Sohva nukkekotiin

Saimin valkoisilla kissoilla on koti vitriinikaapissa, josta Saimi viskasi kirjat ulos innostuttuaan nukkekotien rakentelusta. Valkoisten kissojen kodissa on enimmäkseen valkoista ja sinistä. Tähän kotiin tarvittiin sohva ja se oli tehtävä itse, koska valmiit nukkekotien sohvat olivat ihan väärän värisiä - ja koska ite on kiva tehdä :)

Saimi teki myös huonekasvin vihreästä paperinarusta. Varret tungettiin isoon lasihelmeen, joka pysyy itsekseen pystyssä. Äitikisulle Saimi teki coctail-tikuista ja lankakerän näköisistä napeista kutimet.

Sohva tehtiin yhdessä pienestä pahvilaatikosta, isin vanhasta pieniruutuisesta paidasta ja ohuesta superlonlevystä, tälviisii:

Lundby-nukkekodin pintaremppa valmis

Saimin saaman 70-luvun Lundbyn remontti on valmis ja Sylvanian-kisuperhe on päässyt muuttamaan sukulaisten nurkista omaan kotiin. Ei tästä nyt aivan uuden veroista tullut, mutta sekä kisuperhe että sisustaja vaikuttavat erittäin tyytyväisiltä. Lundby kestänee leikkejä vielä seuraavatkin 40 vuotta.

Remontti aloitettiin taikasienellä, jolla putsattiin pysyvästi kellastuneet muovireunukset liasta ja kynänjäljistä. Sitten ne teipattiin ja talo maalattiin ulkoa Sennin huoneen remontista ylijääneellä vaaleanpunaisella maalilla ja sisältä valkoisella.

Molemmat maalit olivat vesiliukoisia ja hajuttomia sisämaaleja. Ulkoseinien paperipinta hieman kupruili märkänä, mutta oikeni aina kuivuttuaan. Jokainen pinta maalattiin 4 kertaa, mutta siitä huolimatta mustan tussin jäljet kuultavat läpi paikoin lattiassa. Niiden peittämiseen meillä on tekeillä mattoja.

Lattioihin harkittiin värillistä kontaktimuovia, mutta pelkäsin, etten saa sitä asennettua siististi, joten päädyttiin maalaamaan myös lattiat. Myös yläkerran oranssi ja ruskea kokolattiamatto, jota ei saanut rapsuteltua irti. Se imi maalia aika tavalla, mutta siihen tuli aika hauska sementtimäinen, rouheahko mutta tasainen pinta.

Uudistuneen talon Saimi sisusti etupäässä puunvärisillä Sylvanian-kalusteillaan - tosin kolmosvauvojen nurkkaukseen tuli myös pastellisävyjä. Turkoosi-pinkin pallon Saimi on tehnyt kevyestä helmimassasta, jolta viime kesänä kokeiltiin vähän erikoisempiin nukkekodin kalusteisiin ja josta tuli tyttöjen suosikkiaskartelumatskua.

Virkatun vauvan kantokopan Saimi vaati nähtyään sellaisen superihanassa Ripaus tunnelmaa -blogissa. Tein tähän vähän kuomua. Ruskea lelukori virkattiin Saimin kanssa yhteistyössä.

Talon pihalla oleva lampi lumpeenlehtineen on tehty koulussa osana isompaa projektia. Värilliset paperit on laminoitu ja niihin on sipaistu hieman kimalleliimaa.

Remontoijan unelma

Saimin ja Sennin Sylvanian Families - ja nukkekoti-innostus jatkuu edelleen. Saimi sai juuri luokkakaverinsa Helmin äidin vanhan 70-luvun Lundby-nukkekodin, joka oli menossa roskikseen. Todellinen remontoijan unelma... tähän on tulossa totaalinen pintaremontti.

 
Saimin Sylvanian kissaperhe on tutustumassa uuteen kotiinsa. Vaikuttaa siltä, että perheen äiti ei ole kovin ihastunut kohteeseen :)

Myboshi Nemuro

Saimi toivoi, että tekisin myös isille uuden pipon, jotta sen kanssa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille (nyt tää sitten alkaa...) Joten virkkasin Myboshi-kirjan ohjeen mukaan miehelle Nemuro-pipon. Se alkoi heti käyttää sitä! Ehkä palkitsen sen samasta langasta neulotulla kaulaliinalla :)

Nemuro virkataan spiraalina ja puolipylväillä - superhelppoa ja nopeaa.

Lankojen lisäksi pipoihin on saatavilla "tuotemerkkejä", joissa lukee My selfmade boshi. Tähän pipoon olis kyllä pitänyt laittaa merkki, jossa lukee My wife made this boshi.

Pipanvirkkaajat

Helmikuu meni ihan hups vaan mm. Saimin synttäreitä tehdessä ja siskon häihin valmistautuessa. Nyt kun niistä on selvitty, ehtii ehkä vähän bloggaamaankin....

Jossain välissä pääsin relaamaan pipovirkkailun merkeissä Mailan ja Sinikan kanssa. Sinikka tosin oli ottanut varaslähdön ja virkannut jo valmiiksi baskerin työkaverimme Hilpin kirjan ohjeilla ja siirtyi Virkkuri-kirjan koriin. Maila aloitti myös Hilpin pipon virkkausta luonnonsävyisillä villalangoilla.

Mä innostuin Myboshi-pipokirjasta ja oikein tilasin Noviltalta oikeita paksuja Myboshi-lankoja, enkä yrittänyt viritellä jostain jämälangoistani jotain sinne päin kuten yleensä. Ekaks oli tekeillä Saimille violetti pipa oranssilla tupsulla.

Tätä Kanuma-pipoa ei virkata rengasmaisesti vaan edestakaisin ylhäältä alas ja lopuksi reunat yhdistetään piilosilmukoilla ja keskikohta kiristetään. Joustinpinta syntyy virkkaamalla aina vain edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Sauma sulautuu täydellisesti joustinpintaan.

Kirjanmerkki

Edellisessä työpaikassani oltiin hyvin selvillä suosikkiharrastuksistani ja sain läksiäislahjaksi mm. Design Ihania -kirjanmerkin, joka osoittautui tosi toimivaksi. Versioin idean muutamaan joululahjaan.

Tilasin Nappikauppa Punahilkasta värillisiä kuminauhoja - en löytänyt netistä kolmea senttiä kapeampina sen värisiä kuin olisin halunnut. Sentti - puolitoista olisi ihanteellinen leveys. Haastavinta hommassa oli saada kuminauha ja koristeet pitävästi mutta siististi kiinni toisiinsa.

Koristekukat virkkasin yksinkertaisina terälehtinä kiristettävään lankalenkkiin (3 kjs + 3 pp + 3 kjs + ps). Keskelle laitoin napin.

Prinsessasynttäreiden ohjelmaa

Saimin synttärit on ollut aina mun vuoden pahimmat kaksi tuntia. Viimeisen puoli tuntia katson kelloa minuutin välein ja haaveilen hetkestä, jolloin talo on tyhjä ja tolkuton melskaaminen on ohi. Niinpä varauduin Sennin ekoihin kaverisynttäreihin aukottomalla ohjelmapaketilla.

Herkuttelun jälkeen Saimi veti pikkuprinsessoille aarteenetsinnän, jota varten tehtiin Saimin kanssa etukäteen rata ja aarrekartta.

Prinsessat mm. kävelivät tähtiportista (jouluvalot oviaukossa), ryömivät lumitunnelista (patja kaarena toisessa oviaukossa, valkoinen peitto ja silkkipaperihiutaleet), kulkivat vesiputouksen läpi (kuva alinna) ja etsivät aarrearkun kiiltomatojen luolasta (peitot ruokapöydän päällä, värilliset jouluvalot sisällä).

Aarrekartta on kirjoittamisen ja piirtämisen jälkeen rypistetty, reunat revitty ja maalattu molemmin puolin kellastuneen näköiseksi vesiväreillä. Tein aikanaan Saimin synttäreille samanlaisen kartan ja se on ollut niin suosittu tyttöjen leikeissä, että alkaa olla jo aika hapero.

Aarrearkusta tytöt löysivät kartongista tehdyt kruunut ja pussillisen tarratimantteja, joilla jokainen sai tuunata kruununsa. Onginnasta tuli vielä prinsessatarroja, jotka Senni liimaili omaan kruunuunsa synttäreiden päätyttyä. Hileet laitoin kruunuihin etukäteen, liimahan ei olisi kuivunut synttäreiden aikana.

Rataan ja askarteluun pikkuväki suhtautui hartaan innostuneesti ja mä olin aivan hämmentynyt, kun kukaan ei juossut eikä kiljunut ja kaikki tekivät mitä pyydettiin ekasta ehdotuksesta. Jaa-a, tällaistakin voi siis olla...

Olin varautunut myös siihen, että kotiin lähdön hetkellä prinsessat asettuvat poikkiteloin. Saimin synttäreiltä melskaavan porukan sai aikoinaan piiloistaan vain sillä verukkeella, että kotiinlähtijä pääsee onkimaan, kun ulkovaatteet on kenkiä lukuunottamatta päällä. Niinpä rispaantunut vesiputous-ongintaverho kaivettiin naftaliinista näillekin synttäreille.

Oon leikannut ongintaverhoon pari Mummon vanhaa silkkipaitaa suikaleiksi. Yläreunassa on kuminauha nauhakujassa. Tein verhoon uudet kalat Sennin kanssa softiksesta ja timanttirasia-askarteluista ylijääneestä hilekimalleliimasta.