Paita yllätysdisainia

Kaikki alkoi siitä, kun etsin kahden kodin elämään totuttelevalle veljentytölleni Ellalle värikyniä ynnä muuta tarpeellista vanhasta huoneestani lapsuudenkodistani. Ella sai mukavan setin taiteilutarvikkeita, mutta kiinnostavin löytö oli Ellan mielestä kullankimalteinen kynsilakka ja mun mielestä pieni laatikollinen vihkoja.

Olin noin 11-15-vuotiaana piirtänyt useita vihkoja täyteen
sisustus- ja vaatesuunnitelmia, käsittämättömän järjestelmällisesti ja huolellisesti, siis minuksi. Vaatesuunnitelmissa oli ruksi, jos olin toteuttanut ne. Siis ommellut ne omin pikkukätösin.

Tykkään tällasista hapsuröyhelöistä...

Rukseja oli aika paljon ja aloin pikkuhiljaa muistaa itse tekemäni t-paidat, hameet, boleron, tikkitakin, haaremihousut ...jep, olin mukana ekalla haaremihousukierroksella, nyt skippasin... jotkut muotivillitykset voi skipata jo ihan silläkin perusteella, että kierroksia ylipäätään alkaa olla aika lailla takana... 

Aloin sitten miettiä, miksen muka osaisi enää ommella jotain yksinkertaisia vaatteita itselleni - usein päässä on selkeä visio siitä mitä haluaisin, mutta shoppailukierrokset ei tuota tulosta. Nyt tarvitsisin paloautonpunaisten mukafarkkujen kesyttäjäksi iisin paidan, valkoisen tai harmaan.

Hiukka vaikeeta ottaa ite päätön kuva,
paitakin kiertyi ihan mutkalle.

Niinpä päätin kokeilla, varovasti: ei soitellen Eurokankaaseen vaan kellarin jämäkangaskaapille. Valkoista ohutta puuvillaa löytyi riittävästi ja vaatekaapista mieluisa malli.

Aika monien nuoruuden tuotosteni onnistumiseen vaikutti se, että jaksoin ja ehdin tehdä silloin kaikki työvaiheet huolellisesti. Eikä kukaan ryöminyt syömään kaavapaperia kesken hommien...

Niin siis mitään kaavoja näin näppäränä aikuisena en tietenkään jaksanut etsiä tai tehdä, mitä nyt vähän venyttelin mallipaitaa kankaan päällä...  Hihat meni uusiksi mietittyäni yön yli miksei ne natsaa selkäkappaleeseen, eikä lopputulos ole ihan sitä mitä alunperin ajattelin, mutta  yllätyksethän on kivoja...tavallaan...

Joka tapauksessa saatan ehkä käyttää tätä. Ja ehkä ommella vielä joskus jotain vaatteita, mahdollisesti uuden version tästä kokeilusta. Väljemmän, laskeutuvammasta kankaasta. 

Muotiblogia en edelleenkään aio perustaa, etenkin kun siskon mielestä tämäkään ei kesytä niitä punapöksyjä  :D 

Sisko suostui ottamaan kuvan,
kunhan en laita punaisia byysia...