torstai 29. syyskuuta 2011

Kinkunlämmitin

Kintunlämmittimistä on jo toinen valmis, toista odotellessa sananen kinkunlämmittimestä. Kuten aiemmin mainostin, pyöräillä voi aika pitkälle syksyllä. Jos ei sada, niin on yleensä kylmä. Jos pyörän jättää joksikin aikaa ulos, satula on aika jäinen. Ongelman voi ratkaista vanhalla villabaskerilla, kuten meidän mummo, mutta mulla ei ole sellaista.

Siskoni on onneksi etevä huovuttaja: oon saanut monta villaneuletta askartelumateriaaliksi, kun sisko on testannut niiden pesunkestävyyttä. Ikävä vain, että systeri on niin pienikokoinen, ettei sen huopuneista ja kutistuneista neuleista jää juuri mitään jäljelle.


Benettonin neuleesta tuli tällainen huomaamaton
pyllynlämmitin.

Senni osallistui kiihkeästi, kun sai oman lankasumpun.


Satulanlämmittimen kuvaohje

Leikkaa huopuneesta villaneuleesta satulan muotoinen pala. Palan pitää ylettyä satulan alareunaan asti, mielellään vähän yli. Tämä pala on hihasta.
Virkkaa reunus: pistele pienehköllä koukulla reilusti huovan läpi noin puolen sentin päähän reunasta ja vajaan sentin välein, jotta huopa kiristyy.

Reunapitsin ohje:
3 ekaa kerrosta kiinteitä silmukoita.
4. krs: pylväs joka toiseen ed. kerroksen silmukkaan ja ketjusilmukka väliin.
5. krs: kiinteä silmukka ed. kerroksen ketjusilmukkaan ja ketjusilmukka väliin.
6. krs: 6 ketjusilmukkaa, piilosilmukka neljänteen ketjusilmukkaan (nirkko), kolme ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka joka kolmanteen edellisen kerroksen ketjusilmukkaan.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Sääryleet prosessissa

Neulominen kun ei oikein ole mun heiniä, mietin voisiko säärystimet virkata. Totta kai, virkatahan voi ihan mitä vaan!

Etsystä löytyi Madmoiselle Mermaidin virkkaamat leg warmerit, joten kuvasta mallia ja virkkaamaan omia. Paitsi että mun koivet ei ole noin hoikat, vaan... hmm... kahden tytön äitinä yritän kaikien keinoin olla mollaamatta ulkonäköäni, ettei naisten yleinen paha tapa tartu, joten sanon että säärissäni on kaarevuutta aika tavalla.

Virkkaushan ei juurikaan jousta kuten neulos, joten suorat pötkylät jaloissani näyttäisin todennäköisesti elefanttitautiselta tukkinilkalta. Virkkasin siis muotoillut säärenlämmittimet. Alaosaan puolipylväitä, väliin pylväitä ja pitkiä pylväitä ja ylös taas pylväitä. Ulkoreunaan söpöt napit ja piparkakkureunukset.

Kun olin saanut ekan yksityiskohtia vaille valmiiksi, totesin, ettei näytä hyvältä. Purin melkein koko homman bussipysäkillä. Kunnes huomasin, että puretusta langasta kierittelemäni kerä näytti hieman arveluttavalta. En kehdannut heilutella tuota patukkaa julkisella paikalla pidempään :D


Miten tosta kerästä tollanen tuli..?
Nyt olen palannut puikkoihin, uusia ylipolvensäärystimiä on alullaan jo huikeat 5 senttiä. Koska pelkän oikean ja nurjan neulominen hiukan jo tympäisi, päätin tehdä säärystimiin "takasauman" reikäneuleesta. Yllätin itseni osaamalla neuloa reiän, siis tarkoituksella!




Katsotaan tuleeko tästä produkti vai jääkö pelkäksi prosessiksi...

torstai 22. syyskuuta 2011

Puikoissa

Päätin neuloa Saimille säärystimet. Siis kutoa, niin kuin Hämeessä sanotaan. Hämeessä matot kudotaan kangaspuilla ja villasukat sun muut kudotaan puikoilla. Oon hitaasti opetellut puhumaan neulomisesta kutomisen sijaan viimeisen vajaan 20 vuoden aikana. Kuten myös bussista linkun sijaan ja hodarista hotsin sijaan, jotta vältyn edes parilta väärinymmärrykseltä vuodessa...

Saimin talvitennareiden väristä lankaa löytyi kotoa isot kerät - jäänteet muinaisesta villapaitaviritelmästä, jonka purin heti kun sain osat valmiiksi - siitä olis tullut ihan liian kuuma ja kutkuttava. Siis sanojen perinteisessä merkityksessä.


Käytin kaksinkertaista lankaa lämmitysvaikutuksen maksimoimiseksi.


En ole neulonut vuosiin ja siihen on hyvä syy. Hermot ei kestä puikkojen kanssa sähläämistä. Virkkuusta koukun saa aina pois ja työtä voi helposti tarkastella, sovitella ja purkaa, mikä on olennainen osa hommaa, kun suunnittelen siinä samalla. Neuloksen purkaminen tiettyyn pisteeseen asti on tosi hankalaa tai siis hankalaa on saada puikot takaisin.


Säärystimet pääsi jo kouluun
leggareiden ja kumppareiden kavereiksi.

Kumma kyllä muistin miten aloitussilmukat tehdään ja muistin oikean ja nurjan. Jostain syystä jouduin kuitenkin purkamaan homman alkutekijöihinsä noin 7 kertaa. Ja sama uudestaan toisen tekeleen kanssa... Mainitsinko jo, että yläasteella suosikkiaineeni oli kässä, mutta sain silti kudottua eli neulottua vain yhden sukan, en siis kahta, kuten tarkoitus useimmiten on... 

Nämä sääryleet on tehty kokonaan joustinneuleella, 1 oikein, 1 nurin (ja ne 7 kertaa väärin...).


Kuten näkyy, käsiala on ...hmm... vaihtelevaa.

Innostuin hiukkasen näistä säärystinhommista ja taidan tehdä itellekin parit tai edes parin nilkkureiden ja hameen kanssa lisälämpöä antamaan.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tuulikello

Sain siskoltani lahjaksi tuulikellon, jonka sisko on omin pikku kätösin askarrellut raastinraudasta ja vanhoista aterimista.

Tuulikello mökin kesäkeittiön lasin takana turvassa
lokkien reviirimerkinnöiltä.


Itse käytän tällaisia vanhoja aterimia mökillä ihan ruokapöydässä, en raaski askarrella niistä mitään.

Muutama vuosi sitten ostin työmatkalta Joensuusta (kyllä, eksoottinen kohde...) Sarustiikasta naulakon, jossa oli myös hyödynnetty vanhoja aterimia.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Syyssateisiin

Tein suihkumyssyn. No ei tietenkään mun päähän vaan pyörän satulan suojaksi. Ulkoiluhan ei riipu säästä vaan on pukeutumiskysymys, myös fillarointi.

Punainenhan sen tietysti pitäisi olla...

Tykkään pyöräilystä niin paljon, että pyöräilin 4,5 kilometrin työmatkan vielä viime lokakuussakin, siis 6. kuulla raskaana. Se nyt vaan on niin kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, ei tarvi seisoskella pysäkeillä ja asemilla odottelemassa ja aina on istumapaikka :)

Vaaleanpunaista röyhelöä...

Tein satulansuojan Saimin vanhasta kurahaalarista. Kukaan ei varmasti muista että 3-4 vuotta sitten oli vähäluminen talvi, jolloin kuriksia tarvittiin myös talvella. Saimi konttasi kurahaalarin polvista puhki, joten siitä ei jäänyt pikkusiskolle perintöä.

Leikkasin haalarista reilusti satulan kokoisen ja muotoisen palan ja ompelin kuminauhan sen reunaan sisäpuolelle. Mitään taitoksia en tehnyt, koska kangas ei rispaannu reunoistaan. Venytin kuminauhaa äärimmilleen ommellessa, muttei siitä kovin kireä tullut. Kuminauhan pitäisi olla ehkä ärhäkämpi.

Hutilusamatöörin ompeluvinkki: Kuminauhaa kannattaa jättää aloituksessa paininjalan taakse muutaman sentin ylimääräinen pätkä, josta pitää kiinni, muuten venyttäminen alusta asti on mahdotonta.

Arvatkaa tuliko suojus likaiseksi
kun tungin sen satulan alle säilöön?
Onneksi sen voi pestä.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Paita yllätysdisainia

Kaikki alkoi siitä, kun etsin kahden kodin elämään totuttelevalle veljentytölleni Ellalle värikyniä ynnä muuta tarpeellista vanhasta huoneestani lapsuudenkodistani. Ella sai mukavan setin taiteilutarvikkeita, mutta kiinnostavin löytö oli Ellan mielestä kullankimalteinen kynsilakka ja mun mielestä pieni laatikollinen vihkoja.

Olin noin 11-15-vuotiaana piirtänyt useita vihkoja täyteen
sisustus- ja vaatesuunnitelmia, käsittämättömän järjestelmällisesti ja huolellisesti, siis minuksi. Vaatesuunnitelmissa oli ruksi, jos olin toteuttanut ne. Siis ommellut ne omin pikkukätösin.

Tykkään tällasista hapsuröyhelöistä...

Rukseja oli aika paljon ja aloin pikkuhiljaa muistaa itse tekemäni t-paidat, hameet, boleron, tikkitakin, haaremihousut ...jep, olin mukana ekalla haaremihousukierroksella, nyt skippasin... jotkut muotivillitykset voi skipata jo ihan silläkin perusteella, että kierroksia ylipäätään alkaa olla aika lailla takana... 

Aloin sitten miettiä, miksen muka osaisi enää ommella jotain yksinkertaisia vaatteita itselleni - usein päässä on selkeä visio siitä mitä haluaisin, mutta shoppailukierrokset ei tuota tulosta. Nyt tarvitsisin paloautonpunaisten mukafarkkujen kesyttäjäksi iisin paidan, valkoisen tai harmaan.

Hiukka vaikeeta ottaa ite päätön kuva,
paitakin kiertyi ihan mutkalle.

Niinpä päätin kokeilla, varovasti: ei soitellen Eurokankaaseen vaan kellarin jämäkangaskaapille. Valkoista ohutta puuvillaa löytyi riittävästi ja vaatekaapista mieluisa malli.

Aika monien nuoruuden tuotosteni onnistumiseen vaikutti se, että jaksoin ja ehdin tehdä silloin kaikki työvaiheet huolellisesti. Eikä kukaan ryöminyt syömään kaavapaperia kesken hommien...

Niin siis mitään kaavoja näin näppäränä aikuisena en tietenkään jaksanut etsiä tai tehdä, mitä nyt vähän venyttelin mallipaitaa kankaan päällä...  Hihat meni uusiksi mietittyäni yön yli miksei ne natsaa selkäkappaleeseen, eikä lopputulos ole ihan sitä mitä alunperin ajattelin, mutta  yllätyksethän on kivoja...tavallaan...




Joka tapauksessa saatan ehkä käyttää tätä. Ja ehkä ommella vielä joskus jotain vaatteita, mahdollisesti uuden version tästä kokeilusta. Väljemmän, laskeutuvammasta kankaasta. 

Muotiblogia en edelleenkään aio perustaa, etenkin kun siskon mielestä tämäkään ei kesytä niitä punapöksyjä  :D 

Sisko suostui ottamaan kuvan,
kunhan en laita punaisia byysia...

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ruokalappu

Vauvan syöttäminen on melkoista sottaamista ja ruokalaput likaantuvat nopeasti. Äitiyspakkauksen mukana tullut ruokalappu oli ...hmmm... kovin retroruskea mun makuuni ja mökillä aina silmissä lavuaarin reunalla kuivumassa. 

Niinpä ompelin mökille omat ruokalaput.

Tasku meni vähän vinoon. Sen siitä saa,
kun on kärsimätön ja huolimaton.

Viimekesäisten itsetunnon päälle käyneiden ompelukokemusteni myötä tein homman helposti eli vinonauhareunuksin. Tulee siistihköä jälkeä myös kaarevissa ompeluksissa vaikkei neulaisi ja harsisi.

Ruokalappu on ommeltu vahakankaasta (jämäpala kesäkeittiön pöytäliinasta), jonka voi pyyhkiä tai huuhtaista helposti puhtaaksi. Tein taskun kaksin kerroin taitetusta vahakankaasta, jotta myös tasku olisi yhtä helppo puhdistaa.



Taskun taitoksen joutuu ompelemaan vahakankaan oikealta puolelta. Vahakangas ei luista paininjalan alla, joten sen ympärille kannattaa taittaa kaavapaperia tai muuta ohutta paperia (esim. Hesarin Kuukausiliitteen sivu), joka sitten revitään pois ompeleen päältä. Tää oli niin kummallinen juttu Saimin mielestä, ettei juuri tarvinut suostutella avuksi :)



Jäikös tänne jotain herkkuja?
Voisko tän nyt pliis ottaa jo pois?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kaarnalaivaan

Viimeinen viikonloppu mökillä, nyyh. Mökki oli pakko talviteloittaa jo nyt, koska mies häipyy viidakkoon ja alkeelliset olosuhteet on liian alkeellisia yksin vauvan ja viikarin kanssa.


Kaarnalaivojen lisäksi vesille päästiin myös soutuveneellä sadekuurojen lomassa. Eikä se sadekaan niin haitannut - oli hauska mennä saunasta vilvoittelemaan kun satoi ja paistoi samaan aikaan. Järven pinta näytti silloin aika mielettömältä, harmi ettei ollut saunalla kameraa - tosin mun kännykameralla ei ehkä sitä olis saanut vangittua.

Kaarnalaivat papan käsialaa.
Vaikka mökkikausi meillä päättyi, saatan postailla syksyn mittaan jotain mökkiin liittyviä juttuja, ikävää helpottamaan :) 

Läppärikin on taas kunnossa ja kuvat pelastettu, joten kelpaa nakutella, kiitos vielä jelpparille :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Pieniä sieviä sieniä

Kävin siskon kanssa pitkästä aikaa Porvoossa kesälomalla (äitiyslomalaisen kesäloma on silloin kun mies on töistä lomalla lapsia hoitamassa :)). Vanhaan kaupunkiin oli muutaman vuoden aikana tullut aina vain lisää kivoja pikkuputiikkeja, joissa on kaikenlaista kivaa, kiinnostavaa ja kekseliästä.

Nelly´s Art & Craft Shopissa oli paljon käsityöläisten tekemiä kivoja juttuja ihan kohtuuhintaan. Nettisivut on hivenen kummalliset, mutta itse kauppa on valoisa ja tilava, silti täynnä tutkittavaa, kannattaa käydä.




Nellyssä oli myytävänä hauskoja sormusneulatyynyjä ja halusin kokeilla sellaisten askartelua itsekin, koska idea tuntui aika toimivalta ja se oli toteutettu kierrätystavarasta.

Itse nypin koneella ommellessa neulat pöydälle, josta ne tippuvat lattialle, koska neulatyyny on aina jossain liian kaukana tai tippunut sekin lattialle. Sormessa olevaan neulatyynyyn neulat saisi kätevästi.



Nellyn neulatyynyt oli tehty erivärisistä joustosameteista ja ne näyttivät porukalla korissa todella herkullisilta. Itse kokeilemalla huomasin, että amatöörin kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta kangasta, jotta pallukka asettuu nätisti korkkiin.

Harmaat korkit on kossupulloista, niissä on mun mielestä todella kaunis himmeä pinta, joka sopii melkein mihin väriin vain. - En muuten suinkaan ole juopotellut noiden korkkien alla olleita liemiä itse tai ainakaan yksin, jos joku sellaista kuvittelee :D 

Nimipäiväonnittelut Sinille ja Sinikalle, jotka saavat tällaiset nimpparilahjoiksi (toimitus lähiaikoina), muut ompelevaiset ystävät odottavat jouluun :) 


Sormusneulatyynyn kuvaohje