tiistai 25. marraskuuta 2014

Porvoon tuliaisia

Tätskä toi sairaalasta pienen serkkunyytin ja me Porvoosta nyytille ja isosiskolle Nunnut:


Sinikan Saimille ja Sennille tekemät pienet Nunnut on olleet tytöille niin rakkaita, että halusivat viedä serkuille samanlaiset, kun sellaiset ihmetykseksi löytyi porvoolaisesta Nelly's Art and Craft -liikkeestä. Siellä myydään useamman käsityöläisen töitä, kaikenlaista innovatiivista ja hauskaa.

Sadun henki -puodista tarttui mukaan oman kodin kylppärin ovea osoittamaan tällainen paperimassa-ankka - paperimassasta voisi joskus kokeilla tehdä jotain tällaista lasten hiekkamuotteihin.


Loput löydöt ovat vielä salaisia, hys-hys.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Raidallinen pupu



Saimin raidallinen apina oli ekoja virkkaamiani leluja. Se on ollut hämmästyttävän suosittu, etenkin kun se  ei edes oikeastaan näytä apinalta. Virkkasin sen kovalla kiireellä, että se ehti Saimin mummolareissulle mukaan, ja epähuomiossa tein siinä muutaman virheen - pahimpana se että kiinnitin pään ja kädet ompelulangalla.

Saimi on joutunut piilottelemaan apinaa Senniltä, koska raajat on koko ajan irtoamassa. Niinpä virkkailin Sennille melko samanlaisen pupun.

Valitsin tarkoituksella lanka-arkustani vaaleampia ja kirkkaampia lankoja, Senni kun on tosi tarkka väreistään. Esimerkiksi vihreä on ihan nou-nou, tumman punainen ja oranssi vähän sillä hilkulla. Mutta jotenkin tuon pupun raidoitus on kovin tylsän näköinen verrattuna sattumanvaraisemmin väritettyyn apinaan. Siihen tietysti vaikuttaa paitsi väriskaalan rajoittuneisuus, myös se että raidat on säännöllisen kokoisia ja toistuvassa järjestyksessä. Täytyy yrittää jatkossa päästä irti tällasesta kapeakatseisuudesta.

Lelun kestävyys on sen sijaan kehittynyt hyvään suuntaan: kaikki on virkattu yhteen. Jätin korvia ja käsiä varten pienet aukot, samoin päähän vartaloa varten ja virkkasin ne suoraan aukkojen reunoilta. Ei pitäis irrota kovemmassakaan menossa.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Aurinko kävi Porvoossa

Ja me myös. Ostettiin joululahjoja ja kuvattiin kilpaa Saimin kanssa.



 

Mummu antoi meille ystävänsä neulomat pitsikämmekkäät, jotka toimi tosi hyvin näissä maisemissa, joissa kännykamera - tai pankkikortti - oli kaivettava joka kulmassa esiin. Vähän silti näppejä palelsi, joten enimmäkseen näitä täytyy käyttää sormikkaiden päällä tähän aikaan vuodesta.



torstai 13. marraskuuta 2014

Virkattu tuolin päällinen



Meille on jostain kulkeutunut vanha metallituoli. Tuolin istuinosa on päällystetty tekonahalla, jonka väri ei oikein sopinut ympäristöönsä. Löysin eteisen vaaleansiniseen seinään sopivan, hieman kiiltävän langan kirppikseltä, samoin samantapaisen kiiltelevän valkoisen.


Koska etenkin vaaleansinisestä oli vain jämät jäljellä, päädyin virkkaamaan pitsimäisen päällisen. Langat loppuivatkin kesken, joten jatkoin tavallisella kirkkaanvalkoisella langalla hieman erilaista kuviota reunoille. Pujotin viimeiseen kerrokseen napakan kuminauhan, joka pitää päällisen paikoillaan.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pilvenhattarat


Sennin päiväkotiryhmän nimi on Pilvenhattarat. Hoitajat olivat keksineet pilvenhattaroiden tarinan, jonka esittivät lasten kanssa päiväkodin muille lapsille ja vanhempainillassa meille vanhemmille. Esityksen keskiössä olivat nämä Jaana-hoitajan huovutusvillasta, langasta ja helmistä toteuttamat ilmeikkäät pilvimummot ja -lapset.

Pilvimummo Lumituuli

Pilvimummo Kastehelmi



Nämä eivät ole ainoita hoitajien kehittämiä hahmoja. Viime vuonna ryhmään ilmestyneen harakkaperheen kuulumisia Senni päivittää meille edelleen. Jaana virkkasi Pyry-harakan, jolle ilmestyi kevään mittaan Pirkko-rouva. Eräänä aamuna ihmeteltiin pesään pyöräytettyjä munia ja sitten kuoriutuneita poikasia. Hoitajat jopa uudelleensanoittivat harakkaperheelle peippolaulun, josta myös tuli Sennille todella mieluinen.

Voin vain ihailla paitsi Jaanan luomuksia, myös hoitajien luovuutta ja intoa rakentaa lapsille näitä maailmoja. Vaikka se vaatii ylimääräistä panostamista, uskoisin että siten työstä myös saa enemmän irti.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Piharakennuksia


Viime kesän piharakennushankeet saatiin viimeisteltyä syksyn viimeisillä lämpimillä säillä. Pappa ja husband rakensivat piirustusteni mukaan vajan pihakalusteiden säilytystä ja polttopuiden varastointia varten. Joidenkin halot ovat käsittämättömän esteettisiä, kuin tehtaalta tulleita, meidän likaisia ja rumia ja siksi oon todella onnellinen, että avoin puukatos ei ole enää rumentamassa pihanäkymää.

Samalla rakennettiin katos kellarin sisäänkäynnin päälle. Tämän arvo ei ole niinkään estetiikassa kuin funktionaalisuudessa - sementtiraput olisivat pian alkaneet rapautua jatkuvan sääaltistuksen myötä. Katos maalataan talon väriseksi sitten kun talo maalataan muutenkin. Täysin saman värin löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi, joten katos saa olla vielä vuoden pari valkoinen.


Meidän rakennushankkeet alkaa aina valmiin materiaalin kartoituksella. Viime talvena kiersin Papan kanssa kaikki varastorakennukset mökillä ja mittasin niistä löytyvät vanhat ovat ja ikkunat. Näiden ympärille sitten piirsin kaksiosaisen vajan ja katoksen talon kylkeen.

Vajaan löydettiin kaksi samanlevyistä ovea, jotka Pappa paneloi ja maalasi sekä lisäsi alareunaan alumiinilevyn säänkestävyyden lisäämiseksi. Vajan varastointipuolelle laitettiin myös ikkunat, jotta siellä voi tarvittaessa tehdä vaikkapa sellaisia maalaushommia, joita ei sisällä hajun vuoksi voi tehdä.

Rappukatokseen halusin ikkunat paitsi valoisuuden myös ulkonäön vuoksi. Täysin laudoitetusta katoksesta olisi tullut todella umpimielisen näköinen koppi. Onneksi varastoista löytyi melko tarkalleen samankokoisia ikkunoita kuin meidän alakerran ikkunat tuolla seinustalla. Vesikourut on vielä asentamatta. Saa nähdä ehtiikö lumi peittää ne ennen kuin asennushommiin päästään.

Paras löytö rakennuksiin oli Naroman NT-lukkosaumakattopelti, joka näyttää täsmälleen samalta kuin talon konesaumattu peltikatto - vaikka ei siis sitä ole. Tätä olisin todella kaivannut kymmenisen vuotta sitten, kun meidän mökkiä rakennettiin eikä budjetti riittänyt konesaumattuun.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pöytälampun fixaus



Meillä on vuosien varrella hajonnut muutamiakin lamppuja, yllättäen toistaiseksi vain miehen toimesta, Saimilla ja Sennillä rikkomisgeeni ei ole vielä aktivoitunut lamppujen kohdalla. Tämän pöytälampun mies heilautti lattialle imuroidessa ja  lampunjalan alaosa pirstoutui tuhannen päreiksi.

Isäni istutti keramiikkavarren hivenen kömpelösti muotoiltuun laudanpätkään. Liimasin hämäykseksi kolhojalkaan pieniä helmiäiskiiltoisia valkoisia nappeja. Napit ovat peräisin miehen vanhoista paidoista, joista olen vuosien varrella ommellut essuja, pyykkipussukoita, äitiyspakkauslaatikon reunuksen, sun muuta tilkkuhommelia.