Tölkinvetimistä

Pari vuotta sitten innostuin juomatölkin vetimistä virkatuista jutskista. Viime vuoden lopulla pesin ja inventoin kokoelman ja totesin, että vetimiä on sopivasti kolmea eri lajia:

Sopivasti askartelukerhon kolmelle jäsenelle. Niinpä askartelukaverini Maila ja Sinikka joutuivat glögin ja suklaan äärellä nipsuttelemaan sivuleikkureilla noita pikkurenkaita pois vetimien toisen reiän keskeltä. Todella hankalaa ja ärsyttävää puuhaa, jos multa kysytään. Kädet oli kipeenä monta päivää.

Eikä ne mun työllä ja tuskalla irti nyrhemät ylimääräiset osat ihan hirveän siististi irronneet:

Raateluväkästen takia vetimet piti vielä vasaroida litteiksi.Tämä sovittiin askartelukerholaisten kotitehtäväksi. Taas ihan järjetön homma, korvat oli koetuksella, nipsut lenteli ympäriinsä ja Senni sekoitti nuijittuja nuijimattomien kasaan minkä ehti.

Maila keksi laittaa omat nuijittavansa teipin päälle, jotta ne pysyisivät paikoillaan. Harkittiin myös vanhaa kolikonlitistyskikkaa: nipsut riviin raiteille kaksipuoleisella teipillä, johan tulee siistiä ja littanaa... :)

Seuraavalla askartelukerhon kokoontumiskerralla virkkailtiin nipsuja yhteen. Lähellä oli, ettei jäänyt yritykseksi, mutta onneksi Sinikka oli tuonut mukanaan kirjan, jossa oli kuvallinen ohje. Jossain vaiheessa yritys-erehdys-metodiin kyllästyttyään Sinikka luki ohjeen ja neuvoi sitten myös meitä muita.

En edelleenkään tiedä mikä tästä haarniskasta on tulossa. Eikä sillä niin väliä. Epäilen, ettei se koskaan valmistu, oli mikä oli. Tässä on harrastus, jota en suosittele kenellekään.