Olaf-tikkarit ja Olafin nenä -peli Frozen-synttäreillä

Note to self: ei kymmentä viisivuotiasta samaan taloon yhtä aikaa... Vuoden pisimmät kaksi tuntia on takana - onneksi Olaf oli suureksi avuksi Frozen-fanien kaitsemisessa.

Olafin nenän kiinnitys silmät sidottuna aasinhännän tapaan oli suosittua ja hauskaa, siihen sai kulumaan mukavasti aikaa. Piirsin Olafin kreppipaperille.

Ongintaa varten ja kotiin viemisiksi askarreltiin etukäteen vaahtokarkeista Olaf-tikkareita. Olafit kietaistiin sellofaaniin ja sipaistiin silkkirusetilla söpöiksi.

Olaf-vaahtokarkkitikkareihin tarvitaan

• vaahtokarkkeja pääksi ja vartaloon
• minivaahtiksia jaloiksi (Cake Angels leivontahyllyssä)
• suolatikkuja käsiksi
• kahta kokoa suklaapisaroita (leivontahyllystä, pienemmät ovat kolmen suklaan purkista)
• oranssia sokerimassaa porkkananenään (hämmästyttävää että sitä löytyy valmiina) 
• sokerikuorrutetta tuubissa kiinnitykseen ja silmiin
• pillejä tikkarin tikuiksi
• varrastikku tai sukkapuikko lävistysavuksi

Muovi- tai paperipilli ei mene vaahtokarkista läpi itsekseen. Lävistin vaahtokarkit ensin varrastikulla, laitoin sen toisin päin pillin sisään tueksi ja työnsin vaahtikset pilliin.

Elsan mekko -synttärikutsut

Senni, suuri Frozen-fanimme, täyttää pian 5 vuotta. Tänään jaettiin kymmenelle parhaalle tarhakaverille Elsan mekon innottamat kutsut.

Senni koristeli mekon hiutaleleimasimella sekä liimasi jääsydämet mekon yläosaan ja kutsutekstin. Leikkaaminen oli vielä äidin heiniä, vaikka Senni onkin innokkaasti sitä harjoitellut viime kuukaudet.

Prinsessasynttäreiden ohjelmaa

Saimin synttärit on ollut aina mun vuoden pahimmat kaksi tuntia. Viimeisen puoli tuntia katson kelloa minuutin välein ja haaveilen hetkestä, jolloin talo on tyhjä ja tolkuton melskaaminen on ohi. Niinpä varauduin Sennin ekoihin kaverisynttäreihin aukottomalla ohjelmapaketilla.

Herkuttelun jälkeen Saimi veti pikkuprinsessoille aarteenetsinnän, jota varten tehtiin Saimin kanssa etukäteen rata ja aarrekartta.

Prinsessat mm. kävelivät tähtiportista (jouluvalot oviaukossa), ryömivät lumitunnelista (patja kaarena toisessa oviaukossa, valkoinen peitto ja silkkipaperihiutaleet), kulkivat vesiputouksen läpi (kuva alinna) ja etsivät aarrearkun kiiltomatojen luolasta (peitot ruokapöydän päällä, värilliset jouluvalot sisällä).

Aarrekartta on kirjoittamisen ja piirtämisen jälkeen rypistetty, reunat revitty ja maalattu molemmin puolin kellastuneen näköiseksi vesiväreillä. Tein aikanaan Saimin synttäreille samanlaisen kartan ja se on ollut niin suosittu tyttöjen leikeissä, että alkaa olla jo aika hapero.

Aarrearkusta tytöt löysivät kartongista tehdyt kruunut ja pussillisen tarratimantteja, joilla jokainen sai tuunata kruununsa. Onginnasta tuli vielä prinsessatarroja, jotka Senni liimaili omaan kruunuunsa synttäreiden päätyttyä. Hileet laitoin kruunuihin etukäteen, liimahan ei olisi kuivunut synttäreiden aikana.

Rataan ja askarteluun pikkuväki suhtautui hartaan innostuneesti ja mä olin aivan hämmentynyt, kun kukaan ei juossut eikä kiljunut ja kaikki tekivät mitä pyydettiin ekasta ehdotuksesta. Jaa-a, tällaistakin voi siis olla...

Olin varautunut myös siihen, että kotiin lähdön hetkellä prinsessat asettuvat poikkiteloin. Saimin synttäreiltä melskaavan porukan sai aikoinaan piiloistaan vain sillä verukkeella, että kotiinlähtijä pääsee onkimaan, kun ulkovaatteet on kenkiä lukuunottamatta päällä. Niinpä rispaantunut vesiputous-ongintaverho kaivettiin naftaliinista näillekin synttäreille.

Oon leikannut ongintaverhoon pari Mummon vanhaa silkkipaitaa suikaleiksi. Yläreunassa on kuminauha nauhakujassa. Tein verhoon uudet kalat Sennin kanssa softiksesta ja timanttirasia-askarteluista ylijääneestä hilekimalleliimasta.

Barbie-kakku - viisi vinkkiä hermoromahduksen välttämiseen

Leivoin Sennin 4-vuotissynttäreille Barbie-kakun. Vaikka en valitettavasti ole keittiöihmisiä, tällaiseen syötävään askarteluun saatan kerran pari vuodessa innostua. Vaikka kakku on vähän muhkurainen ja muutenkin kotikutoisen näköinen, oon siihen varsin tyytyväinen - kaikki kolme- ja neljävuotiaat prinsessat nimittäin halusivat ehdottomasti ekaksi maistaa kakkua.

Tällä kertaa kakun tekeminen oli huomattavasti helpompaa kuin aikoinaan Saimille vastaavaa kyhätessä. Ja kakku oli ihan syötävääkin. Sain etukäteen neuvoja ja välineitä lainaksi mestarileipuri Hannalta ja kertailin vielä erilaisista blogeista.

Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla voi välttää hermoromahdusten sarjan Barbie-kakun tekemisessä:

1. Tee kääretorttulevy, unohda kuivakakkuvuoka+täytekakkuvuoka-yhdistelmä. Mä tein Kinuskikissan unelmatorttulevyn kaksinkertaisena syvälle pellille.
2. Kokoa kakku pyöreäpohjaiseen kulhoon. Levyn leikkaaminen sopivan kokoisiksi pyörylöiksi tuotti mulle ensin vähän päänvaivaa, kunnes keksin käyttää apuna erikokoisia pyöreitä muovirasioiden kansia. Sovittelin niitä ensin kulhoon ja leikkasin sitten levyä niiden mukaan isosta alkaen. Sain pellillisestä neljä erikokoista kiekkoa, kun kulho oli sopivasti enemmän syvä kuin leveä.
3. Täytä kakku kreemillä, joka on kermavaahtoa tukevampaa, näin sille saa korkeutta. Mä käytin Dr. Ötkerin vadelmamoussejauhetta, joka vispataan maitoon. Tuli oikean väristä (vaaleanpunaista tietty) ja eikä litistynyt ja karkaillut kakkukiekkojen välistä.
4. Käytä valmiiksi värjättyjä sokerimassoja, älä värjää massaa itse. Massan värjääminen tekee sen vaikeasti käsiteltäväksi - tämä on koettu toissa vuonna ja todella pitää paikkansa. Massasta tulee etenkin nestemäisillä elintarvikeväreillä tosi tahmeaa, vaikka väriä käyttäisikin vain tipan. Valmiiksi värjätty kauliutui hyvin, eikä tarvittu paketillista tomusokeria sen taltuttamiseen.
5. Käytä kakkubarbitikkua oikean kilometrikoipisen barbin sijaan. Sain Hannalta lainaksi nuken, jolla oli alavartalon tilalla pelkkä tikku. Oli aikas paljon helpompi tökätä valmiiseen hamoseen tikku kuin kokonainen barbie, jonka lantio on vyötäröä leveämpi. Parasta tikussa on kuitenkin se, ettei itse kakusta tarvinnut tehdä about 30 cm korkuista. Kakkuhan painuu tekemisen jälkeen jonkun verran kasaan ja Barbie alkaa pahimmassa tapauksessa vilauttaa lantionseutuaan juuri ennen tarjoilua...

Pom-pom

Meillä juhlittiin kymppi- ja kolmevuotissynttäreitä lauantaina. Kokeilin kakkuun jo toista kertaa sokerimassaa. Viime vuodesta opiksi ottaneena en yrittänyt matkia osaavampia, vaan tehtiin Saimin kanssa ihan oma koristelu piparkakkumuoteilla. Nyt käytettiin myös hanskoja massan värjäämisessä...

Sennikin pääsi auttamaan leipomishommissa. Senni sekoitteli aluksi taikinan kuivat aineet ja lopuksi ripotteli valitsemansa sydännompparellit geishamuffinssien päälle. Siinä välillä Senni keskittyi herkkujen syömiseen - ja parempi niin.

Keskeneräiset remontti- ja tuunaushommat hieman verottivat synttärikoristeluihin paneutumista. Edellisenä iltana kuitenkin Saimin kanssa kokeiltiin tehdä muutama pompom Kodin kuvalehden ohjeilla. Ei se ihan niin helppoa ollut kuin mainostetaan, silkkipaperi nimittäin repeää palloa avatessa tosi helposti.

Pinkit pompomit on tehty silkkipaperista. Niiden viuhkat leikattiin pyöreiksi päistään, mintunvihreät leikattiin teräviksi. Mintunvihreät on kreppipaperia. Näköjään siitäkin syntyy ihan kohtuullisia pompomeja. Kreppipaperi ei repeä, mutta kerrosten avaamisessa on muita haasteita paperin paksuuden vuoksi.

Olkkarin parioviin kiinnitettiin pompom-puolikkaat, huomattiin nimittäin, että kerrokset voi avata myös vain toiselle puolelle.

Lumimaan tarjoilut

Lumi&jää-synttäreistä selvittiin hienosti, tokaluokkalaisia vieraita hakemaan tulleet vanhemmat ihmetteli, kuinka tänä vuonna ei kuulunut mekkalaa ulos asti kuten aina aiemmin... Kerrankin keksittiin riehumista ja desibelejä hillitsevät leikit: rikkinäinen puhelin ja pantomiimi.

Kinuskikissan tassunjälkiä seurailemalla yritin askarrella teeman mukaisen kakun. Lopputuloksesta tullut ihan esikuvansa veroista, eikä muutenkaan mennyt ihan ninku strömsössä. Käytin ekaa kertaa sokerimassaa ja eka setti ei irronnut kaulimisen jälkeen leivonta-alustasta. Tokan alle laitoinkin sitten puoli paketillista tomusokeria ennen kaulimista, se auttoi. Se leivontavinkeistä tässä blogissa, ei taida olla mun juttu...

Saimi teki tarjoilukulhoihin sokerihuurretut reunukset sivelemällä munalla (niin just sillä, heko-heko...) ja pyörittelemällä kidesokerissa.

Mummu teki cake popseja, Mummo lusikkaleipiä ja kaneliässiä. Saimin, Sennin ja mun tekemiin pupu- ja lammaspipareihin ei kukaan uskaltanut koskea...

Eikun sittenkin vielä yksi leivontavinkki: elintarvikeväriä käsitellessä kannattaa käyttää ohuita muovihanskoja. Asian voisi havainnollistaa kuvalla sinisestä nakkinipustani, mutta jätetään väliin...

Jäässä

Jäätävät synttärivalmistelut etenee, h-hetki koittaa kohta... Ulkovaloiksi vahingossa ostamani liian kylmät ledit pääsi viilentämään oviaukkoa ja normaalisti jouluisin käyttämäni itse askarrellut hiutaleet ja lumitähdet ikkunoita.

Seuraavaksi katetaan pöytään viileät herkut :)

Lunta tupaan!

If you can't beat them, join them -hengessä meillä on enenevässä määrin lunta myös sisällä. Ei sitä oikeeta, sen Senni syö heti, jos sitä tulee murenakin eteiseen.

Tyttöjen synttärit lähestyy ja koristeluteemana on tänä vuonna lumi ja jää. Urakka aloitettiin paperihiutaleilla.

Saimin kaverisynttäreiden kutsuissakin on paperihiutaleita.

En oikein osaa leikata hienoja pitsisiä hiutaleita, enkä jostain syystä löydä kunnon malleja googlaamallakaan - väärä hakusana ilmeisesti. Lävistin auttoi hommassa...