Emmi rohkeni toukokuussa kysyä, voisko erään tytön elokuisille synttäreille osallistua toinen virkattu apina. En luvannut mitään, mutta suora pyyntö on aika velvoittava.
Yritin tällä kertaa välttää ne kämmit, jotka kiireessä Abben kanssa tein. Emmilläkin on pikkuinen pikkusisko, joten apinanosien pitää kestää kiskomista.
Tällä kertaa alotin virkkauksen kuonosta, etenin siitä kasvoihin, korviin ja päähän, kaulaan, vartaloon jättäen aukot käsien virkkaamista varten ja jalkoihin. Jalkaterät ja kädet (käsiterät?) on littanat. Mitään ei ole ommeltu.
 |
| Onks millään apinalajilla mustaa kuonoa? No, tän äitihän on musta rotta. Saimi nimittäin eräänä syysaamuna sanoi, että mä näytän mustalta rotalta... |
Pään muotoa jouduin hakemaan moneen kertaan, purkuhommia tuli harrastettua. Purkua tuli siitäkin, että tein ensin raitaa useammalla värillä, mutta ne eivät oikein toimineet yhdessä. Sitten tein noilla keltaisella, lilalla ja vihreällä, mutta jälki oli valjua. Lopulta laitoin mustat viirut muuallekin kuin naaman ympärille ja ne mun mielestä ryhdistää reppanaa kummasti.
Toivottavasti Emmi tykkää tästä haalukasta ruipelosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti