Mummon langoista pieniä mattoja

Saimilla oli pienempänä kolme suurta toivetta: että saisi pikkusiskon, että eka hammas irtoaisi ja että oppisi lentämään. Kaksi toivetta on jo toteutunut :)

Mä taas toivoin lapsesta asti, että saisin kangaspuut, T-ikkunaisen punaisen mökin ja oppisin ratsastamaan. Viimeinen toive on mullakin vielä toteutumatta.

Kangaspuut sain anopin kotitalosta lainaksi melkein 10 vuotta sitten. Noin 100 vuotta vanha härveli oli kulunut silkkisen sileäksi. Istuin oli muotoiltu niin, että saatoin vaivatta hakata niillä mattoja viimeisilläni Saimia odottaessani. Järkeenkäypää muotoilua, entisaikaanhan naiset olivat melkein jatkuvasti raskaana.

Isäni kotitalon perinnönjaossa meille oli päätynyt kaikenlaista ylijäämätavaraa mummolan vintistä, mm. kassillinen mummoni aikanaan värjäämiä paksuja villalankoja, eri sävyisiä harmaita, sinistä ja punaista, vähän mustaa sekä murrettuja ruskean ja vihreän ja keltaisen sävyjä. 

Pienistä keristä riitti vain neljään kynnysmattoon. Jotta sain langat riittämään optimaalisesti, suunnittelin mallit huolellisesti excelillä... :)

Murretuista sävyistä tehdyn maton annoin äidille ja isälle, joiden mökissä näkyvään paljaaseen tiilipintaan ne sopivat paremmin.

Isä teki muuten myös yhden varsin kummallisen löydön mummolan vintiltä lehtikasasta: syntymävuotensa Kotilieden joulunumeron, jonka kannessa on Martta Wendelinin kuva viisihenkisestä perheestä joulukuusen äärellä.

Erikoista tässä on se, että perhe on aivan kuin hänen tuleva perheensä: isä, äiti, poika, tyttö ja vielä tyttövauva. Pojalla on ihan samanlainen ruutupaita kuin veljelläni oli lapsena.

Kuvan voi katsoa ja lähettää joulukorttina Kotilieden sivuilta.