sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Maailmanhistorian huonoin joulukuusi

Tänään koristeltiin kuusi. Isä toi sen, niin kuin joka vuosi. Joinakin vuosina olen itse valinnut kuusen mökiltä alkusyksystä. Tänä vuonna en muistanut...

Laitamme kuusen Saimin ja jouluksi kylään tulevan anopin allergioiden vuoksi kuistille, josta se näkyy lasioven läpi olkkariin ja ikkunoista myös naapureille ja ohikulkijoille. Kuusen pitäisi siis olla melko symmetrinen, koska sitä katsotaan joka suunnasta. Olisi tietysti hienoa, jos kuusessa olisi myös tukevat oksat ja että se olisi melko tuuhea. 

Tämän vuotisella kuusellamme ei ole mitään näistä ominaisuuksista - lisäksi se on niin leveä, etten mahtunut vatsani (8. kk) kanssa kiertämään sitä. Oksat ovat niin hennot, että jouduin karsimaan puolet koristeista liian painavina pois. Saa nähdä miten siihen saa kynttilät - varmaankin vain aivan varteen kiinni.

Niinpä kuusesta ei ole kuvaa luvassa. Vastaavista ongelmista kärsiville kuitenkin askarteluvinkki tähän väliin: Hyperkevyt kultatähti.

  
Kultatähden ohje
  1. Tee symmetrinen lehden tai teräväkärkisen soikion malli paperista.
  2. Jäljennä mallilla askartelufoliolle tai paperille 3 vastaavaa ja leikkaa irti.
  3. Taita lehdet pitkittäin kahtia ja laita päällekkäin.
  4. Ompele lehdet keskikohdastaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Jätä langan päät ripustuslangoiksi lähelle taitosreunaa. 
  5. Avaa tähti.
    Lisää kevyitä kuusenkoristeita: huopasydämet ja lankaenkelit sekä lumihiutaleet.

    Tämä kuusi ei kuitenkaan ole maailmanhistorian rumin joulukuusi. Sitä titteliä pitää edelleen hallussaan kuusi, jonka äitini päästi kärsimyksistään olohuoneessaan noin 10 vuotta sitten. 


    Syksyllä oli ollut myrsky, joka kaatoi mökkitontilla isoja kuusia. Isä oli todennut yhden kuusen latvan erinomaiseksi joulukuuseksi ja jättänyt puun pilkkomatta. Joulun tullen kuusi oli maannut maassa 2-3 kuukautta ja jäätynyt kiinni tantereeseen. No, kyllähän sen siitä irti sai... mutta ihan kaikki oksat ja neulaset eivät seuranneet mukana.

    Isä toi kuusen sisään vasta aattona, kuten vanhemmillani on tapana, ja lähti toimittamaan asioita. Äitini näki rotiskon olkkarissa kesken pahimman jouluhössötyksensä, sai melkoisen hepnaadin ja haki kellarista kirveen...

    Isän ilme oli näkemisen arvoinen, kun palattuaan huomasi kuusen kutistuneen naisvoimin sieväksi pöytäversioksi. Kirveestä ja ylimääräisistä havuista ei näkynyt jälkeäkään...

    Ei kommentteja:

    Lähetä kommentti