Virkattu kakunpala

Senni tykkää hurjasti herkuista ja myös leikkii mielellään muffinsseilla, pullilla ja donitseilla, jotka olen virkannut. Nyt tilauksessa oli kakku, jonka palojen kuorrutteet on kaikki eri värisiä.

Mansikka- ja kirsikkapalat sain valmiiksi, kunnes vasemman käden vanha vamma muistutti itsestään ja virkkaaminen oli pakko jättää ainakin vähäksi aikaa. Senni ei ollut kovin tyytyväinen, kun piti tulla monta kakunpalaa, kaksi ei riitä mihinkään!

Langat ovat osin vanhoja jämiä ja osin kirppislöytöjä, osa puuvillaa, osa villasekoitteita. Tummanruskea suklaataikinalanka on oikein pörröistä villaa. Kaikki on kuitenkin suurinpiirtein saman paksuisia, joten ne toimivat hyvin yhdessä. Pörröisen langan purkaminen on tosin melkein mahdotonta.

Sitruunakakku jäi osiin odottamaan parempia virkkausaikoja.

Virkkasin ensin kolmion muotoisen pohjan kärjestä leventäen. Tokaksi tein vastaavasti kuorrutepalan, tähdäten suurinpiirtein samaan kokoon ja lisäten kakkupalan ulkoreunan. Kolmantena virkkailin pitkän raidallisen kaistaleen, jonka yritin saada saman mittaiseksi kuin kolmioiden pitkät sivut yhteensä. Mikä olikin koko hommassa vaikeinta.

Toinen vaihtoehto olisi virkata pitkä kaistale suoraan pohjakolmion pitkistä sivuista, mutta epäilin, että kakkupalan muoto kärsisi siitä, reunoista tulisi liian pyöreät. Ehkä kokeilen sitä vielä, kun käsi vähän paranee.

Jostain blogista varmasti löytyy ohje, jossa olisi silmukkamäärätkin, mutta kun käyttää samassa palassa erilaisia lankoja, niistä ei juuri ole hyötyä. Täytyy siis käyttää suosikkimetodiani: virkkaa, testaa, pura, virkkaa, testaa, pura....

Kakkupalojen päällä olevat marjat virkkasin myös ns. päästäni. Niiden muotoa pystyy melko hyvin muokkaamaan täyttämisen jälkeen samalla kun päättelee neulalla lankoja alusta ja lopusta ja ompelee marjat kiinni kakkuun.