sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Oliks tää mun lasi?

Ei ku mun on se mis on eniten jäljellä... :D 

Viinilasin tunnistimet ei ole mikään uusi juttu, mutta ne on silti käteviä, koska lasin tunnistaminen huulipunasta on pirun vaikeaa muutaman lasillisen jälkeen...

Riikka järjesti loistavan bilepäivän, -illan ja -yön saunoineen, skumpatteluineen ja urheilusankareineen :) Päivän sujuvoittamiseksi tein Riikan mukana matkaaville skumppalaseille tunnistimet.



Riikka on selkeän tyylin ystävä, joten näistä on romantiikka ja hempeys kaukana.

Tilasin kierrerautalankaa näitä varten ja sitä tulikin sitten niin paljon, että näistä riittää joululahjoiks ja tuliaisiks ja vaikka mikskä. Muut onkin sitten ihan eri näköisiä, niistä lisää myöhemmin.

Nyt aamupäikkäreille...

maanantai 24. lokakuuta 2011

Loppu marimammailusta

Tullessani ekan kerran äidiksi jotenkin kuvittelin äitiyden olevan valmis rooli, johon siirrytään kokonaisvaltaisesti. Kyllähän se elämän muutti, mutta meni muutama vuosi ennen kuin tajusin, että mähän oonkin edelleen mä, eikä mun tarvi pukeutua Marimekon trikoopaitaan :)

Pari pallopaitaa kummitteli kellarin kangaskaapissa. Oon kyllä aina tykännyt raita- ja pallokuoseista, mutta marimitoitus on mulle mahdoton: hihat on liian lyhyitä ja rungosta kiristää yhtäältä ja toisaalla on epämääräisen väljää.


Tää kuosi on mun mieleen!

Koska talon naisten tavoin voimakastahtoiseksi osoittautuneen Sennin syöttäminen on nykyisin totaalista sosesotaa (Semppu haluais syödä ite), vaatteita likaantuu jatkuvalla syötöllä. Ajattelin siksi tehdä vähän ns. kotivaatteita.

Paidasta saa helposti leggarit kun taittelee "kaavoiksi" jotkut hyvän mallisiksi käytössä osoittautuneet. Paitojen helmaa kannattaa hyödyntää punteissa, trikooseen kun on peruskoneella ja -taidoilla hankala ommella siistiä käännettä. Resorit on tietty käypä vaihtoehto.

Pallopaitojen lisäksi lyhyeksi ja leveäksi pesussa muuttunut raitapaita (ei mari) pääsi mukaan pöksytehtaalle.

Etukappaleet ja pituutta pari senttiä lisää.

Sivusaumattomasti jatketaan takakappaleisiin.

Sovittelu on tyhmää, nelivedolla karkuun!

Toisesta pallopaidasta syntyi Saimille tunika. Hihat pois (niistä tuli muuta, siitä lisää tuonnempana) ja kavennus koko hommaan. Kädenaukot huolittelin kavennuksesta jääneillä kaistaleilla.


Paljon palloja, vähän hampaita.

Mariton mammalomailu jää tauolle muutamaksi kuukaudeksi, menen nimittäin huomenna töihin ja mies jää pyörittämään kotirumbaa. Sen kotiharrastus taitaa kuitenkin olla työ eli luulen ettei täällä juuri päästä esittelemään kotimiehen askarteluja :D

Yritän itse silti värkkäillä kaikenlaista vaikka viikonloppuisin Sennin päikkäreiden aikana eli nähdään taas, mutta ehkä vähän harvemmin... :)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Pimeään

Olin Saimin kanssa alkusyksystä askartelutapahtumassa, jolla oli se semikoominen nimi. Kierrätyskeskuksen ständillä sai askarrella mm. heijastimia kierrätysromppeesta.


Lisko Saimin parhaalle kaverille Matiakselle.
Liskon silmät on vihreät, koska se on Matiaksen lempiväri.

Tähtiä tädeille.
Helmet on ommeltu heijastimeen, lisäksi tarvittiin liimaa,
että kaksi palaa pysyivät yhdessä.

Pöydällä näkyy pino heijastinarkkeja,
joista ne varsinaiset heijastimet on otettu jo pois
ja nämä on tehty. Aika paljon menee hukkaan...

tiistai 18. lokakuuta 2011

...ja nimpparit

Tänään on Sadun päivä ja Saimin Satu-tätskää muistetaan mustalla ruusulla.


Ruusu on tehty samalla tavalla kuin aiemmin postaamani virkattu ruusu (ks. ohje), mutta tähän on kiinnitetty pitsiä taustalle. Saimi valitsi myös helmiä keskustaan.

Pitsi on peräisin lasten pitsipaidasta, jonka tuli taloon ystävän tuttavan lähettämässä lastenvaatesäkissä. Koska musta pitsipaita olisi mullekin liian ...ööö... raju vaate, en anna sitä Saimille edes naamiaisvaatelaatikkoon. Saimille sopi paidan käyttäminen askarteluihin.


Leikkasin paidan hihansuusta noin 3 cm mittaisen renkaan ja harsin leikkausreunaan ompeleen ja kiristin. Sitten ompelin pitsikiekon virkatun ruusun ulommaisen kerroksen alapuolelle kiinni.

Helmet on ommeltu ruusun aloituslanganpätkään. Näin jälkikäteen ajatellen ne kannattaisi ommella villalangan sijaan ompelulangalla. 

Lopuksi ompelin vielä hakaneulan kääntöpuolelle, jotta ruusua voi käyttää useammassa paikassa.

Onnea kaikille Saduille :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Synttärit

Vuosi sitten aloin bloggailla väkerryksistäni, kun olin jäämässä äitiyslomaa edeltävälle sairaslomalle ja tarvitsin kevyttä askaretta nupille ja näpeille.



Blogilla on siis 1-vuotissynttärit, joiden juhlistamiseksi leivottiin Saimin kanssa DaCapo-muffinsseja samalla periaatteella kuin useimmat blogissa esitellyt tuotokset eli siitä tehdään mitä sattuu kaapista löytymään. 

Bloggaaminen on vienyt näpertelyharrastustani hyvään suuntaan: saan nykyisin yhä enemmän valmiiksi asti. Oon huomannut, että saan eniten kicksejä ideoinnista ja suunnittelusta. Toteuttaminenkin on toisinaan ihan kivaa, ainakin alkuun. 

Hommat meinaa jäädä usein kesken, kun saan uuden idean. Blogin avulla saan hillittyä itseäni ja hieman pitkäjänteisyyttä toimintaan. Tietysti valmiista jutuista saa myös tyydytystä, varsinkin jos ne onnistuu edes jotenkuten.

ps. DaCapot muuten kannattaa syödä sellaisenaan ja pätkiä muffinsseihin pätkiksiä. Muffinssit oli ihan ok, mutta DaCapon maku katosi uunissa.

torstai 13. lokakuuta 2011

London calling

Saimi syyslomailee isin kanssa Lontoossa sinne kesällä muuttaneiden kavereiden luona.

Yhtäkkiä leikki-ikäisestä koululaiseksi muuttuneen neidin vaatemaku ja -tarpeet ovat täysin muuttuneet. Pikkusiskoa odottaa isot läjät kamaa, mm. prinsessakuvallisia olkalaukkuja. Reissulle tarvittiin siis uusi laukku, johon mahtuu peruskaman lisäksi lukemista lentokoneeseen.

Vettä hylkivä parka Lindexiltä,
tekoturkisvuorelliset goretex-tennarit Stockalta,
virkattu laukku Äidin Hikipajasta.

Ostin taannoin kirppikseltä pari korkkaamatonta kerää Novitan kiiltävää narumaista Malibu-lankaa (nimi tuo makeita muistoja mieleen teinivuosilta...:)) Saimin lempiväriä pinkkiä. Ensin suunnittelin niistä kaulaliinaa ja baskeria, mutta langassa on tavallaan viileä tuntu, joten niistä ei olisi ollut lämmittäjiksi. Laukkuun lanka sopi täydellisesti.



Laukku on virkattu kiinteillä silmukoilla, ensin pohja edestakaista ja sitten pohjaa ympäri. Läppä on jatkettu suoraan toisesta reunasta. Läppä on pyöreä, koska neliön muotoinen olisi helposti rullautunut kulmistaan. Läppä on reunustettu kahdella rivillä kiinteitä silmukoita siistin ja tasaisen reunan saamiseksi.

Kimalteleva nappi on farkkujen varanappi.

Olkahihna on virkattu suoraan laukusta, muutama rivi 7 silmukalla edestakaisin, sitten ympyräksi, lopussa taas muutama rivi edestakaista ja virkataan kiinni laukkuun.

Olkahihnan kanssa tuli pieni yllätys, se nimittäin venyi parilla ekalla käyttökerralla aika paljon. Ennen Lontooseen lähtöä Saimi tempaisi siihen solmun, ettei äidin tarvi nähdä turhaa vaivaa lyhentämisessä :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Säärystimet ylimääräisin hörsötyksin

Pari ihanaa takakesäpäivää ja sain neulottua säärystimet valmiiksi!

Täytyy muistaa tsekata sauma suoraan seuraavalla kerralla,
tekee aika tehokkaan vääräsääriefektin :D
Saimi otti hienon kuvan.

Koska pelkkä oikean ja nurjan neulominen metritolkulla on aika puuduttavaa, keksin virkistykseksi neuloa kahden kerroksen korkuisen reiän joka 10. ja 11. kierros. Reiät muodostavat ikäänkuin takasauman, joka erottuu vain jos alla eri väriset sukkikset.



Koska Saimi kielsi tekemästä sen säärystimiin mitään "ylimääräisiä hörsötyksiä", kehittelin niitä sitten omiini. Neuloin nilkkaan rusetit. Rusetin ohje löytyy alta, se on ihan itse kehittelemäni. Innostuin vähän näistä ruseteista ja teen niitä ehkä vähän lisää johonkin...

Säärystimiin löytyy varmasti professionaalimpiakin ohjeita ja paljon, mutta tässä nyt kumminkin ohje aloittelijaneulojan itse kehittelemiin säärystimiin ylimääräisin hörsötyksin:
  1. Säärystimet on neulottu 7 Veljestä -langasta. Loin 58 silmukkaa, jotka neuloin ympyräksi 5 puikoilla. Ekat 10 kerrosta tein pelkkää oikein-nurin-joustinneuletta. 
  2. 10 kerroksella päättelin(?) kolmanneksi viimeisen silmukan, joka on neulottu tähän asti nurin. En oikein hallitse neulontatermistöä, mutta tarkoitan päättelemisellä siis sitä, kun neulotaan kaksi silmukkaa ihan tavallisesti ja sitten nostetaan vasemmalla puikoilla se eka sen tokan yli.
  3. Seuraavalla kierroksella päätellyn silmukan kohdalle tehdään uusi kiertämällä lanka oikean puikon päälle takakautta.
  4. Seuraavilla kerroksilla neuloin reiän kohdalla oikein, eli muusta joustinneuleesta poiketen 3 oikeaa peräkkäin. Näin reikärivi ikään kuin nousee ylös joustinpinnasta.
  5. Kolmannen reiän jälkeen lisäsin reikärivin oikealle puolelle yhden nurjan silmukan ja neljännen jälkeen vasemmalle puolelle, niin että reikärivin molemmin puolin on kaksi nurjaa silmukkaa. Hoikkasääristen ei tarvinne tehdä lisäyksiä.

Neulerusetin kuvaohje


Loin 12 silmukkaa, jotka neuloin ympyräksi
4 puikolla.
Neuloin pelkkää oikeaa.

Päättelin, kun putki oli noin 6 cm mittainen.

Jätin päättelystä pitkähkön langanpätkän, jonka pujotin neulalla
putken suun silmukoihin ja kiristin suun suppuun.
Tein saman
toiseen päähän samalla langalla ja kiristin suut vastakkain.
Kieritin edelleen samaa lankaa muutaman kerran rusetin
keskiosaan ja solmin sen sitten aloituksesta jääneeseen
langanpätkään. Edelleen sillä samalla langalla neuloin
rusetin säärystimeen kiinni ja päättelin langat.


    lauantai 8. lokakuuta 2011

    Mummon langoista pieniä mattoja

    Saimilla oli pienempänä kolme suurta toivetta: että saisi pikkusiskon, että eka hammas irtoaisi ja että oppisi lentämään. Kaksi toivetta on jo toteutunut :)

    Mä taas toivoin lapsesta asti, että saisin kangaspuut, T-ikkunaisen punaisen mökin ja oppisin ratsastamaan. Viimeinen toive on mullakin vielä toteutumatta.

    Kangaspuut sain anopin kotitalosta lainaksi melkein 10 vuotta sitten. Noin 100 vuotta vanha härveli oli kulunut silkkisen sileäksi. Istuin oli muotoiltu niin, että saatoin vaivatta hakata niillä mattoja viimeisilläni Saimia odottaessani. Järkeenkäypää muotoilua, entisaikaanhan naiset olivat melkein jatkuvasti raskaana.


    Isäni kotitalon perinnönjaossa meille oli päätynyt kaikenlaista ylijäämätavaraa mummolan vintistä, mm. kassillinen mummoni aikanaan värjäämiä paksuja villalankoja, eri sävyisiä harmaita, sinistä ja punaista, vähän mustaa sekä murrettuja ruskean ja vihreän ja keltaisen sävyjä. 

    Pienistä keristä riitti vain neljään kynnysmattoon. Jotta sain langat riittämään optimaalisesti, suunnittelin mallit huolellisesti excelillä... :)


    Murretuista sävyistä tehdyn maton annoin äidille ja isälle, joiden mökissä näkyvään paljaaseen tiilipintaan ne sopivat paremmin.

    Isä teki muuten myös yhden varsin kummallisen löydön mummolan vintiltä lehtikasasta: syntymävuotensa Kotilieden joulunumeron, jonka kannessa on Martta Wendelinin kuva viisihenkisestä perheestä joulukuusen äärellä.

    Erikoista tässä on se, että perhe on aivan kuin hänen tuleva perheensä: isä, äiti, poika, tyttö ja vielä tyttövauva. Pojalla on ihan samanlainen ruutupaita kuin veljelläni oli lapsena.

    Kuvan voi katsoa ja lähettää joulukorttina Kotilieden sivuilta.

    tiistai 4. lokakuuta 2011

    Strömsöstä

    Kaikki on varmasti kuulleet sanonnan ei menny ninku Strömsössä. Ja kuulleet myös samannimisestä Facebook-ryhmästä, jossa voi esitellä ei niin onnistuneita käsitöitään, leipomuksiaan yms.

    Sain siskoltani lainaksi Facebookiin ladatuista kuvista kootun pokkarin. Se oli ihan huippuhauska! Kuvat ja tekstit ei herätä kuitenkaan ainakaan mussa mitään vanhingoniloista naurua, koska niihin pystyy täysin samaistumaan. Ehkä just se naurattaa.


    Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa macaroneistani. Nehän on niitä kauniin sileitä ja pulleita pastellisävyisiä leivoksia. Paitsi jos meikä on leipomassa. 

    En tiedä mikä meni vikaan, mutta mun macaronet oli aivan littanoita, röpöliäisiä ja tahmeita. Väri oli kyllä kohdallaan. Kaavin ne veitsellä leivinpaperista, laitoin lemon curdia väliin ja tarjoilin ymmärtäväisille vieraille jalalliselta lasilautaselta. Ne oli tavallaan ihan hyviä. Siis jos on pahasti sokeririippuvainen, kuten mä :D


    Vaikka käsityöharrastus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia hauskoihin epäonnistumisiin, mun pahimmat kämmit tapahtuu aina keittiössä - niinpä en siellä teekään juuri mitään. 

    Kerran vuosia sitten yllätin treeneistä palaavan mieheni lämpimällä aterialla. Lämmitin purkkihernekeittoa, johon lisäsin hetken mielijohteesta jääkaapista löytynyttä kermaa. Ennen syömistä hoksasin kyllä tarkistaa, kuinkahan vanhaa se kerma oli. Se oli tosi vanhaa. Mies urhoollisesti varoituksista huolimatta söi lautasensa tyhjäksi vaikkei edes tykkää hernarista. Tosimies :)


    Itse Strömsö-telkkaohjelmaa oon katsonut muutaman kerran, mutta en oikein jaksa seurata sitä, kun kaikki on niin kovin siloista ja sujuvaa. En kyllä jaksa katsoa vastaavia suomenkielisiäkään, tosin muista syistä.

    Voiskohan joku pistää pystyyn antiströmsö-sarjan, jossa tehdään siansikiöitä muistuttavia munkkeja ja syödään ne silti tyytyväisinä ja neulotaan sorkkasukkia ja keksitään niille iloisesti jotain muuta käyttöä... :D

    sunnuntai 2. lokakuuta 2011

    Siilin talvipesä

    Talvi tulee, pakko se on pikkuhiljaa uskoa. Ulkona ei enää tarkene istua vaunujen vieressä virkkaamassa, joten värkkäilyt valmistuu entistä hitaammin.

    Toisaalta on kiva kärrytellä pitkin puistoja ja katsella kaikessa rauhassa oravia, jäniksiä ja siilejä.

    Saimi inspiroitui syksystä niin, että rakensi siilille talvipesän vanhaan perunakoppaan.

    Siili (puunpala ja koivunrisuja) Koiramäen pajutallista.
    Kiva paikka, kannattaa vierailla.

    Pelastin pari viikkoa sitten siilinpoikasen, joka oli löytänyt lämpimän päikkäripaikan meidän portin edestä keskeltä autotietä  aurinkoiselta asfaltilta. Siili vain kiskotteli, kun sitä hiukan kepillä yritti herätellä, joten nostin sen lapiolla tiensivuun, josta se (todennäköisesti ankarasti kiroillen) mönki puskan suojiin.