Loppu marimammailusta

Tullessani ekan kerran äidiksi jotenkin kuvittelin äitiyden olevan valmis rooli, johon siirrytään kokonaisvaltaisesti. Kyllähän se elämän muutti, mutta meni muutama vuosi ennen kuin tajusin, että mähän oonkin edelleen mä, eikä mun tarvi pukeutua Marimekon trikoopaitaan :)

Pari pallopaitaa kummitteli kellarin kangaskaapissa. Oon kyllä aina tykännyt raita- ja pallokuoseista, mutta marimitoitus on mulle mahdoton: hihat on liian lyhyitä ja rungosta kiristää yhtäältä ja toisaalla on epämääräisen väljää.

Tää kuosi on mun mieleen!

Koska talon naisten tavoin voimakastahtoiseksi osoittautuneen Sennin syöttäminen on nykyisin totaalista sosesotaa (Semppu haluais syödä ite), vaatteita likaantuu jatkuvalla syötöllä. Ajattelin siksi tehdä vähän ns. kotivaatteita.

Paidasta saa helposti leggarit kun taittelee "kaavoiksi" jotkut hyvän mallisiksi käytössä osoittautuneet. Paitojen helmaa kannattaa hyödyntää punteissa, trikooseen kun on peruskoneella ja -taidoilla hankala ommella siistiä käännettä. Resorit on tietty käypä vaihtoehto.

Pallopaitojen lisäksi lyhyeksi ja leveäksi pesussa muuttunut raitapaita (ei mari) pääsi mukaan pöksytehtaalle.

Etukappaleet ja pituutta pari senttiä lisää.

Sivusaumattomasti jatketaan takakappaleisiin.

Sovittelu on tyhmää, nelivedolla karkuun!

Toisesta pallopaidasta syntyi Saimille tunika. Hihat pois (niistä tuli muuta, siitä lisää tuonnempana) ja kavennus koko hommaan. Kädenaukot huolittelin kavennuksesta jääneillä kaistaleilla.

Paljon palloja, vähän hampaita.

Mariton mammalomailu jää tauolle muutamaksi kuukaudeksi, menen nimittäin huomenna töihin ja mies jää pyörittämään kotirumbaa. Sen kotiharrastus taitaa kuitenkin olla työ eli luulen ettei täällä juuri päästä esittelemään kotimiehen askarteluja :D

Yritän itse silti värkkäillä kaikenlaista vaikka viikonloppuisin Sennin päikkäreiden aikana eli nähdään taas, mutta ehkä vähän harvemmin... :)