Siivekkäitä koreja eteiseen

Uuden perheenjäsenen odotus herätti huomaamaan, että säilytyssysteemejä täytyy kehittää myös eteisessä. Pienillä ja isoilla naisilla kun riittää asusteita...

Tuulikaappiin kiinnitettiin pari hyllyä, joihin laudat löytyivät kotinurkista. Kerni olisi nopea ja helposti puhtaana pidettävä päällinen eteishyllyihin, mutta kotoa löytyneet jämät eivät valitettavasti riittäneet, joten nidoin hyllyihin tavallista jämäkangasta. 

Kerniä riitti muutamaan kangaskoriin. Tein vuorin tavallisesta, melko paksusta kankaasta.

Kori ei ole laatikon muotoinen vaan ikään kuin siivekäs
ja se saa varsinaisen muotonsa vasta täytettynä.

Päällimmäisenä Piia-kummitädin Saimille
7 vuotta sitten neulomat pikkuriikkiset villasukat.

Koreja tehdessä muistui mieleen muinainen psykologian tunnin oppi siitä, miten lapsen henkisen kehityksen astetta voi havainnoida piirtämisestä. Piirustuksensa etukäteen suunnitteleva ja nimeävä on henkisessä kehityksessä huomattavasti edellä lasta, joka vain alkaa piirtää ja kertoo vasta lopuksi mikä siitä tuli.

Henkisessä kehityksessäni on ilmeisesti vielä taivalta jäljellä, sillä tykkään lähteä tekemään juttuja suunnittelematta kaikkea valmiiksi. Korien muoto vaati hieman kypsyttelyä sen jälkeen kun olin jo leikannut ja ommellut kankaat vastakkain.

Siipikorin ohje

1. Kori on ommeltu kahdesta suorakaiteen muotoisesta kankaanpalasta (45 x 55 cm), joista on leikattu kulmat (15 cm) pois.
2. Ompelin kankaat yhteet oikeat puolet vastakkain, käänsin oikein päin ja hurautin ompeleet pitämään reunat kuosissa.
3. Taitoin oikaistut kulmat kaksinkerroin ja ompelin ne yhteen reunaompeleita pitkin.

Mobile

Askartelimme Saimin kanssa tulevalle vauvaserkulle mobilen vaipanvaihtopisteen yläpuolelle. Värit valittiin vauvojen mieltymysten mukaan eli mahdollisimman kirkkaita. Ei todennäköisesti siis vastaa vauvelin äidin tai mun käsitystä estetiikasta sisustuksessa...

Vaavi saa katsella leppistä, perhosta, toukkaa ja ampparia sekä aurinkoa.

Mobilen ohje

• Tein kaavat ötököihin PowerPointilla, jossa on helppo luoda palloja ja venytellä niitä soikioiksi ja osia pystyy liikuttelemaan. Tulostin kaavat, leikkasin osat ja piirsin softikselle. Ampparin siivet on tehty läpikuultavasta paperista.
• Saimi leikkasi osat irti softiksesta ja liimasi ne yhteen.
• Ötökät koristeltiin kohovärillä ja kimalleliimalla. Leppiksen pilkut on tehty reijittäjällä softiksesta, samoin ampparin raidat on leikattu softiksesta.
• Isi pakotettiin "mielipuuhaansa" hienopuusepäksi: 
• kapeat noin 40 cm pitkät rimat (2 kpl) hiottiin
• rimoihin tehtiin keskelle riman levyiset lovet, toiseen ala- ja toiseen yläpuolelle, jotta ne asettuvat nätisti päällekkäin suoran ristin muotoon
• keskikohtaan porattiin myös pienen pieni reikä ripustussysteemiä varten
• rimojen päihin (n. 1 cm reunasta) tehtiin urat ylä- ja sivureunoihin ripustuslankoja varten

• Kiinnitin rimat yhteen auringon ja korutapin avulla. Korutapin kanta jäi nenäksi auringolle ja varren pujotin rimoihin tehtyjen reikien läpi alhaalta ylöspäin. Taivutin varren lenkuksi, johon voi laittaa ripustusnauhan.

• Ötököihin laitoin valkoisen puuvillalangan ripustuslangaksi. Leikkasin selän värisen softiksen palasen, jonka keskikohtaan laitoin langan neulalla läpi. Solmu pitää sen paikoillaan. Sitten softis liimattiin ötökän selkään solmupuoli selkää vasten. Tärkeää on saada lanka ötökän painopisteen mukaan keskikohtaan, muuten ötökkä killittää kallellaan. Keskikohtaa on yllättävän vaikea arvioida.

• Lopuksi ripustuslangat solmitaan rimojen uriin.

Muistitikuille säilytin

Säilytin töissä muistitikkujani Marimekon pikkukukkarossa, joka oli yleensä avoimena ja nuppineulalla kiinnitettynä ilmoitustaululle. Naapurihuoneen Pekka mainitsi joskus tarvitsevansa jonkin vastaavan systeemin pöydällä ajelehtiville tikuilleen. Pikkukukkaro ei tosin olisi kovin miehekäs ratkaisu...

Eräänä yönä herättyäni sisäisen sirkusapinani potkuihin, päässäni oli idea ilmoitustaululle kiinnitettävästä muistitikkusäilyttimestä. Jouduin lähtemään piirtämään sitä, että saisin uudelleen unen päästä kiinni - ja päätin samalla alkaa pitää muistikirjaa ja kynää yöpöydällä, sen verran työlästä sängystä pungertaminen on seitsemännellä kuulla.

Prototyyppiparka näyttää kuvassa kummallisen vinolta...
Johtuneeko siitä, että vain yhdessä taskussa on tikku.

Olen siis täten liittynyt kahvipussiaskartelijoiden sankkaan joukkoon! 

Olen aina ihmetellyt, miksi kahvipussit käytetään paraatipuoli päälle päin, kun kääntöpuoli on huomattavasti kauniimpi. Tässä on käytetty sisäpinnaltaan kiiltävää pussia, osa pusseista on huomattavasti himmeämpiä. Kiiltävän ja himmeän pinnan vaihtelu voisi olla punoksissa ym. kahvipussihommeleissa aika kivan näköistä.

Jos tämän säilyttimen yläläpälle keksisi jonkin kiinnityssysteemin, sen voisi kääntää kanneksi ja tikkuja voisi myös kuljettaa siinä. Kankaasta tehtynä siihen voisi varmaankin helpommin ja pitävämmin kiinnittää nepparit. Toisaalta se silloin saattaisi kaivata pahvia tms. tueksi.

Täytynee tehdä jatkokehitystä myöhemmin. Tämä lähti Pekalle joululahjaksi ja testikäyttöön :)

Iloista joulua!

Piparitalkoot menivät meillä hiukan pipariksi, kaksi pellillistä paloi paistajan hitauden vuoksi. Osa pipareista sentään pelastui.

Saimin pupupipari

Omat luomukseni ovat enemmänkin Ei menny ihan ninku Strömsössä -sarjaa, mutta sittenpähän ne raaskiikin hyvällä omalla tunnolla pistellä poskeensa :)

Käsittämättömän hienoja leipomuksia voi sen sijaan ihastella mm. Mansikkamäki-blogissa.

Iloista joulua!

Punaista huopaa

Sain siskoltani paketillisen todella rumia muovisia virvoitusjuoman mainosjoulupalloja. Pohdin ensin, pitäisikö ne pyöritellä liimassa ja hileessä, mutta se todennäköisesti varisisi niin, että koko konkkaronkka kimaltelisi vielä juhannuksenakin.

Päädyin päällystämään pallot punaisella huovalla, koska valkoisesta muovin värit ja kuvioinnit olisivat kuultaneet läpi. Kuvioin pallot valkoisella huovalla. 

Vinkkejä muoviesineiden huopapäällystykseen

• Kierrä huovutushuopaa pari kerrosta muovin päälle, niin että ensimmäisen ja toisen kerroksen kuitujen suunta on ristikkäinen. 
• Kastele paketti lämpimässä vedessä, johon on liuotettu marseillesaippuaa tai mäntysuopaa.
• Hiero käsissä, jotta huopakerrokset tarttuvat toisiinsa ja huopuvat.
• Huuhtele kylmällä vedellä ja anna kuivua.
• Huopa jää todennäköisesti hieman väljäksi ja epätasaiseksi. Sen saa kursittua kasaan pistelemällä huovutusneulalla. Neulalla täytyy pistellä vinoon, koska neula ei uppoa muoviin. Huovutusneulan voi irrottaa huovutusneulaimesta, jos on sattunut hankkimaan sellaisen. Neulain on yksittäistä neulaa kätevämpi esim. syrox-aihion päälle huovutettaessa, ks. esim. huopaenkelit.
• Kuviot tehdään myös huovutusneulalla, jälleen vinoon pistelemällä. Normaalissa neulahuovutuksessa pistellään aina suoraan.

Nämä pallot tehtyäni luin Tiimarin Joulun taikaa -jouluaskartelulehdestä Niksi Pirkka -henkisestä "sukkahousuhuovutuksesta". Netistä en toistaiseksi ole löytänyt ohjetta. 

Siinä huopa kiedotaan pallon tms. päälle samoin kuin edellä, mutta sen jälkeen paketti laitetaan sukkiksen pätkään joka solmitaan kiinni ja heitetään pesukoneeseen samanvärisen pyykin sekaan. Pallot voi laittaa pariinkin kertaan pyörimään pyykin mukana, jos ensimmäinen pyöritys ei ole saanut pintaa tasaiseksi. 

Kuulostaa hiukan vaivattomammalta kuin tuo mun tapani ja tulee sukkiksillekin uusiokäyttöä :)

Maailmanhistorian huonoin joulukuusi

Tänään koristeltiin kuusi. Isä toi sen, niin kuin joka vuosi. Joinakin vuosina olen itse valinnut kuusen mökiltä alkusyksystä. Tänä vuonna en muistanut...

Laitamme kuusen Saimin ja jouluksi kylään tulevan anopin allergioiden vuoksi kuistille, josta se näkyy lasioven läpi olkkariin ja ikkunoista myös naapureille ja ohikulkijoille. Kuusen pitäisi siis olla melko symmetrinen, koska sitä katsotaan joka suunnasta. Olisi tietysti hienoa, jos kuusessa olisi myös tukevat oksat ja että se olisi melko tuuhea. 

Tämän vuotisella kuusellamme ei ole mitään näistä ominaisuuksista - lisäksi se on niin leveä, etten mahtunut vatsani (8. kk) kanssa kiertämään sitä. Oksat ovat niin hennot, että jouduin karsimaan puolet koristeista liian painavina pois. Saa nähdä miten siihen saa kynttilät - varmaankin vain aivan varteen kiinni.

Niinpä kuusesta ei ole kuvaa luvassa. Vastaavista ongelmista kärsiville kuitenkin askarteluvinkki tähän väliin: Hyperkevyt kultatähti.

  

Kultatähden ohje

1. Tee symmetrinen lehden tai teräväkärkisen soikion malli paperista.
2. Jäljennä mallilla askartelufoliolle tai paperille 3 vastaavaa ja leikkaa irti.
3. Taita lehdet pitkittäin kahtia ja laita päällekkäin.
4. Ompele lehdet keskikohdastaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Jätä langan päät ripustuslangoiksi lähelle taitosreunaa. 
5. Avaa tähti.

Lisää kevyitä kuusenkoristeita: huopasydämet ja lankaenkelit sekä lumihiutaleet.

Tämä kuusi ei kuitenkaan ole maailmanhistorian rumin joulukuusi. Sitä titteliä pitää edelleen hallussaan kuusi, jonka äitini päästi kärsimyksistään olohuoneessaan noin 10 vuotta sitten. 

Syksyllä oli ollut myrsky, joka kaatoi mökkitontilla isoja kuusia. Isä oli todennut yhden kuusen latvan erinomaiseksi joulukuuseksi ja jättänyt puun pilkkomatta. Joulun tullen kuusi oli maannut maassa 2-3 kuukautta ja jäätynyt kiinni tantereeseen. No, kyllähän sen siitä irti sai... mutta ihan kaikki oksat ja neulaset eivät seuranneet mukana.

Isä toi kuusen sisään vasta aattona, kuten vanhemmillani on tapana, ja lähti toimittamaan asioita. Äitini näki rotiskon olkkarissa kesken pahimman jouluhössötyksensä, sai melkoisen hepnaadin ja haki kellarista kirveen...

Isän ilme oli näkemisen arvoinen, kun palattuaan huomasi kuusen kutistuneen naisvoimin sieväksi pöytäversioksi. Kirveestä ja ylimääräisistä havuista ei näkynyt jälkeäkään...

Savipaja

MLL järjesti tonttusavipajan läheisellä koululla marraskuun alussa lapsille ja aikuisille. Parilla kympillä per perhe sai ohjausta ja ohjeita, kaulimet, muotit ym. tarvikkeet, saviklöntin, maalit sekä polttopalvelun.

Saimi ei juuri ohjeista perustanut, vaan teki taas omia juttujaan ja ihmetteli, miksei äitikin tehnyt omasta päästään vaan muotilla. No, pajasta sattui löytymään ihana lintumuotti, joka näytti olevan myös muiden äitien mieleen.

Savimaalit osoittautuivat hieman hankaliksi käsitellä: savi kuultaa paikka paikoin läpi vaikka linnut on maalattu pariin kertaan. Uunissa päälle päin ollut pinta on lasimainen, alaspäin ollut matta. Väritkään eivät olleet polttamisen jälkeen ihan sellaisia kuin maalipurkin teksti antoi ymmärtää.

Käsityöläisen käsi ja omaan kuuseen koristeita.

Saimin hiiriperhe.

Mutta mutta: Nyt mulle on selvinnyt, että saattaa olla vastuutonta ohjata lasta käsityöharrastuksen pariin. vaikka uskonkin vakaasti niihin tutkimustuloksiin, joiden mukaan käsillä tekeminen kehittää ajattelua, sillä on joidenkin tutkimustulosten mukaan myös negatiivisia vaikutuksia terveydelle. 

Piirtäminen ja käsityöt nimittäin erään uutisen mukaan lisäävät ylipainon riskiä - eikä tämä selity kuluvan energian määrällä, sillä yhtä vähän energiaa kuluttava soittoharrastus pienentää ylipainon riskiä. Käsityöharrastukseen liittyy uutisen mukaan muita elintapoja, jotka lisäävät riskiä.

Hurjaa... Täytynee lukea Aamulehden uutisen (linkki ei valitettavasti enää toimi) lisäksi Hanna-Reetta Lajusen väitöstutkimus Leisure activities and obesity in adolescence: a follow-up study among twins, jotta selviää millaisia salaisia paheita ne muut käsityöihmiset harrastavat... 

Em. sivulta löytyvän tiivistelmän luettuani vaikuttaa siltä, että uutisessa on pikkuisen suoraviivaistettu tutkimustuloksia. Ehkäpä jatkan entisellä linjalla lapseni tulevaisuuden turmelemista...