maanantai 21. syyskuuta 2015

Juhlat nukkekodissa

Ö


Senni on innostunut saksilla leikkaamisesta, joten askarreltiin washi-teipistä viirinauhaa tyttöjen Sylvanian-hahmojen nukkekoteihin. Pinterestistä huomasin, että kannattaa laittaa teipin väliin paperisuikale, näytti toimivan näin varsin hyvin. 

Homma oli neljävuotiaalle hiukan liian haastava: leikkaaminen niin ettei lanka katkea, vaatisi pidempää kokemusta saksien käytöstä. Senni oli kuitenkin touhusta innoissaan ja sai uutta intoa myös nukkekotileikkeihin. Senni järjesti siskon kisuille juhlat ja kattoi pöydän täyteen herkkuja. Osa herkuista askarreltiin toissa kesänä Fimo-massasta.





Villasukat jatkoille






Meidän olkkarin soikea ruokapöytä on mun mummolasta, jossa se oli salissa noutopöytänä ja on siten tavallista pöytää matalampi. Pappa nikkaroi pöytään kierrätyskeskuksesta löytyneistä orvoista pöydänjaloista jatkot. Palikat on vähän eri kokoiset ja väriset, mutta ainakin yhtä kulahtaneet.

Syksyn tullen alkoi houkuttaa tunnelmavirkkaus eli jotain helppoa huonossa valossa :) Hankin Papan varastoista löytyneeseen isoon mahapulloon ledit ja kaivoin lankakorista paksua valkoista lankaa. Pöydänjalan jatkot sai valkoiset sukat.



maanantai 14. syyskuuta 2015

Mökki talviteloille


Kesä tuli vielä viikonlopuksi Hämeeseenkin ja rannalla tarkeni shortseissa. Meillä on jonkin aikaa ollut kierrätetty ja tuunattu ruokailupaikka rannalla varjossa. Edellinen Papan puunrungoista rakentelema, metsäpihaan hyvin maastoutunut kalusto nakerrettiin alta... luonnon kiertokulkua.


Tämä uudempi kestää kenties vähän kauemmin, sillä rungot on rautaa. Ne on ilmeisesti levähdysalueilta kierrätykseen poistettuja. Niihin tehtiin uudet, talveksi irrotettavat pöytälevyt. Penkkeinä on enon navetan vintiltä löytyneet hassut oksanreiälliset, aaltoilevareunaiset leveät lankut.






sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Luonnonvoimat apuna askartelussa


Pikkupeilien tuunauksessa apuna oli ukkosmyrsky, tämän kirppislöydön räikeyden kesytti aurinko. Muutaman vuoden maleksiminen kesäkeittiössä saa värin pakenemaan metallirasiastakin.



Rasia näytti kuitenkin vähän tylsältä, joten etsin vanhoista kiiltokuvistani sen uuteen haalistuneeseen ulkomuotoon sopivan kiiltokuvan, epäilevästi mulkoilevan enkelin... :)


perjantai 4. syyskuuta 2015

Kirotut pikkupeilit


Tuunailin kesän aikana Mummolta siivouspalkkaa saadut tarpeettomat pikkupeilit. Aloin epäillä, että Ikea on langettanut kirouksen peileille, sen verran vaikeaa tuntuu niiden kanssa puljaaminen olevan.

Edellinen omistaja oli kaiketi maalannut kehykset mustiksi, mutta epäonnistunut peilien suojauksessa - peilien reunat olivat aivan maalissa ja maalin liimaamassa suojapaperissa. Siksi ne varmaankin olivat päätyneet kirppikselle, mistä Mummo on ne (epäilemättä halavalla) löytänyt.


Ekaksi poistin vanhat tahrat kynsilakanpoistoaineella ja kynnellä ja rimpulalla mattoveitsellä raaputtamalla. Kellarista löytyi vanha valkoinen Miranol-purkki, joka miehen keemikko-diagnoosin mukaan pysyisi mustan tököttimäisen maalipinnan päällä.

Pysyi kyllä ja kuivui tooodella hitaasti. Koska maali haisi pahalle, jätin ne kuivumaan ulos katoksen alle. Ikävä kyllä juuri sinä yönä tuli ukkosmyrsky joka mm. pöllytti juuri leikatun ruohon ym. irtaimen aineksen tahmealle maalipinnalle.


Hiekkapaperi auttoi hieman, mutta en sitten viitsinyt maalata päälle, roskainen pinta on oikeastaan aika hauska.


Liimasin peileihin pienet kiiltokuvat koristeeksi. Nyt ne odottavat pienen rottinkipöydän päällä, että löytäisin niille jonkun järkevän sijoituspaikan.



Maalasin rottinkipöydänraadon valkoiseksi, koska sen naulankohdat oli tummuneet rumasti. Lasi oli rikkoontunut ja siihen vaihdoin harmaan pahvipintaisen levyn. Alaosaan mahtuu murto-osa keskeneräisistä virkkuu- ja neuleprojekteistani...