Pipanvirkkaajat

Helmikuu meni ihan hups vaan mm. Saimin synttäreitä tehdessä ja siskon häihin valmistautuessa. Nyt kun niistä on selvitty, ehtii ehkä vähän bloggaamaankin....

Jossain välissä pääsin relaamaan pipovirkkailun merkeissä Mailan ja Sinikan kanssa. Sinikka tosin oli ottanut varaslähdön ja virkannut jo valmiiksi baskerin työkaverimme Hilpin kirjan ohjeilla ja siirtyi Virkkuri-kirjan koriin. Maila aloitti myös Hilpin pipon virkkausta luonnonsävyisillä villalangoilla.

Mä innostuin Myboshi-pipokirjasta ja oikein tilasin Noviltalta oikeita paksuja Myboshi-lankoja, enkä yrittänyt viritellä jostain jämälangoistani jotain sinne päin kuten yleensä. Ekaks oli tekeillä Saimille violetti pipa oranssilla tupsulla.

Tätä Kanuma-pipoa ei virkata rengasmaisesti vaan edestakaisin ylhäältä alas ja lopuksi reunat yhdistetään piilosilmukoilla ja keskikohta kiristetään. Joustinpinta syntyy virkkaamalla aina vain edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Sauma sulautuu täydellisesti joustinpintaan.

Kirjanmerkki

Edellisessä työpaikassani oltiin hyvin selvillä suosikkiharrastuksistani ja sain läksiäislahjaksi mm. Design Ihania -kirjanmerkin, joka osoittautui tosi toimivaksi. Versioin idean muutamaan joululahjaan.

Tilasin Nappikauppa Punahilkasta värillisiä kuminauhoja - en löytänyt netistä kolmea senttiä kapeampina sen värisiä kuin olisin halunnut. Sentti - puolitoista olisi ihanteellinen leveys. Haastavinta hommassa oli saada kuminauha ja koristeet pitävästi mutta siististi kiinni toisiinsa.

Koristekukat virkkasin yksinkertaisina terälehtinä kiristettävään lankalenkkiin (3 kjs + 3 pp + 3 kjs + ps). Keskelle laitoin napin.

Prinsessasynttäreiden ohjelmaa

Saimin synttärit on ollut aina mun vuoden pahimmat kaksi tuntia. Viimeisen puoli tuntia katson kelloa minuutin välein ja haaveilen hetkestä, jolloin talo on tyhjä ja tolkuton melskaaminen on ohi. Niinpä varauduin Sennin ekoihin kaverisynttäreihin aukottomalla ohjelmapaketilla.

Herkuttelun jälkeen Saimi veti pikkuprinsessoille aarteenetsinnän, jota varten tehtiin Saimin kanssa etukäteen rata ja aarrekartta.

Prinsessat mm. kävelivät tähtiportista (jouluvalot oviaukossa), ryömivät lumitunnelista (patja kaarena toisessa oviaukossa, valkoinen peitto ja silkkipaperihiutaleet), kulkivat vesiputouksen läpi (kuva alinna) ja etsivät aarrearkun kiiltomatojen luolasta (peitot ruokapöydän päällä, värilliset jouluvalot sisällä).

Aarrekartta on kirjoittamisen ja piirtämisen jälkeen rypistetty, reunat revitty ja maalattu molemmin puolin kellastuneen näköiseksi vesiväreillä. Tein aikanaan Saimin synttäreille samanlaisen kartan ja se on ollut niin suosittu tyttöjen leikeissä, että alkaa olla jo aika hapero.

Aarrearkusta tytöt löysivät kartongista tehdyt kruunut ja pussillisen tarratimantteja, joilla jokainen sai tuunata kruununsa. Onginnasta tuli vielä prinsessatarroja, jotka Senni liimaili omaan kruunuunsa synttäreiden päätyttyä. Hileet laitoin kruunuihin etukäteen, liimahan ei olisi kuivunut synttäreiden aikana.

Rataan ja askarteluun pikkuväki suhtautui hartaan innostuneesti ja mä olin aivan hämmentynyt, kun kukaan ei juossut eikä kiljunut ja kaikki tekivät mitä pyydettiin ekasta ehdotuksesta. Jaa-a, tällaistakin voi siis olla...

Olin varautunut myös siihen, että kotiin lähdön hetkellä prinsessat asettuvat poikkiteloin. Saimin synttäreiltä melskaavan porukan sai aikoinaan piiloistaan vain sillä verukkeella, että kotiinlähtijä pääsee onkimaan, kun ulkovaatteet on kenkiä lukuunottamatta päällä. Niinpä rispaantunut vesiputous-ongintaverho kaivettiin naftaliinista näillekin synttäreille.

Oon leikannut ongintaverhoon pari Mummon vanhaa silkkipaitaa suikaleiksi. Yläreunassa on kuminauha nauhakujassa. Tein verhoon uudet kalat Sennin kanssa softiksesta ja timanttirasia-askarteluista ylijääneestä hilekimalleliimasta.

Barbie-kakku - viisi vinkkiä hermoromahduksen välttämiseen

Leivoin Sennin 4-vuotissynttäreille Barbie-kakun. Vaikka en valitettavasti ole keittiöihmisiä, tällaiseen syötävään askarteluun saatan kerran pari vuodessa innostua. Vaikka kakku on vähän muhkurainen ja muutenkin kotikutoisen näköinen, oon siihen varsin tyytyväinen - kaikki kolme- ja neljävuotiaat prinsessat nimittäin halusivat ehdottomasti ekaksi maistaa kakkua.

Tällä kertaa kakun tekeminen oli huomattavasti helpompaa kuin aikoinaan Saimille vastaavaa kyhätessä. Ja kakku oli ihan syötävääkin. Sain etukäteen neuvoja ja välineitä lainaksi mestarileipuri Hannalta ja kertailin vielä erilaisista blogeista.

Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla voi välttää hermoromahdusten sarjan Barbie-kakun tekemisessä:

1. Tee kääretorttulevy, unohda kuivakakkuvuoka+täytekakkuvuoka-yhdistelmä. Mä tein Kinuskikissan unelmatorttulevyn kaksinkertaisena syvälle pellille.
2. Kokoa kakku pyöreäpohjaiseen kulhoon. Levyn leikkaaminen sopivan kokoisiksi pyörylöiksi tuotti mulle ensin vähän päänvaivaa, kunnes keksin käyttää apuna erikokoisia pyöreitä muovirasioiden kansia. Sovittelin niitä ensin kulhoon ja leikkasin sitten levyä niiden mukaan isosta alkaen. Sain pellillisestä neljä erikokoista kiekkoa, kun kulho oli sopivasti enemmän syvä kuin leveä.
3. Täytä kakku kreemillä, joka on kermavaahtoa tukevampaa, näin sille saa korkeutta. Mä käytin Dr. Ötkerin vadelmamoussejauhetta, joka vispataan maitoon. Tuli oikean väristä (vaaleanpunaista tietty) ja eikä litistynyt ja karkaillut kakkukiekkojen välistä.
4. Käytä valmiiksi värjättyjä sokerimassoja, älä värjää massaa itse. Massan värjääminen tekee sen vaikeasti käsiteltäväksi - tämä on koettu toissa vuonna ja todella pitää paikkansa. Massasta tulee etenkin nestemäisillä elintarvikeväreillä tosi tahmeaa, vaikka väriä käyttäisikin vain tipan. Valmiiksi värjätty kauliutui hyvin, eikä tarvittu paketillista tomusokeria sen taltuttamiseen.
5. Käytä kakkubarbitikkua oikean kilometrikoipisen barbin sijaan. Sain Hannalta lainaksi nuken, jolla oli alavartalon tilalla pelkkä tikku. Oli aikas paljon helpompi tökätä valmiiseen hamoseen tikku kuin kokonainen barbie, jonka lantio on vyötäröä leveämpi. Parasta tikussa on kuitenkin se, ettei itse kakusta tarvinnut tehdä about 30 cm korkuista. Kakkuhan painuu tekemisen jälkeen jonkun verran kasaan ja Barbie alkaa pahimmassa tapauksessa vilauttaa lantionseutuaan juuri ennen tarjoilua...

Sennin timanttirasiat

Senni sai joulun alla niin mieluisan nimipäivälahjan, että avattuaan paketin varmisti, onko nää mulle _ikiomaksi_ ja lähti sitten saman tien askartelemaan. Color Kids -paketista löytyi pieniä pahvirasioita, "timantteja" ja kimalleliimoja, joissa oli erilaisia hileitä.

Hileliimoja jäi vielä muihinkin askarteluihin, joista lisää lähiaikoina...

Paperirasiat

Askartelin erinnäisten sidosryhmien joululahjoiksi nuottipapereista, pitsistä, satiininauhoista ja enkelikiiltokuvista tehtyjä mantelituutteja. Ihan kaikille näin romantillisesti paketoitu lahja ei oikeastaan sovi, joten pakkasin muutamalle tyypeille mantelit yms. vanhasta Victor-valokuvalehdestä taittelemiini rasioihin.

Sain Sinikalta tällaisen rasian jo kauan sitten, mutta vasta nyt ehdin kokeilla sen tekemistä itse. Sinellin blogista löytyy selkeä kuvallinen ohje. Helppoa ja kivaa, melkein jäin koukkuun...

Nalle-enkeli Rasmukselle

Saimi ompeli uudelle vauvaserkulle suojelusnalle-enkelin ristiäislahjaksi. Isosisko Rebekka sai aiemmin tyttöenkelin, mutta Saimin mielestä sellaista ei voinut pojalle tehdä - toisaalta poikaenkelinkin tekeminen tuntui mahdottomalta ajatukselta.

Saimi piirsi ensin kaavan ruutupaperille, leikkasi ja kiinnitti sen Isin vanhaan kauluspaitaan, leikkasi kankaan ja ompeli koneella. Korvat Saimi teki erikseen ja mä neulasin ne oikealle kohdalle ennen pääsauman ompelua. Siivet Saimi ompeli ja täytti erikseen ja mä ompelin ne käsin nallen selkään.

Saimi piirsi nallen kasvot ja mä ompelin ne. Lopuksi Saimi punasi vähän korvia ja poskia puuvärillä. Päätekijä oli lopputulokseen lopulta tyytyväinen, vaikka useamman päivän kestäneen matkan varrella kokikin epätoivon hetkiä.

Kortti tehtiin monta vuotta sitten Sinikan ja Mailan kanssa tehdyn paperin päälle. Tässä paperissa on rei'ityssilppua seassa, toisiin laitetettiin kesällä kerättyjä ja prässättyjä kukan terälehtiä.