Kuten romunkeräys, myös tarve toteuttaa asiat "mun omalla tavalla", näyttää olevan periytyvää ja nämä taipumukset näyttävät kulkevan käsi kädessä. Niinpä äiti-tytär-askarteluhetket sisältävät melko paljon neuvottelua...
Mun mielestä Tiimarin pakkauksen poro on värien ja muodon puolesta hirvi, joten tein oman prototyypin harmaasta askarteluhuovasta.
Saimin mielestä Tiimarin poro oli hienompi ja koska äidin varastoista ei löytynyt ruskeaa huopaa, Saimi päätti piirtää kortit.
Ja kiistämättä ne ovat aika hauskan ja elävän näköisiä. Omat tuotokseni kärsivät usein liiasta kliinisyydestä, eloisuus ja rentous puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti