Tätini Leena lähetti mulle jättimäisen rautasängyn, jolle ei ollut pitkänkään harkinta-ajan jälkeen löytänyt paikkaa. Leena oli nähnyt meidän mökillä rautasänkyjä ja ajatteli tämän sopivan seuraan. Suuret kiitokset Leenalle, kyllähän rautasängyt mulle kelpaavat!
Päätin sijoittaa sängyn meidän kuistille, johon se juuri ja juuri mahtuikin. Piia ja Jarno toivat juhannustuliaisiksi vanhan peilikaapin mökiltään, kiitos myös P&J! Päätin alkaa koota kuistille vanhoja peilejä. Kolme on jo...
Sänky aiheutti kuistilla dominoefektin. Halusin uudet verhot, tällä kertaa sivuverhot, ettei tarvi virkata niin tajuttoman pitkiä pitsikappoja. Eurokankaan alesta löytyi kivaa pellavakangasta, johon vanhat raitatyynyt ja uusi ikivanha ristipistokirppislöytö istuivat mukavasti.
Sängyllä täytyy säilyttää myös puutarhakeinun tyynyjä. Päätin tehdä patjan ja tyynyjen peitoksi tilkkupeiton kotoa löytyvistä kierrätyskankaista, miehen vanhoista paidoista ja mummon antamista lakananjämistä.
Tällaiset seuloin isosta säkillisestä finaaaliin. Katotaan nyt milloin sen finaalin aika koittaa ja ompelukone alkaa laulaa...
torstai 24. heinäkuuta 2014
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Pitsiverhot mökin kuistille
Toivuttuani mökin huussin pitsiverhojen virkkaamistylsistyksestä, aloitin uuden, vielä pitkällisemmän virkkuun, nimittäin mökin kuistin verhokapat, noin 8 metriä yhteensä. Tangot on jo valmiina.
Ja niin alkaa olla metri pitsiäkin! Valitsin hieman pehmeämmän ja paksumman langan kuin huussin verhoihin ja tätä onkin mukavampi ja nopeampi virkata. Langan nimi on Ahkeraliisa, mutta tuskin saa enää kaupoista. Ostin sitä isohkon erän käsityöliikkeensä vuosia sitten lopettaneelta tuttavalta.
Halusin tällaisen vinoneliömallin, koska mökin ovissa ja vintin ikkunoissa on vinoneliöt.
Malli on jälleen Isoäidin pitsejä -kirjasta, jossa on vain valokuva ja piirretty ohjekuva, ei tekstiohjeita. Tällä kertaa piirrosohjeessa oli mun mielestä yksi todella epäselvä kohta, jonka toteutin luullakseni eri tavalla kuin kirjassa.
Tämä "kuopan pohja" olisi tullut ohjetta noudattamalla aika lerpaksi, joten oikaisin 3 pylvään ja 3 ketjusilmukkakaaren jälkeen parilla piilosilmukalla edellisen kerroksen pylväsrivin päähän ja tein siitä em. ketjusilmukkakaareen normaalit 3 pylvästä + 3 ketjusilmukkaa + 3 pylvästä.
Ja niin alkaa olla metri pitsiäkin! Valitsin hieman pehmeämmän ja paksumman langan kuin huussin verhoihin ja tätä onkin mukavampi ja nopeampi virkata. Langan nimi on Ahkeraliisa, mutta tuskin saa enää kaupoista. Ostin sitä isohkon erän käsityöliikkeensä vuosia sitten lopettaneelta tuttavalta.
Halusin tällaisen vinoneliömallin, koska mökin ovissa ja vintin ikkunoissa on vinoneliöt.
Malli on jälleen Isoäidin pitsejä -kirjasta, jossa on vain valokuva ja piirretty ohjekuva, ei tekstiohjeita. Tällä kertaa piirrosohjeessa oli mun mielestä yksi todella epäselvä kohta, jonka toteutin luullakseni eri tavalla kuin kirjassa.
Tämä "kuopan pohja" olisi tullut ohjetta noudattamalla aika lerpaksi, joten oikaisin 3 pylvään ja 3 ketjusilmukkakaaren jälkeen parilla piilosilmukalla edellisen kerroksen pylväsrivin päähän ja tein siitä em. ketjusilmukkakaareen normaalit 3 pylvästä + 3 ketjusilmukkaa + 3 pylvästä.
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Futuristista sisustusarkkitehtuuria maalaismaisemissa
Tytöt ovat innostuneet nukkekotileikeistä. Pappa kaivoi mökillä jostain pihavajasta kirkuvankeltaisen 60-luvun nukkekodin. Koska ilmoitin sen värinsä vuoksi pysyvän ulkona, Saimi pyysi Pappaa maalaamaan sen valkoiseksi.
Nukkekotiin tarvittiin kalusteet. Sytykelaatikosta löytyi talouspaperirullia ja pillimehutetroja, niistä saisi tuoleja, pöydän ja sänkyjä.
Olin ostanut sadepäivien puuhalaatikkoon Sinellistä kokeeksi helmimuovailuvahaa. Sinellin myyjä kehoitti päällystämään vahoilla esim. styroxhahmoja, niin vahaa ei kulu niin paljon. Niinpä syntyi ajatus näistä erikoisen kummallisista nukkekodin kalusteista.
Leikkasin pahviaihiot ja tytöt päällystivät ne valitsemillaan väreillä. Helmimassassa värit eivät sekoitu kuten muissa muovailuvahoissa. Tästä Sennin päällystämästä sängystä tuli erittäinkin avaruushenkinen.
Tuoleihin ja sänkyihin tarvittiin pehmusteita. Niitä saatiin Mummon parin vanhan paidan olkatoppauksista.
Kalusteet sopivat hyvin 60-luvun taloon. Erityisesti niistä tykkäävät miljoonat kärpäset, joita Senni tietysti kammoksuu. Joudun mahdollisesti huolimaan sittenkin tämän riemunkirjavan virityksen sisäleikkeihin.
Nukkekotiin tarvittiin kalusteet. Sytykelaatikosta löytyi talouspaperirullia ja pillimehutetroja, niistä saisi tuoleja, pöydän ja sänkyjä.
Olin ostanut sadepäivien puuhalaatikkoon Sinellistä kokeeksi helmimuovailuvahaa. Sinellin myyjä kehoitti päällystämään vahoilla esim. styroxhahmoja, niin vahaa ei kulu niin paljon. Niinpä syntyi ajatus näistä erikoisen kummallisista nukkekodin kalusteista.
Leikkasin pahviaihiot ja tytöt päällystivät ne valitsemillaan väreillä. Helmimassassa värit eivät sekoitu kuten muissa muovailuvahoissa. Tästä Sennin päällystämästä sängystä tuli erittäinkin avaruushenkinen.
Tuoleihin ja sänkyihin tarvittiin pehmusteita. Niitä saatiin Mummon parin vanhan paidan olkatoppauksista.
Kalusteet sopivat hyvin 60-luvun taloon. Erityisesti niistä tykkäävät miljoonat kärpäset, joita Senni tietysti kammoksuu. Joudun mahdollisesti huolimaan sittenkin tämän riemunkirjavan virityksen sisäleikkeihin.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Pyöräretki Auttoisille
Pyöräiltiin mökiltä Saimin kanssa Auttoisille. Perinteinen kesärundi antiikkisilla mökkipyörillä kattoi Ars Auttoisten kesänäyttelyn ja pari paikallista sisustusliikettä.
Ars Auttoisen näyttelyä kehuttiin kovasti Hesarissa. Piha olikin täynnä autoja ja sisällä tepasteli hämmentyneitäkin nykytaiteeseen tutustujia. Esillä olevat työt olivat meidän mielestä hieman haastavampia kuin viime vuonna - siis tällaisille aiheeseen perehtymättömille. Ja jotkut pelottavia, Senniä en veisi näyttelyyn.
Mä tykkäsin erityisesti Emma Helteen veistoksista (kuvissa yllä). Saimikin löysi kriittisyydestään huolimatta pari puhuttelevaa teosta, joista tosin oli mahdotonta saada hyvää kuvaa kännykameralla. Saana Murtin Katoamisia-sarja oli munkin mielestä ajatuksia herättävä.
Gallerian puolelta löytyi vielä yksi Kati Joen mainio kissakukkaro. Ars Auttoisen Facebook-sivuilla oli näitä vielä muutama lisää.
Ars Auttoisen näyttelyä kehuttiin kovasti Hesarissa. Piha olikin täynnä autoja ja sisällä tepasteli hämmentyneitäkin nykytaiteeseen tutustujia. Esillä olevat työt olivat meidän mielestä hieman haastavampia kuin viime vuonna - siis tällaisille aiheeseen perehtymättömille. Ja jotkut pelottavia, Senniä en veisi näyttelyyn.
Mä tykkäsin erityisesti Emma Helteen veistoksista (kuvissa yllä). Saimikin löysi kriittisyydestään huolimatta pari puhuttelevaa teosta, joista tosin oli mahdotonta saada hyvää kuvaa kännykameralla. Saana Murtin Katoamisia-sarja oli munkin mielestä ajatuksia herättävä.
Gallerian puolelta löytyi vielä yksi Kati Joen mainio kissakukkaro. Ars Auttoisen Facebook-sivuilla oli näitä vielä muutama lisää.
lauantai 5. heinäkuuta 2014
Kahvipussikokeiluja
Mä olen aina ihmetellyt, miksi kahvipussikassit tehdään kuviopuoli päällepäin. Kultakatriinat, presidentit ja saludot ei oo mun mielestä kovinkaan tyylikkäitä asusteita eikä sisusteitakaan. Ehkä oon vain rajoittunut.
Matsku sinänsähän on mitä mainioin, taipuisa ja kestävä ja ennen kaikkea ilmainen ja kierrätetty. Pyysin askartelukaverit Mailan ja Sinikan mukaan kokeilemaan kahvipussin punonta - näppärien kavereiden kanssa uudet aluevaltaukset sujuu aina helpommin. Ja hauskemmin. Niin nytkin.
Tämmöinen pikkukori syntyi muistaakseni viidestä kahvipussista ilman kummempia esivalmisteluja tai erityistä huolellisuutta. Jos tekisin isomman jutskan näistä, silittäisin suikaleet ja ompelisin ne ompelukoneella pidemmiksi suikaleiksi ja taitokset kiinni. Muista blogeista löytyy ohjeita näihin vaiheisiin.
Meidän härpäkkeissä käytettiin maalarinteippiä väliaikaisena ja nitojaa pysyvänä apuna liukkaiden luikureiden taltuttamisessa. Tarkoitus oli lähinnä parissa tunnissa saada tuntuma hommaan.
Sinikalla oli lapsuusvuosilta kokemusta tuohikorin punonnasta, joten Sinikka sai oman korinsa (kuvassa yllä) ekana valmiiksi ja neuvoi taas meitä muitakin.
Mailaa ajatus kahvipussihommista taisi hieman puistattaa, mutta Maila keksi punoa koria huomattavasti tyylikkäämmästä koiranruokapussista (kuva alla). Harmi vain, että koiranruokapussit ovat todella liukasta materiaalia.
Tässä pikaohje pikakahvipussikorin tekemiseen:
1) Revi kahvipussien liimaukset auki.
2) Leikkaa pussit poikittain ensin puoliksi ja sitten puolikkaat puoliksi, niin että saat yhdestä pussista neljä suikaletta.
3) Taita suikale ensin keskeltä ja sitten taita reunat sisään päin. Maalarinteippi taitettujen suikaleiden päissä pitää taitokset koossa.
4) Teippaa suunnittelemasi korin pohjan leveyttä vastaava määrä suikaleita rinnakkain pöytään. Pujottele suikaleiden väliin poikittain lisää suikaleita kuvien osoittamalla tavalla.
5) Kun pohja on valmis, maalarinteipit irroitetaan pöydästä, suikaleet nostetaan ylöspäin ja niiden lomaan pujotellaan rengasmaisesti reunat. Reunoihin tarvitaan pidempiä suikaleita, joten me nidoimme kaksi suikaletta yhteen, pujottelimme, leikkasimme ylimääräisen pois ja nidoimme päät yhteen.
6) Viimeisen reunakerroksen suikale pujotellaan niin päin, että avonainen taitos jää ylöspäin. Pystysuikaleet leikataan sopivan mittaisiksi (noin 1 cm) ja käännetään reunasuikaleen taitoksen sisään.
7) Jos reunat karkailevat, niissä voi pitää jonkin aikaa klemmareita.
Matsku sinänsähän on mitä mainioin, taipuisa ja kestävä ja ennen kaikkea ilmainen ja kierrätetty. Pyysin askartelukaverit Mailan ja Sinikan mukaan kokeilemaan kahvipussin punonta - näppärien kavereiden kanssa uudet aluevaltaukset sujuu aina helpommin. Ja hauskemmin. Niin nytkin.
Tämmöinen pikkukori syntyi muistaakseni viidestä kahvipussista ilman kummempia esivalmisteluja tai erityistä huolellisuutta. Jos tekisin isomman jutskan näistä, silittäisin suikaleet ja ompelisin ne ompelukoneella pidemmiksi suikaleiksi ja taitokset kiinni. Muista blogeista löytyy ohjeita näihin vaiheisiin.
Meidän härpäkkeissä käytettiin maalarinteippiä väliaikaisena ja nitojaa pysyvänä apuna liukkaiden luikureiden taltuttamisessa. Tarkoitus oli lähinnä parissa tunnissa saada tuntuma hommaan.
Sinikalla oli lapsuusvuosilta kokemusta tuohikorin punonnasta, joten Sinikka sai oman korinsa (kuvassa yllä) ekana valmiiksi ja neuvoi taas meitä muitakin.
Mailaa ajatus kahvipussihommista taisi hieman puistattaa, mutta Maila keksi punoa koria huomattavasti tyylikkäämmästä koiranruokapussista (kuva alla). Harmi vain, että koiranruokapussit ovat todella liukasta materiaalia.
Tässä pikaohje pikakahvipussikorin tekemiseen:
1) Revi kahvipussien liimaukset auki.
2) Leikkaa pussit poikittain ensin puoliksi ja sitten puolikkaat puoliksi, niin että saat yhdestä pussista neljä suikaletta.
3) Taita suikale ensin keskeltä ja sitten taita reunat sisään päin. Maalarinteippi taitettujen suikaleiden päissä pitää taitokset koossa.
4) Teippaa suunnittelemasi korin pohjan leveyttä vastaava määrä suikaleita rinnakkain pöytään. Pujottele suikaleiden väliin poikittain lisää suikaleita kuvien osoittamalla tavalla.
5) Kun pohja on valmis, maalarinteipit irroitetaan pöydästä, suikaleet nostetaan ylöspäin ja niiden lomaan pujotellaan rengasmaisesti reunat. Reunoihin tarvitaan pidempiä suikaleita, joten me nidoimme kaksi suikaletta yhteen, pujottelimme, leikkasimme ylimääräisen pois ja nidoimme päät yhteen.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Laskosverhot Piian pajalta
Lupailin Sennin huoneen esittelyn yhteydessä tarkempia laskosverhokuvia. Sain asennettua hiljattain Saimin huoneen uudet laskosverhot, joten tässä kuvia niistä:
Näiden verhojen taakse lasketaan vielä kaihtimet, silloin valkoisista palloista ei siivilöidy niin paljon valoa sisään. Huone pysyy ihan riittävän pimeänä myös (liian harvoina) aurinkoisina aamuina.
Tässäpä vielä kuvia yksityiskohdista asentajan näkökulmasta, tästä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kaikkea laskosverhon ompeleminen edellyttää:
Kepit pujotetaan verhon takapuolelle erillisestä nauhasta ommeltuun kujaan. Meidän aikaisempiin laskosverhoihin Piia ompeli keppikujat taittamalla verhon kangasta kujan verran verhon takapuolelle. Tämän pallokankaan kuvio oli niin säännöllinen, ettei siitä olisi voinut silpasta viittä senttiä kadoksiin niin, ettei kuvion rytmi olisi kärsinyt.
Verhon takapuolella on kolmessa pystyrivissä keppikujiin kiinnitetyt muovirenkaat. Niistä ekaan solmitaan naru, lopuista naru pujotetaan läpi.
Kaikki kepit kujissa ja narut pujotettuina alhaalta ylöspäin, seuraavaksi verho nostetaan ikkunaan. (Oikeassa reunassa kurkistelee muuten Piian verhoilema rahi, siitä lisää myöhemmin.)
Ikkunan yläpuolelle on kiinnitetty ruuveilla lista, johon on nidottu tarranauhaa. Tarranauhan vastakappale on ommeltu verhon yläreunaan. Listan alareunassa on neljä rengasruuvia, joista narut pujotetaan. Neljäs on siinä reunassa, johon kaikki narut päätyvät.
Näiden verhojen taakse lasketaan vielä kaihtimet, silloin valkoisista palloista ei siivilöidy niin paljon valoa sisään. Huone pysyy ihan riittävän pimeänä myös (liian harvoina) aurinkoisina aamuina.
Tässäpä vielä kuvia yksityiskohdista asentajan näkökulmasta, tästä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kaikkea laskosverhon ompeleminen edellyttää:
Kepit pujotetaan verhon takapuolelle erillisestä nauhasta ommeltuun kujaan. Meidän aikaisempiin laskosverhoihin Piia ompeli keppikujat taittamalla verhon kangasta kujan verran verhon takapuolelle. Tämän pallokankaan kuvio oli niin säännöllinen, ettei siitä olisi voinut silpasta viittä senttiä kadoksiin niin, ettei kuvion rytmi olisi kärsinyt.
Verhon takapuolella on kolmessa pystyrivissä keppikujiin kiinnitetyt muovirenkaat. Niistä ekaan solmitaan naru, lopuista naru pujotetaan läpi.
Kaikki kepit kujissa ja narut pujotettuina alhaalta ylöspäin, seuraavaksi verho nostetaan ikkunaan. (Oikeassa reunassa kurkistelee muuten Piian verhoilema rahi, siitä lisää myöhemmin.)
Ikkunan yläpuolelle on kiinnitetty ruuveilla lista, johon on nidottu tarranauhaa. Tarranauhan vastakappale on ommeltu verhon yläreunaan. Listan alareunassa on neljä rengasruuvia, joista narut pujotetaan. Neljäs on siinä reunassa, johon kaikki narut päätyvät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)