Näiden verhojen taakse lasketaan vielä kaihtimet, silloin valkoisista palloista ei siivilöidy niin paljon valoa sisään. Huone pysyy ihan riittävän pimeänä myös (liian harvoina) aurinkoisina aamuina.
Tässäpä vielä kuvia yksityiskohdista asentajan näkökulmasta, tästä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kaikkea laskosverhon ompeleminen edellyttää:
Kepit pujotetaan verhon takapuolelle erillisestä nauhasta ommeltuun kujaan. Meidän aikaisempiin laskosverhoihin Piia ompeli keppikujat taittamalla verhon kangasta kujan verran verhon takapuolelle. Tämän pallokankaan kuvio oli niin säännöllinen, ettei siitä olisi voinut silpasta viittä senttiä kadoksiin niin, ettei kuvion rytmi olisi kärsinyt.
Verhon takapuolella on kolmessa pystyrivissä keppikujiin kiinnitetyt muovirenkaat. Niistä ekaan solmitaan naru, lopuista naru pujotetaan läpi.
Kaikki kepit kujissa ja narut pujotettuina alhaalta ylöspäin, seuraavaksi verho nostetaan ikkunaan. (Oikeassa reunassa kurkistelee muuten Piian verhoilema rahi, siitä lisää myöhemmin.)
Ikkunan yläpuolelle on kiinnitetty ruuveilla lista, johon on nidottu tarranauhaa. Tarranauhan vastakappale on ommeltu verhon yläreunaan. Listan alareunassa on neljä rengasruuvia, joista narut pujotetaan. Neljäs on siinä reunassa, johon kaikki narut päätyvät.
Kiitos, että uskallat noin rohkeasti esitellä 'pajani' tuotoksia :) Kummitytsyn huone näyttää hienolta!
VastaaPoistaHieno on, mutta arvaa tajusinko mä tota systeemiä... Mun täytyy varmaan nähdä se ja kokeilla miten se liikkuu, ennen kuin tajuan :)
VastaaPoista