Maalaisvaatteet ja aatteet

Luin Oliviasta, että jokainen suomalainen tuottaa tekstiilijätettä 16,8 kiloa vuodessa. Se on kyllä hurja määrä, mutta varmasti ihan totta, siivosin nimittäin hiljattain vaatekaappiani ja takuulla päästiin lähelle noita lukemia.
 

Juuri mitään ei tosin mennyt roskiin. Tosin ja tosin... se, että otan talteen poistotekstiilejä ja ompelen, virkkaan ja kudon niistä jotain muuta, ei vielä paljon sädekehää kiillota, kun kuitenkin hinkuan uusia vaatteita jatkuvasti.

Mutta jostain syystä mökillä pärjään 10 maalaisvaatteella (Saimin keksimä termi), jotka eivät ole mitään kummoista merkkiä, mutta kestävät aina vaan:

1-2) Helle: bikinit säädyllistetään siskon vanhoilla lappushortseilla, vuosimalli jotain 95. Senni pitää mielellään olkaimista kiinni hyppiessään sylissä :D

3-4) Pilvinen sää: 7 vuotta vanhat farkut henkkamaukasta (hyvin ovat kestäneet, vaikka laatua aina moititaan) ja villatakki, jossa taskut ja korkea kaulus.

5) Ja ihanaihana t-paita vuodelta 92 (kuka muistaa Stacca&co:n...),  ei nypyn nyppyä, vain vähän venähtänyt.

6) Hyttysiltä voi suojautua saman vuosikerran farkkupaidalla, pehmeäksi ja ohueksi kulunut. Aika sinivoittoista näyttää olevan, vaikka kaupungissa en juuri sinistä käytä.

7-10) Saunan jälkeen: ohut valkoinen puuvillamekko. Näitä on muutama, myös siltä ajalta, kun ne oli edellisen kerran muotia...

Kengät lasketaan erikseen. Niitä tarvitaan vain kolme paria, koska jalassa on aina vuonna 95 Epsanjasta ostetut läpsyttimet, jotka vuosien saatossa on muotoutuneet mun jalan ja metsäisen maaston väliin täydellisesti. Mutta mun suureksi suruksi ne alkaa murentua pohjasta. Mitä teen kun ne ei enää pysy koossa? Torre taitaa kutsua...

Paitsi jos ihan hirveästi sataa, niin laitan jalkaan villasukat ja Tretornin saappaat, jämäkät ja pitkävartiset, pärjää savisilla pelloilla ja heinikossa. Sateella oon käyttänyt vuoden 93 flanellivuorista öljykangastakkia, mutta se on niin kärsinyt, etten enää ilkeä näyttäytyä siinä edes lokeille. Ehkä se pitäis öljytä uudelleen... 

Sisällä jalassa on vaaleanpunaiset Reinot, jotka sain lahjaksi työmatkalla Joensuussa. Jaossa oli monenlaisia tossuja lähes 100 ihmiselle ja mulle oli varattu juuri nämä tällä ihanalla kuosilla. Kävi tuuri :)

Kaupungissa en pärjäis näin vähällä, vaikka joka vuodenajalle sais valita oman kympin kenkineen. Enkä varmasti pystyis pitämään 20 vuotta samoja vaatteita :D

Tämmönen heinäkuun hömppäpostaus... :) Oon kyllä virkkaillut ja ommellutkin (mollaparasta huolimatta), mutta en ole ehtinyt viimeistellä ja kirjoittaa ohjeita - niiden miettiminen on hieman työlästä jälkikäteen. Eli pelko pois, en aio ryhtyä muotibloggaajaksi :D