Mörrimöykkyjä

Saimi teki pienenä mummun kanssa kivistä hauskan mörrimöykyn (yllä) ja päätettiin tehdä niitä porukalla lisää. Mun varastoista sattui löytymään nahanpaloja, tilkkuja, pähkinänkuoria, lastuja, katajansiivuja yms. ja pihalta kiviä. Kummipoika Niilo äiteineen toi mörrimöykkypajaan silmiä. Neniksi halkaisin pihdeillä pieniä puuhelmiä.

Saimi keksi laittaa mörrimöykyille erikokoiset silmät ja niistä tulikin tosi hassuja, varsinkin alla olevasta munankeittäjämöykystä (toinen silmä katsoo munia ja toinen kelloa).

Sennin pikkusisko- ja isosiskomörrimöykyt. Sennin maailmassa on edelleen kaikkea kaksi, iso ja pieni. 

Patiohommat jatkuvat

Patio kotipihaan etenee hitaasti mutta varmasti... Perustuksena on sepeliä, sementtilaatat ja kevytsoraharkot. Näiden päälle tehtiin kehikko, johon laudat ruuvataan. Lautojen kanssa on paikoitellen haastetta, kun suoria kulmia on vähän, mutta sitäkin enemmän kaikenlaista kaarevaa.

Pation alla on suojakangas, jonka pitäisi estää ruohon kasvu. Kangasta pitää paikoillaan vanhan grillin tiilet. Sen hajoittaminen lekalla taisi olla koko homman palkitsevin vaihe...

Patiosuunnitelmat

Vuosien jahkaamisen jälkeen päätettiin tehdä kaupunkikodinkin pihalle patio. Oman haasteensa hommaan tuo se, että meidän talossa ei ole kovin monta suoraa kulmaa ja siksi patiota piti suunnitella millimetripaperilla ja pohtia lautojen suuntia ja sen sellaista vähän tarkemmin.

Myös grillille pitäisi antaa lekaa samassa rytäkässä ja tehdä uusi tiiligrilli, jossa olisi tilaa vähän enemmän.

Kevätjuhlalahjukset

Muistin kuvata tarhan tädeille kevätmuistamisiksi askarrellut jutut vasta kevätjuhlaan kävellessä...

Senni liimasi korttipohjiin kullekin tädille valitsemansa kiiltokuvat ja timanttinimikirjaimen. Tein kutistemuovista avaimenperät. Senni valitsi muodoksi perhosen, joka on Sennin merkki tarhassa. Saimi ystävällisesti väritti puuväreillä perhoset.

Kutistemuovi on ekan kokeilun jälkeen näyttänyt myös arvaamattoman puolensa. Jouduin tekemään perhosia parikin kertaa, koska pari perhosta jäi kippuraan uunissa.

Aurinkolasikotelo Virkkuri-tyyliin

 

Innostuin jo aikaa sitten Virkkuri-kirjoista, etenkin ekasta. En vain oikein keksinyt mitä olisin niistä tehnyt ja ehdin jo palauttaakin kirjat. Kevään tullen tuli tarve aurinkolasikotelolle ja keksin soveltaa Virkkurin kuvioita tähän.

Tässä kuviossa virkkuun sisällä kulkeva toinen lanka tukevoittaa kotelon tai pussukan aika hyvin, sikäli se sopii suojaamaan aurinkolaseja hyvin. Käytin suht paksua puuvillalankaa.

Äitienpäivän kukkatalkoot

Meidän äitienpäivä sujui mökillä varsin kukkaisissa merkeissä. Saimi oli tehnyt koulussa kortin, josta aukesi kukkakimppu. Koska koulussa ei tehty lahjaa, Saimi oli kaikessa hiljaisuudessa kotona kirjonut vohvelikangastabletin. Tilasin näitä mökille koko perheelle - vähäntäisihän se tiskiä, kun voisi murustella leivät omalle tabletille ja ravistaa ne sitten lintujen evääksi ulos? Saattaa kyllä lisätä lakaisutarvetta, mutta olen valmis kokeilemaan, tabletti on niin hieno.

Senni oli tehnyt tarhan tätien ja sabloonan avulla kauniin valkovuokkokortin. Sain myös massasta tehdyn kauniin kaksoissydänavaimenperän. Isossa sydämessä oli pieni painauma, lapsen sormesta. Liikuttava idea <3

Mummoille Saimi teki silkkipaperikukkakortit. Orvokkiavaimenperä kortin keskellä on tehty kutistemuovista ja väritetty puuväreillä. Mummot saavat omat korttinsa ja lahjansa tänä vuonna hieman jälkijunassa, sillä toinen on matkoilla ja toinen joutui palaamaan mökiltä kaupunkiin jo lauantaina tikkauttamaan jalkaansa rollaattoriturman vuoksi. Lääkäri määräsi Mummon samalla pakkolepoon.

Mummo oli ostanut kymmenittäin kesäkukkia mökille, aikomuksenaan istuttaa ne ruukkuihin, koreihin, patoihin ja ämpäreihin juuri tänään. Mummolla oli kova huoli kukista, joten varmistaakseni mummon lepäämisen istutin ne kaikki äitienpäiväpuuhinani. Muutamakin tunti vierähti, mutta oli mukavaa aurinkoisessa säässä.

Istutusapuna oli Papan nuorena itse tekemä pikkulapio.

Kutistemuovikorvikset

 

Kokeilin kutistemuovia ekaa kertaa ja yllätyin iloisesti, homma on helppoa ja lopputulos käyttökelpoisempi kuin monessa muussa askartelussa. Etsin netistä silhuettityyppisiä kuvia ja piirsin ne läpikuultavalle kutistemuoviarkille iPadilta. Tulostaminen ja paperilta läpi piirtäminen olisi helpompaa, mutta tulostinta ei ollut käytössä.

Piirsin ääriviivat mustalla F-kokoisella permanent-tussilla ja leikkasin kuviot irti. Saimi väritteli osan kuvioista tussilla mustaksi molemmin puolin, osan vain toiselta puolelta puuväreillä. Tein myös Sennille piparkakkumuotilla omat pupu- ja kisukuviot väritettäväksi.

Muovi kutistui paistaessa mielestäni enemmän kuin pakkauksessa luvatut 45 %, arvioisin että lopputulos on 30 % alkuperäisestä. Etenkin reikiä tehdessä epäilykset olivat vahvat, mutta tavallinen paperirei'itin on todellakin paras näiden rei'ittämiseen, koska myös reikä kutistuu aika tavalla. Tein lintuihin reiät paperirei'ittimellä ja heppoihin ja kissaan pienemmät nahkalävistimellä. Niistä saa hikisesti korurenkaan läpi.

Kutistemuovi käyttäyy uunissa aika mielenkiintoisesti: ennen kutistumistaan se menee aivan mykkyrälle. Jos en olisi lukenut siitä jostain blogista, olisi varmaan tempaissut uunin auki kesken kaiken ja heittänyt mykkyrät roskikseen.

Paistaminen alkaa.

Kuviot kipristyvät.

Kuviot alkavat oieta pienempään kokoon.

Valmiit kutistukset.