Virkattu sydänkirjanmerkki

Näin jälleen Pinterstissä kivan idean, virkatun sydänkirjanmerkin ja päätin tehdä niitä Sennin tarhan opeille kevätlahjusten kylkeen.

Googlaamalla löytyi enkunkielinen ohje, jota yritin seurailla huonolla menestyksellä. Tein sitten hiukan huonolaatuisen kuvan perusteella oman mallimukaelman, jonka ohje löytyy postauksen lopusta.

Yhteen kirjanmerkkiin tarvitaan kaksi sydäntä. Sydämet kastellaan ja pingotetaan muotoonsa. On tärkeää saada alas suora kulma ja sen pitäisi jatkua mahdollisimman pitkälle samoilla linjoilla. Kovin kapeaa sydäntä ei siis voi tehdä.

Kun pingotettu sydän on kuivunut, sitä pitäisi vähän kovettaa. Itse käytin vedellä ohennettua erikeepperiä sydämen nurjalle puolelle.

Lankakin loppui tietysti kesken ja jouduin viimeistelemään yhden sydämen hieman ohuemmalla valkoisella langalla. Se oli yllättäen Sennin mielestä kaikkein ihanin.

Pienesti jäykistetyt sydämet ommellaan yhteen nurjat puolet vastakkain piparkakkureunan kohdalta. Mutta vain siltä osin kuin reunat ovat suorassa kulmassa, ei kaareviin kohtiin asti, että kirjan sivu mahtuu runnomatta väliin.

Ohje:

1) Tee lankalenkki.

2) Virkkaa lenkkiin 15 pitkää pylvästä, joiden välissä on 2 ketjusilmukkaa (eka pp 4 ketjusilmukkaa), sulje kerros piilosilmukalla alun neljänteen ketjusilmukkaan ja kiristä aloituslenkki.

3) Ekaan ketjusilmukkakaareen 9 pitkää pylvästä, joiden välissä 2 ketjusilmukkaa (eka pp 4 ketjusilmukkaa). Kiinteä silmukka kolmanteen ekan kerroksen ketjusilmukkakaareen. Viidenteen ketjusilmukkakaareen 9 pitkää pylvästä, joiden välissä on kaksi ketjusilmukkaa. Piilosilmukka seitsemänteen ekan kerroksen ketjusilmukkakaareen.

4) Edellisten kerrosten ketjusilmukkakaariin puolipylväät ja niiden väliin 2 ketjusilmukkaa (eka puolipylväs 2 ketjusilmukkaa). Keskellä alhaalla tee ylimääräinen puolipylväs + 3 ketjusilmukkaa + puolipylväs edellisen kerroksen pitkään pylvääseen. Yhdistä puolipylvästä tehdessä samalla eka yhdeksän pylvään sarja ensimmäisen kerroksen tokavikaan ketjusilmukkakaareen. Keskellä ylhäällä tee kahden ketjusilmukan sijaan piilosilmukka edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan. Lopuksi liitä piilosilmukalla kerroksen alkuun.

5) Kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen edellisen kerroksen ketjusilmukkakaareen. Alhaalla keskellä 2 kiinteää silmukkaa + ketjusilmukka + 2 kiinteää silmukkaa, ylhäällä kaarevissa kohdissa 3 kiinteää silmukkaa. Ylhäällä keskellä piilosilmukka edellisen kerroksen piilosilmukkaan. Lopuksi yhdistä piilosilmukalla kerroksen alkuun.

6) Piparkakkureunus: 6 pylvästä edellisen kerroksen 2 kiinteän silmukan parien väliin (eli sitä edellisen kerroksen puolipylvään kohdalle), piilosilmukka seuraavaan väliin. Alhaalla keskellä pylväät tehdään edellisen kerroksen ketjusilmukkaan. Ylhäällä keskellä keskikohtaa lähimpänä olevat pylvästä korvataan puolipylväillä. 

Punssirullasta pohdintaa

Herkkuja (keksit, kuppikakut ja jätskit) virkatessani löysin Mummon vanhan keränlopun räikeän vaalean vihreää virkkauslankaa. Aivan punssirullan väristä!

Kerä riitti kolmeen punssirullaan. Virkkasin ensin vihreän putken, jatkoin ruskealla pari riviä ja tiukat kavennukset ja pää umpeen. Sitten sama toiseen päähän. Täytin punssirullat virkkausten päättelyistä jääneillä langanpätkillä.

Muistan Mummon virkanneen tuosta vihreästä langasta pitsiliinan 70-luvulla. 80-luvulla se oli vielä pääsiäisen aikaan käytössä, sittemmin jäänyt kaapinperälle.

Punssirullan vihreää pitsiliinaa ja oransseja pitsiverhoja kauhunostalgisesti muistellessani jäin miettimään nykyisten sisustusihanteiden kestävyyttä. Mikähän 10 vuoden takaisista ratkaisuista näyttää edelleen kivalta tai edes siedettävältä? Mikä nykyisistä väreistä ja muodoista tulee kestämään aikaa?

20 vuotta sitten puuhuonekalut olivat lämpimän ruskeita. Meillä niitä on maalailtu pikkuhiljaa valkoisiksi, viimeisimmän remontin myötä kirjahyllyt. Sohvillakin on muuten nyt valkoiset peitot. Jos mietin mistä kauan sitten kotiin tai mökkiin tulleista huonekaluista pidän edelleen, ne ovat poikkeuksetta minua vanhempia, vähintään 50-luvulta.

Nyt myös tytöillä tuntuu olevan samanlainen maku kuin mulla. Senni jopa haaveili kokonaan valkoisesta kodista, jossa olis joka huoneessa kukkia - kunnes tajusi, että omat lelut tuo eniten värisekamelskaa kotiin :D

Vappuhuiskutus

Pikavappuhuiskutus! Hyvän sään aikana täytyy möyriä pihalla, joten vähemmän lihasvoimia vaativat käsityöt jäävät vähemmälle. Tehtiin kuitenkin kaverin vapputupareihin lahjan kylkeen minivappuhuiskat käärepaperina taloon tulleesta silkkipaperista ja syömäpuikoista. Kas näin se käy:

Virkatut keksit

Vuodenvaihteessa aloittamani herkkuvirkkuuprojekti etenee muiden projektien lomassa. Ballerina-keksit ovat jostain syystä meidän lasten suosiossa, Oreoiden ja Dominoiden suosion ymmärrän paremmin. Virkkailin kumpaisiakin, kun löytyi sopivan värisiä lankoja.

Bonuksena tuli punssirullia, kun löysin lankainventaariossa Mummon 70-luvun virkkauslangan jämän. Niistä lisää toiste...

Keksien virkkausohjeet

Täytekekseihin tarvitaan kolme pyörylää, jotka ommellaan yhteen. Nämä on todella helppo tehdä. Aloitus kannattaa tehdä lankalenkkiin ketjusilmukkalenkin sijasta, jotta keskustan saa ekan kerroksen jälkeen kiristettyä umpeen. Eka kerros kannattaa tehdä pylväillä, homma edistyy mukavammin ja näyttääkin kivemmalta - ainakin mun mielestä. Kuvissa vertailun vuoksi kiinteillä ja pylväillä.

Domino-tyyppiseen keksiin tein langan ja vaivan säästämiseksi reiällisen täytteen. Reiällisessä kappaleessa aloitusrenkaaseen kannattaa tehdä esim. 10 ketjusilmukkaa.

Neulatyyny kahvikupissa

Näin Pinteristissä ihania kuppineulatyynyjä ja tilasin Mummon kokoelmista muutaman vanhan risan kahvikupin niitä varten. Useimmista oli korva rikki, joten Pappa näppäränä poikana sahasi jämät pois ja viilasi korvan kiinnityskohdat suhteellisen tasaisiksi.

Leikkasin kuppien pohjalle superlonlevystä kiekkoja.

Neulatyynyyn tarvitaan mahdollisimman ohutta kangasta, jotta se asettuu kuppiin nätistä. Joustava ohut kangas olis varmaan paras. Kangas leikataan noin puolet isommaksi pyöryläksi kuin kupin suu ja sen reunaan harsitaan kiristyslanka. Langan voisi laittaa myös koneella, kankaan saa sitä siistimmin mitä pienempiä pistot on. (Kuvassa malliesimerkki siitä miten ei kannata tehdä :))

Kangaskiekon keskelle laitetaan vanua ja kupin suun kokoinen (tai vähän pienempi, jos kuppi kapenee jyrkästi) vaahtomuovikiekko. Sitten lanka kiristetään.

Ompelin pitsinauhan tyynyn reunoihin, mutta se jäi silti hieman väljäksi. Ei haittaa. Seuraavan osasin jo tehdä vähän sopivammaksi.

Säilytyspussi muovipusseille

Ostin itselleni joululahjaksi superihania Greengaten keittiöpyyhkeitä - koska oli joulu... Normisti teen keittiöpyyhkeet kierrätyskankaista. En sitten raaskinutkaan tärvätä tätä ihanaa tähtikangasta keittiöpyyhkeenä vaan päätin tehdä siitä säilytyspussin muovipusseille.

Siksakkasin ensin pyyhkeen pitkät sivut yhteen. Sitten ompelin sauman päälle pitsin, koska pyyhkeen alakulmassa oli tuo kiva lappu, jonka halusin näkyvän pussin paraatipuolella.

Pyyhkeessä oli sopivasti lyhyempien sivujen yläreunoissa taitteet päällä päin, joten pujottelin kuminauhat valmiisiin kujiin ja laitoin solmuun. Pitsin päät ompelin vasta sitten kääntöpuolelle peittämään solmukohtaa.

Käsityökärry

Mä olen jo pitkään haaveillut käsityöhuoneesta, johon saisin kaikki matskut ja keskeneräiset projektit niin, ettei tarvitsisi koko ajan siivoilla pois tieltä. No, siitä voi vain haaveilla, mutta keksin että teen kellariin unohtuneesta kylppärin ritiläkärrystä käsityökärryn, jonka voin rullata mihin huoneeseen vaan. Vähän niin kuin työkalupakki pyörillä.

Ideologiani mukaisesti päätin käyttää kärryn tuunaamiseen vain sellaisia matskuja, jotka jo löytyvät kotoa. Mietin aika pitkään miten kärryn olemus muuttuisi salonkikelpoiseksi ja yhtenä aamuyönä heräsin valmis idea päässäni. Enkä saanut enää unta... ärsyttävää kun innostuu liikaa.

Ompelin 90-vuotiaan Maire-tätini vanhoista, riittävän leveistä lakanapitseistä päällysteet putkirunkoon - ne oli juuri sopivan mittaiset pituudeltaan. Pitsit eivät tästä vaurioituneet, ne saa tarvittaessa helposti ratkottua pois.

Kangaspäällisen ritiläkoreihin tein pellavakaitaliinasta, johon oli tullut lähtemättömiä tahroja. Helpommin päällinen olisi syntynyt leveästä kankaasta, ei olisi tullut ylimääräisiä saumoja tilkuttelusta, mutta se ei tässä shabbyssa toteutuksessa haittaa.

Ompelin kankaan reunaan kuluneista, vanhoista tyynyliinoista irrotettuja teollisia pitsejä. Niitä saattoi leikata sopivan mittaisiksi toisin kuin virkattuja. Kulmiin laitoin erilaisia nauhoja, mm. vanhasta topistani.