lauantai 27. syyskuuta 2014

Anna-Maijan syysasu


Sennin lempinukke on Anna-Maija, joka on selkeästi pienempi kuin Saimin Lempi. Lähes kaikki meidän nukenvaatteet pipoista alkaen on Anna-Maijalle liian suuria, joten lupasin virkata Sennin valitsemasta langasta sille lippapipon. Senni valitsi yllättäen keltaisen, koristeeseen piti toki saada vähän pinkkiä.

Pipon kanssa tarvittiin tietysti takki. Saksin fleecejämäpalasta takin osat, surautin yhteen ja reunustin pykäpistoin pipolangalla. Fleecestä on mukava tehdä pikaprojekteja, kun huolittelun suhteen voi huoleti olla huolimaton. Viimeinen lause sopis mun käsityömotoksi...



Nuken takki syntyy viidestä palasta, kahdesta etukappaleesta, yhdestä takakappaleesta ja hihoista (kuvassa ylinnä).

Takin osat ommellaan tässä järjestyksessä:
1-2) etukappaleet takakappaleeseen olkasaumoista,
3-4) hihat olkapäästä etu+takakappaleisiin,
5-6) hihat umpeen ja samalla vauhdilla myös takin sivusaumat.


Anna-Maija on sen verran fiini leidi, ettei laita ulkoillessakaan farkkuja, vaan käyttää vain vaaleanpunaista kimaltavaa pitsimekkoa. Kuten Sennikin, jos pääsee asuunsa yhtään vaikuttamaan.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Mairen muodonmuutos


Mä tarvitsen niska-käsiongelmien vuoksi mahdollisimman pystyasentoisen pyörän. Siis mummopyörän. Sain kesän alussa tätini Mairen vanhan, jykevän 80-luvun Tunturi Popin, jonka ohjaustankoa sai nostettua huomattavasti ylemmäs kuin rakkaan, paloautonpunaisen Cresentini.

Maire-pyörän ajoasento helpottikin reilusti yli 10 kilsaan venynyttä työmatkaa, mutta fillarin 80-luvun estetiikka tökki edelleen, vaikka vaihdoin kulahtaneet satulan, kahvat ja polkimet.


Pohdin koko pyörän sutimista jollain oikein heleällä värillä. Haaveilin keltaisesta tai vaaleansinisestä, mutta jouduin toteamaan, että muovinen, kitin värinen ketjusuoja näyttäisi likaiselta heleiden värien kanssa, eikä siinä saisi pysymään maalia. Sopivaa uutta ei myöskään löytynyt.


Sain sitten miehen siskolta synttärilahjaksi tuon ihanan Life is like riding a bicycle -kellon ja sehän sopi täydellisesti tuohon vanhaan ketjusuojaan. Näin leikkisän kilikellon kanssa musta väri ei tuntunut enää ollenkaan liian synkältä.


Nyt sitten viimeisenä(?) lämpimänä ja kuivana päivänä sain vihdoin miehen avustuksella homman hoidettua, vaikka olenkin vielä puolikuntoinen kolmen viikon flunssan jäljiltä. Pesun, kuivauksen ja suojauksen jälkeen spreijasin Mairen "rallimaalilla", joka on tarkoitettu autojen "vaikeimpienkin kolojen" maalaamiseen. Maali pöllysi aika tavalla ja haisi pahalle, sisätiloissa ei siis kannata tätä tehdä.


Näin yksivärisenä, ilman kirjavia teippauksia rungon kauniit, kaarevat muodot pääsee paremmin esiin ja vanha ketjusuojakin näyttää oikein hyvältä. Oon niin tyytyväinen, että päädyn varmaan periaatteideni vastaisesti ostamaan maireiluun sopivan uuden kypäränkin, vaikka vanha on ihan ehjä. Vai pitäisköhän virkata siihen päällinen...?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Toinenkin kissapiraatti

Saimi teki täysin omin pikkukätösin mun aiemmin Sennille tekemälle Kwaziille siskon. Sennin maailmassa kaikille kuuluu oma Saimi tai siis sisko. Hieman pienempänä nämä eris- ja yleisnimet meni sekaisin ja Senni ihmetteli, missä esimerkiksi Rebekka-serkun Saimi on.


Tämän kissapiraatin nimi on Yasmin, kuvassa sekä Saimin virkkaamissa Oktonautti-varusteissa (kaulus ja silmälappu) että ilman.

Viime kesänä Sennillä jäi toisinaan Oktonautti-leikki päälle ja huuteli usein Saimia: "Vasii!" Saimia ärsytti, kun kuulemma kaikki sivulliset sitten luuli, että Saimin nimi on Pasi...

Mukavaa, että Saimi osaa tehdä alusta loppuun ilman äidin apua askarteluprojekteja. Aloittelen nimittäin kolmatta viikkoani järkyn syysflunssan kourissa, enkä jaksa edes virkata :(

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kwazii

Senni rakastaa Oktonautit-sarjaa ja erityisesti pikkuista kilttiä Peso-pingviiniä, joka lääkärinä auttaa myös isoja ja pelottavia mereneläviä. Senni sai Peso-pehmon pukilta viime jouluna ja se on Sennin suosikki Haukku-unilelun ohella.

Oktonauteissa Peson paras kaveri on villi piraatti, Kwazii-kissa. Senni usein sanoo, että Kwazii on ihan kuin Saimi. Peso-leikkeihin Senni on kaipaillut Kwasiia ja kun löysin pienen suikaleen oranssia fleeceä kangasvarastoistani, sain inspiksen.


Leikkasin suikaleen paloiksi ihan summamutikassa ja hurautin yhtä summamutikaisesti palat koneella yhteen. Käsissä ja jaloissa ei ole lainkaan täytettä, mikä on osoittautunut ihan hyväksi ratkaisuksi, ne ovat taipuisammat niin.

Silmät, kuonon, masulaikun ja kauluksen ompelin käsin. Masulaikku meni vinoon, mutta siitä ei ole tullut valituksia. Unohtuneesta hännästä tuli huomautus, onneksi siihen riitti vielä ohut siivu fleeceä.  


Kaverukset pääsivät seikkailemaan yhdessä Sennin romumereen. Sieltä kuulemma puuttuu vielä Kapteeni Valkonen, Tessa, Viivi ja Shellington. Ja airokala olis myös kiva...


perjantai 5. syyskuuta 2014

Kepparin riimu

Satulan lisäksi kepparit tarvitsevat myös riimut, eihän ne mitään villihevosia ole...



Saimi punoi myös riimunarut, jotka kiinnitetään riimun renkaaseen klipsulla, kun kepparia talutetaan.



Kepparin riimun ohje


Varastoistani löytyneistä nahanpaloista riitti leikattavaksi pitkiä suikaleita. Puolitoista cm on hyvä leveys suikaleille. Renkaat irrotettiin vanhoista avaimenperistä.


Me ommeltiin suikaleet renkaisiin, mutta periaatteessa ne voisi myös nitoa tai liimata. Nahan ompeleminen on työlästä ja hidasta, mutta ommel ei toisaalta raatele kepparin pintaa rikki kuten nitojan niitti saattaisi tehdä. Liimauksen ja ompeleen kestävyysvertailuista en osaa sanoa mitään.


Riimuun tarvitaan vähintään yksi pitkä, turvan sivulta korvien takaa turvan toiselle puolelle ulottuva nahkasuikale sekä kaksi tai kolme lyhyempää suikaletta. Kannattaa kiinnittää ensin kolme suikaletta yhteen renkaaseen ja sen jälkeen sovitella ja mittailla muiden suikaleiden pituus kepparin päällä.


Se kolmas lyhyempi suikale ommeltaisiin tuohon pidempään suikaleeseen kiinni ja se sijoittuisi kepparin korvien eteen. Meidän keppareilla tällainen oikeaoppisempi riimu menisi joko silmien päälle tai jäisi kummallisesti harjaompeleen harjalle, joten sitä ei toteutettu muille kuin pikku-Mustalle.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Lompakko teipistä

Pysyisköhän rahat paremmin teipistä tehdyssä lompakossa..?


Osa 46 sarjastamme Satu houkutteli pahaa-aavistamattomat (tai ehkä ne on jo oppinu aavistamaan pahaa) kaverinsa hermoja raastavaan ja epäonnistumaan tuomittuun askartelukokeiluun:

Muutama vuosi sitten entinen työkaverini Jyri esitteli jostain design-messuilta ostamaansa lompakkoa, joka oli tehty ihka oikeasta ilmastointiteipistä. Se näytti ihmeen toimivalta ja sopi Jyrin tyyliin. Sitten kun näin Ihana-lehdessä ohjeen hienoon kuvioidusta ilmastointiteipistä tehtyyn lompakkoon, ajattelin et mä kans ja kaverit mukaan.

 

Tilasin Teippitarhasta kivoja kuvioteippejä. Teippitarhan sivuilta löytyy myös ohje. Me tosin päädyttiin käyttämään tällaista toista, hieman yksinkertaisemmalta tuntunutta ohjetta (pdf).

Teipin kanssa säätäminen oli aika hermostuttavaa, koska se - yllättäen - tarttui sormiin ja kaikkialle mihin vain sattuikin osumaan. Teipinpätkät liimaantuivat helposti vähän vinoon ja niiden repiminen toisistaan irti ei välttämättä onnistu. Saatiin me silti jotain aikaiseksikin.

Maila teki lompakon oikeasta ilmastointiteipistä. Tästä tuli oikeastaan paras, koska ilmastointiteippi on ohuempaa ja taipuisampaa kuin muut teipit.Teippiä tuli nimittäin monta kerrosta, joten sen lötköys oli hyvä juttu.


Sinikka teki lompakon erivärisistä kirjateipeistä. Nekin toimivat tarkoitukseen ihan hyvin.


Mun hienosteluteipistä kyhäämä lompsa taas ei ollut kovin onnistunut, koska sitä ei saanut pysymään kiinni kirveelläkään.


Muutaman viikon klemmariniputuksen ja painon alla hauduttamisen jälkeen lompsa pysyy hetken raollaan. Ennen kuin revähtää levälleen.


Jonkinlaisen ohuemman korttitaskun tästä vois kehitellä. Sitten kun on toipunut tästä takaiskusta ja unohtanut miten raivostuttavaa teippien kanssa taistelu on.