Punainenhan sen tietysti pitäisi olla... |
Tykkään pyöräilystä niin paljon, että pyöräilin 4,5 kilometrin työmatkan vielä viime lokakuussakin, siis 6. kuulla raskaana. Se nyt vaan on niin kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, ei tarvi seisoskella pysäkeillä ja asemilla odottelemassa ja aina on istumapaikka :)
Vaaleanpunaista röyhelöä... |
Tein satulansuojan Saimin vanhasta kurahaalarista. Kukaan ei varmasti muista että 3-4 vuotta sitten oli vähäluminen talvi, jolloin kuriksia tarvittiin myös talvella. Saimi konttasi kurahaalarin polvista puhki, joten siitä ei jäänyt pikkusiskolle perintöä.
Leikkasin haalarista reilusti satulan kokoisen ja muotoisen palan ja ompelin kuminauhan sen reunaan sisäpuolelle. Mitään taitoksia en tehnyt, koska kangas ei rispaannu reunoistaan. Venytin kuminauhaa äärimmilleen ommellessa, muttei siitä kovin kireä tullut. Kuminauhan pitäisi olla ehkä ärhäkämpi.
Hutilusamatöörin ompeluvinkki: Kuminauhaa kannattaa jättää aloituksessa paininjalan taakse muutaman sentin ylimääräinen pätkä, josta pitää kiinni, muuten venyttäminen alusta asti on mahdotonta.
Arvatkaa tuliko suojus likaiseksi kun tungin sen satulan alle säilöön? Onneksi sen voi pestä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti