sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Taas ommellaan...

Ei se käsityö- ja askartelutauko kauaa kestänyt, kun viikossa aloin ikävöidä Saimin odotusaikana ompelemaani donitsia eli imetystyynyä. Kuvittelin, että vanhasta muistista piknik hoituu missä vain.

En vain muistanut sitä, että vastasyntynyt tarvitsee tukea ihan eri tavalla kuin muutaman kuukauden ikäinen rutinoitunut huippuimuri. Kuitenkin tällainen pikkuinen onnistuu vääntelehtimään ja kiemurtelemaan epämääräisen tyynykasan altaan hyvinkin helposti.

Donitsin kaavaa en enää löytänyt, mutta netistä löytyi ohje tällaiseen häränsarvi-malliin.


Nauhaa ja tarpeeksi iso kankaan pala päälliseen löytyi
onneksi varastosta, sisätyynyn tein vanhasta lakanasta.


Tässä mallissa erikoista on nuo sarvet, ne menevät minulla selän taakse. Ohjeen mukaan niihin voisi laittaa nauhat, jotka voi sitoa selkäpuolella yhteen. En oikein tajua miksi. Vai imettääkö joku seisaallaan tai kävellessä..?

Pienikokoisen äidin (koko 38 tai alle) kannattaa pienentää ohjeessa mainittua "sarvien" välistä aukkoa (33 cm). Minullekin se on aika iso, vaikka raskausvatsaa on viikko synnytyksen jälkeen vielä jäljellä. Donitsimalli oli tässä mielessä kätevämpi, sitä pystyi päistä lyhentämään helposti vatsan pienennyttyä.

Aukko olisi mielestäni parempi enemmän pyöristettynä, koska lapsen pää osuu juuri kulmien kohdalle ja putoaa helposti kulmakuoppaan.

Vaikeinta imetystyynyn tekemisessä on sen täyttäminen styroxrakeilla. Sähköiset ja kevyet rakeet karkaavat aikas vilkkaasti ympäri kämppää. Hommaan kannattaa pyytää toinen käsipari avuksi ja pitää kaikkiruokaiset taaperot loitolla tapahtumapaikalta. Askarteluhullulle eskari-ikäiselle pallojen keräily tuotti hetkellisen onnenhuuman :)

Tyyny muuten kannattaa jättää melko löysäksi, jotta sen saa muotoutumaan vartalon ympärille. Jouduin poistamaan varmaan neljä litraa rakeita ensimmäisen yrityksen jälkeen - ja jos vatsan kohdalta vielä hoikistun (toivottavasti!), joudun toistamaan tempun, jotta tyyny toimii.

Katso imetystyynyn ohje Huvitutti-sivuilta

Imetyksen päätyttyä rakeet ja mahdollisesti kankaatkin voi kierrättää esimerkiksi saunatyynyihin.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Omatekemä tämäkin

Odotettu perheenlisäys syntyi viime sunnuntaina, joten postaukset hieman harvenevat tässä lähikuukausina :)



Hoitopöytä tuntuu toimivalta käytännössäkin ja äitiyspakkauslaatikossa tulee vielä toistaiseksi hyvin uni (kuten missä tahansa). Imetystarvikkeiden kuljettelu huoneesta toiseen kaipaisi jonkinlaista patenttiratkaisua. Vesipullo, liivinsuojat ja rasva on aina väärässä paikassa. Kori, kassi, vyölaukku..?

perjantai 21. tammikuuta 2011

Reunus äitiyspakkauslaatikkoon

Vauvaa varten alkaa olla kaikki valmista, Kätilöopistolla jo käytiin testaamassa supistuskestävyyttä ja tultiin maitojunalla takaisin. Harventuneita suppareita kestetään (vaihtelevalla menestyksellä) nyt kotosalla.

Käsitöihin on nyt luvassa tauko, mutta ehdin ennen tätä vaihetta ommella jälleen vanhoista miesten paidoista vuodevaatteita, tällä kertaa äitiyspakkauslaatikkoon reunuksen. Jospa vauva tykkäisi nukkua siellä vaikka päikkäreitä alkuun.


Ulkopuolella molemmin puolin laatikkoa on yksi
rintataskun sisältävä tilkku. Taskuun voi laittaa
vaikka varatutin, löytyy pimeässäkin helposti.


Sisäpuolelle valitsin rauhallisia ja unettavia lilan sävyjä ja ulkopuolelle samasta väriskaalasta ruutukuoseja. Luin tosin juuri neuvolasta saadusta oppaasta, että sisäpuolelle hyvä väri olisi tummanpunainen, joka muistuttaisi kohdusta. Hmm... olosuhteet on kyllä muuten aika erilaiset...

Lisää kierrätysompeluideoita käytetyistä puuvillavaatteista: pyykkipussit sekä saunatekstiilit, pussilakanat ja tilkkupeitot.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kangasruusuja pussituubissa

Hoitopöydän tuntumassa tarvitaan joko high tech -vaipparoskis tai varasto pieniä muovipusseja, joihin pikku Pyllervön haisevat tuotokset voi pakata suht ilmatiiviisti odottamaan ulkoroskikseen pääsyä. 

Päädyin tähän viimeksi mainittuun ratkaisuun, vaikkei sekään mitenkään ekologinen ole. - Niin, kestovaipojen ompeluohjeita ei ole luvassa tässä blogissa, mutta iso hatunnosto niille, joiden voimavarat riittävät kestovaippailuun :)

Ompelin pikkumuovipussien säilytystä varten yksinkertaisen kangastuubin, jonka voi ripustaa hoitopöydän kaapin nuppiin. Pussin molemmat päät on kiristetty kuminauhalla, joten pusseja voi lisätä tai ottaa kummasta päästä vain.

Pussi on ommeltu vanhasta miesten
paidan selkäkappaleesta
ja kukat vanhoista lakanoista.

Koristin muuten hieman valjun pussituubin parilla kangaskukalla, joiden ohjeen löysin loistavasta Suklaamarenki-blogista.



Kukat on tehty samoista lakananpaloista, joista virkkasin vaippa- ja tarvikekoreja hoitopöydälle. Perin aikaa sitten mummoni ompelurasian, josta löytyivät pienet pitsinpätkät ja patinoituneet Siro Suomi -metallinapit.

Kangaskukkien ohje
  1. Kukissa on 6 kerrosta terälehtiä, vuorotellen yksiväristä ja kuviollista kangasta. Terälehtilaput on tehdään neliön muotoisista kankaanpaloista, jotka ovat hieman eri kokoisia, alimpana suurin, noin 9x9 cm.
  2. Neliön muotoinen lappu taitellaan kolme kertaa, niin että se saadaan kolmion muotoon. 
  3. Seuraavaksi leikataan alareuna pyöreän symmetriseksi niin, että suorat taitellut sivut ovat saman pituisia.
  4. Pitsinauhan päät ommellaan muutamalla pistolla yhteen.
  5. Pitsirenkaan toiseen reunaan ommellaan lanka, jolla kiristetään se ympyrän muotoiseksi.
  6. Terälehdet ja pitsi sekä nappi ommellaan keskeltä yhteen.

Kakkavaippojen pussituubiksi tästä tulikin melkoisen romanttisen näköinen... :) Se taitaa vaipparuljanssin päätteeksi päästä mökille roskapussien säilytykseen.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kuteista virkattuja koreja

Virkkasin hoitopöydälle vanhoista lakanoista vaippa- ja tarvikekoreja. 

Tällaiseen isohkoon koriin kului
lähes puolitoista pehmeäksi kulunutta lakanaa.
Lakanoiden repiminen kuteiksi on hauskaa, mutta niin pölyävää hommaa, että se kannattaisi hoitaa kesällä ulkona. Lapsenkin voi valjastaa talkoisiin mukaan. Saimi repi oikein mielellään pienempää palasta keskeltä kappaleiksi revenneestä lakanasta.
Tässä korissa on raita vaaleanpunaista kuviollista kudetta,
joka ei tosin kuvassa erotu kovin hyvin.
Virkkaamiseen sopii parhaiten erittäin pehmeäksi kulunut lakana, vahvempi on jäykkyydessään raskasta sormille. Kuluneessa lakanassa on tosin usein myös värivaihtelua (ks. kuva alla), joten jos haluaa tasavärisen korin, kannattaa repiä lakana ensin osiin kuluneisuuden mukaan ja sitten vasta kuteiksi. Silloin kude on myös samanpaksuista joka kohdasta.

Kuluneesta lakanasta tulee hieman epäsiistiä pintaa
värin, kuteen paksuuden ja hapsuuntumisen suhteen.
Pehmeä lakanakangas myös hapsuuntuu revittäessä. Jos tällainen revitystä puuvillakuteesta virkattu pinta näyttää omaan makuun liian epäsiistiltä, kannattaa virkata korit, matot ym. jutut valmiista trikookuteesta. 

T-paitoja ym. trikoo- tai neulosvaatteita voi tietysti myös leikata kuteiksi, mutta silloin kuteessa on saumoja, jotka vaikuttavat pinnan siisteyteen. Mustien sukkiksten jalkaosasta muuten saisi saumatonta kudetta, mutta niitä tarvitaan aika läjä, jotta niistä voi tehdä jotain suurempaa. 

Trikoo/neulos leikataan kuteeksi poikittain, jolloin se joustaa ja kude menee ikäänkuin rullalle. Joustavaa ja joustamatonta matskua ei välttämättä kannata yhdistää samaan tekeleeseen.

Vinkkejä korin virkkaamiseen kuteista

Jos et muista miten mikäkin silmukka tehtiin, katso Viivin virkkausnetin kuvalliset silmukkaohjeet.
  1. Kori kannattaa virkata aloittaen pohjasta keskeltä. Esimerkiksi kymmenen ketjusilmukkaa ja muutama rivi kiinteitä silmukoita päälle edestakaisin virkattuina kerroksina. Jos korista haluaa neliön muotoisen, kannattaa virkata noita kerroksia sen verran, että saa neliön muotoisen lapun.
    Korin pohja, kulmissa 3 s lisäykset.
  2. Kun lappu on sopivan muotoinen, aletaan virkata kiinteitä silmukoita sen ympäri. Kulmissa laitetaan kolme silmukkaa samaan alemman kerroksen silmukkaan.
  3. Kun pohja on sopivan kokoinen, lisäykset kulmissa lopetetaan ja korin reunat alkavat nousta kierros kierrokselta.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hoitopöytä huonekalunhylyistä

Uusi tulokas tarvitsee vaipanvaihtopisteen, mielellään lähelle kylppäriä, ettei tule tiputeltua liukumiinoja ympäri kämppää :)

Edelliseen asuntoon teetätin kylppäriin tason, jonka toiseen päähän oli upotettu lavuaari. Tason alla oli laatikostoja ja pyykkikaappi. Systeemi oli äärimmäisen toimiva sekä Saimin vauva-aikana että muulloinkin, mutta nykyisen talon kylppäreihin sellaista ei valitettavasti voi rakennella.

Koska hoitopöytää tarvitaan alle vuoden ajan, en halunnut hankkia tarkoitusta varten suunniteltua kalustetta. Sen sijaan hoitopöytä rakenneltiin isäni romuvarastoista löytyneistä hylkyhuonekaluista ja sijoitettiin kylppärin oven viereen.

Sorry kuvan laatu, hoitopöytä sijaitsee
sen verran kaukana talven niukasta luonnonvalosta,
ettei kännykameran tehot riitä...


Tasossa on kahdesta eri 60-70-luvun tiikkiviilukirjahyllystä irroitetut alaosat, jotka on maalattu valkoiseksi. Alemmissa on sokkelit tallella, ylemmistä ne otettiin pois. Kullan väriset vetimet vaihdettiin keittiöremontissa ylijääneisiin posliininuppeihin, joita täydennettiin Mosa Interiorsista löytyneillä metallilankanupeilla.

Kaappien päälle laitettiin vanha pöytälevy, johon ostettiin pehmusteeksi sentin paksuista vaahtomuovia ja päälle kerniä. Kerni pitää nesteen, mutta tuntuu vauvan iholla lämpimältä - toisin kuin vahakangas.

Kun vauva kasvaa taaperoksi, rakennelma puretaan ja kaapit saavat matalat jalat alleen. Taapero saa niistä lelukaapit ja sopivan korkuisen tason, joiden päällä voi rakennella leikkejä ja myöhemmin istua.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Vauvanpeitto

Hiljattain käsitöihin hurahtanut siskoni virkkasi ja ompeli meille joululahjaksi vauvansängyn peiton.

Siskoni on harrastanut pääasiassa urheilua ja kärsiessään muutama vuosi sitten pahasta työstressistä kokeili mm. joogaa mielenrauhan saavuttamiseksi. Jooga ei auttanut, työasiat pyörivät päässä myös joogantunnin ajan. Sisko mietti mikä olisi tarpeeksi vaikea harrastus sitomaan ajatukset ja keksi kokeilla kirjontaa. Ja sehän toimi!
 
Päällinen on virkattu kiinteillä silmukoilla
Novitan 7 veljestä -langasta ja kukat Tenneseestä.
Sisko huomasi, että kirjonnalla oli muitakin positiivisia vaikutuksia stressinhallinnan lisäksi ja laajensi virkkaukseen, joka ei sido ajatuksia täydellisesti kuten kirjonta, vaan mahdollistaa esim. telkan katselun samalla. Viimeaikainen aluevaltaus taitaa olla ompelu.


Peiton vuori on tehty kirpparilta löytyneestä 80-luvun paksusta puuvillaverhokapasta. Reunapitsi oli kiinni kapassa.

Opetusneuvos Eija Vähälä on tutkinut neulomisen terveysvaikutuksia ja havainnut sen mm. laskevan sykettä. Pätee varmaankin myös virkkaamiseen. Tekemiseen liittyvällä flow-tilalla ja luovalla ongelmanratkaisuprosessilla on vaikutusta itsetuntoon ja onnellisuuden kokemuksiin. 

Savon Sanomat on haastatellut Vähälää aiheesta. (En valitettavasti löytänyt netistä lisenssiaattityötä tai mahdollisesti jo valmistunutta väitöskirjaa).

Professori Sinikka Pöllänen on kirjoittanut käsityöstä terapiana ja terapeuttisena toimintana sekä luennoinut käsityöstä psyykkisen hyvinvoinnin tukena (pdf). Myös Pöllänen mainitsee flow-tilan saavuttamisen ja vaikutukset itsetuntoon.

Pölläsen materiaalissa käsitöiden merkityksen kerrotaan olevan mm. viihdyttävää hyötyä. Tosiaan, tekeminen on kivaa ja siitä syntyy jokin konkreettinen ja parhaimmillaan jopa hyödyllinen tuotos. Myös ruuanlaitosta syntyy jotain konkreettista käsillä luovasti tehden, mutta itse en siitä ole innostunut ja yksi syy tähän on nimenomaan tuotoksen pikainen katoaminen. Ruuanlaittoa ei katsotakaan käsityöksi vaan kotityöksi.

Pöllänen on todennut käsitöiden myös tuovan mielenrauhaa, kuten siskonikin havaitsi, ja auttavan elämän ja ongelmien jäsentelyssä. 

torstai 6. tammikuuta 2011

Sukkalaatikot

Teetin ystävälläni Piialla Tilkussa laskosverhon makuuhuoneeseen muutama vuosi sitten. Etsin sopivaa kangasta kangaskaupoista tuloksetta ja lopulta ostin Finlaysonin pussilakanasetin verhokankaaksi.

Verhosta tuli juuri sellainen kuin halusinkin ja kangasta jäi mukavasti tyynynpäällisiinkin. Lopuilla suikaleilla päällystin sukkalaatikoita vanhoista kenkälaatikoista.




Kangas on melko ohutta, joten se oli helppo liimata Erikeepperillä laatikon pintaan ja saada taittumaan nätisti laatikon pohjan alle ja sisään. Jäykän ja paksun kankaan taittelu etenkin kannen kulmissa voi olla haastavaa.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Siivekkäitä koreja eteiseen

Uuden perheenjäsenen odotus herätti huomaamaan, että säilytyssysteemejä täytyy kehittää myös eteisessä. Pienillä ja isoilla naisilla kun riittää asusteita...

Tuulikaappiin kiinnitettiin pari hyllyä, joihin laudat löytyivät kotinurkista. Kerni olisi nopea ja helposti puhtaana pidettävä päällinen eteishyllyihin, mutta kotoa löytyneet jämät eivät valitettavasti riittäneet, joten nidoin hyllyihin tavallista jämäkangasta. 

Kerniä riitti muutamaan kangaskoriin. Tein vuorin tavallisesta, melko paksusta kankaasta.
Kori ei ole laatikon muotoinen vaan ikään kuin siivekäs
ja se saa varsinaisen muotonsa vasta täytettynä.

Päällimmäisenä Piia-kummitädin Saimille
7 vuotta sitten neulomat pikkuriikkiset villasukat.

Koreja tehdessä muistui mieleen muinainen psykologian tunnin oppi siitä, miten lapsen henkisen kehityksen astetta voi havainnoida piirtämisestä. Piirustuksensa etukäteen suunnitteleva ja nimeävä on henkisessä kehityksessä huomattavasti edellä lasta, joka vain alkaa piirtää ja kertoo vasta lopuksi mikä siitä tuli.

Henkisessä kehityksessäni on ilmeisesti vielä taivalta jäljellä, sillä tykkään lähteä tekemään juttuja suunnittelematta kaikkea valmiiksi. Korien muoto vaati hieman kypsyttelyä sen jälkeen kun olin jo leikannut ja ommellut kankaat vastakkain.

Siipikorin ohje
  1. Kori on ommeltu kahdesta suorakaiteen muotoisesta kankaanpalasta (45 x 55 cm), joista on leikattu kulmat (15 cm) pois.
  2. Ompelin kankaat yhteet oikeat puolet vastakkain, käänsin oikein päin ja hurautin ompeleet pitämään reunat kuosissa.
  3. Taitoin oikaistut kulmat kaksinkerroin ja ompelin ne yhteen reunaompeleita pitkin.