Meillä vietetään isänpäivää flunssailun merkeissä. Päivän päähenkilö sentään on terve - ja saa raataa naistensa vuoksi kuten aina :(
Isi sai Senniltä ensimmäiset omatekoiset lahjan ja kortin. Tai no, tarhan tädit on ehkä ihan vähän auttanu... :)
Kortti on mielestäni tosi kiva, sydän on leikattu pikkuisen sormiväriteoksesta. Pinta on hienon kolmiulotteinen.
Hienossa avaimenperässä näkyy myös taaperon kädenjälki aidoimmillaan. Avaimenperä on käsittääkseni tehty kutistemuovista, jota olisi hauska kokeilla kotonakin.
Päivänsankari ei vielä poistanut sellofaania, kuvan heijastukset johtuvat siitä.
Saimi teki koulussa hauskan norsukortin, jota voi käyttää myös kirjanmerkkinä. Saimin laulaessa isille aamulla keksimäänsä isänpäivälaulua Senni tanssitti norsua.
Saimi on myös ommellut koulussa maailman paras isä -mitalin huovasta.
Oma isäni eli Pappa ei saanut tällä kertaa mitään askarreltua, vaan vähän tuunatun uuden lippiksen. Olin nimittäin tilannut sen netistä, enkä huomannut tilatessa, että siinä on apinan kuva. Arvelin, ettei päälle kuuskymppinen mies halua tepastella kaupungilla apinankuva otsassa.
Niinpä sitten eilisillan ratkoin melkoisen perusteellisesti kiinnitettyä lappua pois ja nypin pinseteillä tiukassa olevia langanpätkiä. Ja mietin miksei valmisvaatteiden nappien kiinnitystä koskaan hoideta vastaavalla perusteellisuudella.