Sain siskoltani lainaksi Facebookiin ladatuista kuvista kootun pokkarin. Se oli ihan huippuhauska! Kuvat ja tekstit ei herätä kuitenkaan ainakaan mussa mitään vanhingoniloista naurua, koska niihin pystyy täysin samaistumaan. Ehkä just se naurattaa.
Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa macaroneistani. Nehän on niitä kauniin sileitä ja pulleita pastellisävyisiä leivoksia. Paitsi jos meikä on leipomassa.
En tiedä mikä meni vikaan, mutta mun macaronet oli aivan littanoita, röpöliäisiä ja tahmeita. Väri oli kyllä kohdallaan. Kaavin ne veitsellä leivinpaperista, laitoin lemon curdia väliin ja tarjoilin ymmärtäväisille vieraille jalalliselta lasilautaselta. Ne oli tavallaan ihan hyviä. Siis jos on pahasti sokeririippuvainen, kuten mä :D
Vaikka käsityöharrastus tarjoaa hienoja mahdollisuuksia hauskoihin epäonnistumisiin, mun pahimmat kämmit tapahtuu aina keittiössä - niinpä en siellä teekään juuri mitään.
Kerran vuosia sitten yllätin treeneistä palaavan mieheni lämpimällä aterialla. Lämmitin purkkihernekeittoa, johon lisäsin hetken mielijohteesta jääkaapista löytynyttä kermaa. Ennen syömistä hoksasin kyllä tarkistaa, kuinkahan vanhaa se kerma oli. Se oli tosi vanhaa. Mies urhoollisesti varoituksista huolimatta söi lautasensa tyhjäksi vaikkei edes tykkää hernarista. Tosimies :)
Itse Strömsö-telkkaohjelmaa oon katsonut muutaman kerran, mutta en oikein jaksa seurata sitä, kun kaikki on niin kovin siloista ja sujuvaa. En kyllä jaksa katsoa vastaavia suomenkielisiäkään, tosin muista syistä.
Voiskohan joku pistää pystyyn antiströmsö-sarjan, jossa tehdään siansikiöitä muistuttavia munkkeja ja syödään ne silti tyytyväisinä ja neulotaan sorkkasukkia ja keksitään niille iloisesti jotain muuta käyttöä... :D
Niin helmi kirja, hah-haa!
VastaaPoista