalla värillä, mutta ne eivät oikein toimineet yhdessä. Sitten tein noilla keltaisella, lilalla ja vihreällä, mutta jälki oli valjua. Lopulta laitoin mustat viirut muuallekin kuin naaman ympärille ja ne mun mielestä ryhdistää reppanaa kummasti.

Toivottavasti Emmi tykkää tästä haalukasta ruipelosta :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mitäs tällä tekis?

Äitini on innokas kirppistelijä. Kaikki "erikoinen" ja halpa tarttuu mukaan. Kuten esimerkiks tää:


Wentselöin, että tää olis ollut pöytäpeili, jonka peili ja kehys on mennyt rikki. Mummon mielestä posliinijalka ruusukuvioineen oli niin kaunis, että se oli ostettava, vaikkei keksinytkään sille mitään käyttöä. 

Pyysin pappaa etsimään ehtymättömistä varastoistaan ohuen metalliputken pätkän ja sahaamaan sen tähän sopivaksi, jotta voin kokeilla mihin jalkaa vois käyttää.

Virkkauslangan juoksuttimena? Ei ainakaan lanka pyöri nuhraantumassa lattialla.


Rannekorutelineenä? Mun korukaappi alkaakin olla jo täynnä.


Hmm... vieläköhän keksis jotain...


torstai 9. elokuuta 2012

Puolimatkassa

Virkkaaminen alkaa tuntua työltä, kun järkkää itselleen jonkun pakkoprojektin, jossa sitten toistaa loputtomiin ohjeen mukaista mallia. Mutta silti sain jo jokin aika sitten toisen huussinverhon valmiiksi!


Nypelsin vähän kerrallaan odotellessa ja autossa ja Pan Amia katellessa ja kas, 15 tähteä tuli kuin tulikin valmiiks kesän puolivälissä - siis jo aikaa sitten, kesää kun ei näillä mittarinlukemilla tunnu olevan enää jäljellä :(


Tosin 14 ois riittänyt mainiosti. Puuvilla taitaa venyä kosteena todella paljon enemmän kuin kuivana, koska mittailin verhoa ahkeraan loppuvaiheessa ja venytin sitä äärimmilleen. Silti tuli yks liikaa.

Taitaa olla ainoita juttuja, johon mä käytän silityslautaa...

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Onnea Pialle!

Pia täytti kesällä ympäripyöreitä ja oli niin kiva, että järkkäs hienot juhlat - vieläpä aikuisten juhlat, niille on pysyvä tilaus :)


Tästä hyvästä Pialle myönnettiin yleisurhoollisuusmitali. Tosin vain mun tekemä, ne Katariina Guthwertin tekemät on aikas paljon hienompia...


Mummo mitskussa on kuopiolainen kasvatustieteilijä ja yleisnero Minna Canth. Samat määreet päteen Piaankin. Pia on kyllä tosi paljon nätimpi ja nuorempi :D

Tein mitalin rintanapin päälle. Liimasin ensin tulostetun kuvan nappiin ja virkkasin siihen sekä etu- että takapuolelle reunuksen, johon sitten ompelin kiinni helmet ja nauhanpätkät. Noita pliukkaita nauhoja oli hiukka vaikee ommella, joten mitalin kääntöpuoli on nimensä veroinen.



Saimi innostui ideasta ja teki omista askartelutarvikkeistaan myös urhoollisuusmitalin...

...tietysti äidille <3

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Lääkettä työhuoliin

Kotiäidin työni vaihtui taas työ-työhön... ristiriitaisin tuntein. Tykkään työstäni ja työpaikastani, mutta se, että Senni joutuu aloittamaan päiväkotiuransa tuntuu hiukan ankealta.

Talouselämäkin ohjeisti juhannuksen jälkeisessä numerossaan, että työhuolet kannattaa kutoa pois:

Toisenlainen juttu samalla otsikolla Talouselämän nettisivuilla.

Novita on tehnyt kaikkien aikojen tuloksen. Ilmeisesti ihan kaikki, ne koulussa käsitöitä vihanneetkin on aloittaneet sukan kutomisen (neulomisen) tai isoäidinneliön virkkaamisen ihan ympäristön painostuksesta :)

Jutussa on mielenkiintoista mm. se, että keskeneräisyyden, siis myös keskeneräisten käsitöiden sanotaan olevan hyväksi, koska sen "sietäminen on keskeistä älyllisen oppimisen kannalta".  Jaa, mulla on luvassa älyllistä oppimista ja paljon, keskeneräisiä projekteja on niin paljon, etten taida edes osata laskea.

Täytyypä kertoa tästä miehelle, jonka on erittäin vaikea sietää keskeneräisyyttä, siis erityisesti mun joka nurkassa lojuvia keskeneräisiä käsityö- ja askarteluprojekteja :D