Petterit "mun tavalla"

Saimin eskarikavereille tarvittiin hyasintteja leikkisämpi korttiteema ja Tiimarin sivuja selaamalla löytyi tähänkin inspiraationlähde, porokortti, jota myydään valmiina askartelupakkauksena.

Kuten romunkeräys, myös tarve toteuttaa asiat "mun omalla tavalla", näyttää olevan periytyvää ja nämä taipumukset näyttävät kulkevan käsi kädessä. Niinpä äiti-tytär-askarteluhetket sisältävät melko paljon neuvottelua...

Mun mielestä Tiimarin pakkauksen poro on värien ja muodon puolesta hirvi, joten tein oman prototyypin harmaasta askarteluhuovasta.

Saimin mielestä Tiimarin poro oli hienompi ja koska äidin varastoista ei löytynyt ruskeaa huopaa, Saimi päätti piirtää kortit. 

Ja kiistämättä ne ovat aika hauskan ja elävän näköisiä. Omat tuotokseni kärsivät usein liiasta kliinisyydestä, eloisuus ja rentous puuttuu.

Hyasintteja postiin

Tehtiin Saimin kanssa joulukortit tänä vuonna Tiimarin mallia mukaillen hyasinttiteemalla.

Korttien materiaalit löytyivät työpaikalta ja kotoa. Sopivan värisiä pahveja löytyi käytetyistä pahvifoldereista, vanhoista esitteistä ja pakettilaatikoista. 

Esimerkiksi oikeaa vihreää hyasintin lehtiin ja varteen ei välttämättä olisi löytynyt askartelutarvikekaupasta - Tiimarin mallissa lehdet ovat  havunvihreät. 

Pohjien ja ruukkujen värien sommittelu keskenään oli hauskaa puuhaa - tosin esiin nousi hieman näkemyserojakin...

Silkkipaperit ovat myös kierrätyskamaa, niihin käärittynä on kannettu kotiin erilaisia ostoksia. Vaaleanpunainen sattui olemaan juuri oikeaa hyasinttisävyä, samoin lila. 

Lapsiperheisiin aihe taitaa olla aika paljon tylsempi kuin viimevuotinen tonttuteema, mutta yritetään jakaa kirkkaat värit sinne missä on pieniä.

Pikku enkeli

Äidin pikku enkeli teki äidille suojelusenkelin. Oli niin suloinen, että se piti kehystää makkarin seinälle.

Huom. Enkeli on tummahiuksinen, kuten tekijä ja saajakin.
Saimi ei ole vielä huomannut, että enkeleinä ja muina kiltteinä
hahmoina esiintyvät aina vaaleahiuksiset tytöt ja naiset.
Siinäpä taas yksi epäkohta maailmassa :)

Kehykset löytyivät valkoiseksi maalattujen romujen läjästä kellarista. Isäni sanonnan mukaan "Kyllä ne vielä paikkansa löytävät" - ja niin löytävätkin, mutta joskus sen odottelu on muulle perheelle tuskastuttavaa :)

Jeesustelua

3-vuotiaana joulukoristeluun osallistuessaan Saimi evästi äitiä, että nyt meidän täytyy jeesustaa täällä oikein nätiksi. Jouluun liittyvät asiat taisivat sekoittua pienen päässä... :)

Muutama vuosi sitten Maila opetti Sinikalle ja mulle paperimassatöiden tekemistä. Mailalla oli täysin valkoista erikoispaperimassaa ja mopo karkasi käsistä... Innostuin tekemään todella paljon piparkakkumuoteilla tähtiä ja hiutaleita.

Pujotin hiutaleet lankoihin ja nyt niitä roikkuu parissa ikkunassa ja rapun kaiteen yläpuolella. Ne ovat todella kevyitä ja pyörivät ja leijailevat pienenkin ilmavirtauksen myötä. Nämä ovat yksi Saimin lempikoristuksista. 

Itsekin tykkäsin hirveästi pienenä isän jouluksi oviaukkoihin ripustamista punaisista kreppipaperin suikaleista. Ne lepattivat ihanasti, kun oviaukosta viiletti läpi. Suikaleet olivat noin 3 sentin levyisiä ja muodostivat oviaukkoon ikään kuin holvikaaren.  

Kaninruokaa

Saimi sai Tätskältä ihanan käsinukkepupun. Saimi piirsi eväät, jotka äiti sai toteuttaa.

Virkkaamalla voisi syntyä langanjämistä jotain muitakin eväitä leikkeihin, ainakin virkattuja sieniä, omenoita ja muffinsseja olen jossain nähnyt.

Ja koska tämä on varhennetun äitiyslomani ensimmäinen päivä, aikaakin saattaisi löytyä - huomasin, että virkkaaminen onnistuu myös puolimakaavassa asennossa.

Tosin joku rohkenee virkata myös työpaikalla: DI Elina Hiltunen ennustaa Talouselämän kolumnissaan, että kokoushuoneet varustetaan jatkossa videotykin ja pumpputermarin lisäksi virkkuukoukuilla. Edut ovat selvät, joten kannatetaan! 

Joulupalloja ja pilkkihaalareita

Anssi Kela sai laulussaan saaliikseen noita molempia, mutta mulla on vielä pilkkihaalarit haussa - niillä todennäköisesti pysyisi lämpimänä myös näillä - toivottavasti väliaikaisilla - mitoilla. 

Kierrätyskeskuksesta saa saaliikseen mitä kummallisempia mutta myös varsin hienoja koristeita todella halvalla. Osa kaipaa pientä tuunausta ja joidenkin hienous tulee esiin vain sopivassa yhdistelmässä tai ympäristössä. Ostoksille kannattaa lähteä marraskuun alussa, jolloin joulusesonki alkaa sielläkin.

Tongin kierrätyskeskuksen laareista joulupalloja, joita jaoin värien mukaan lasipurkkeihin ja maljakoihin. Joihinkin laitoin myös valosarjan, jonka valot heijastuvat kivasti kiiltävistä palloista.

Joulukalenteri

Tein Saimille kolme vuotta sitten joulukalenterin punaiseksi maalatusta kovalevyn palasta, johon liimasin 24 käytettyä puista pyykkipoikaa valkoiseksi maalattuna. 

Pyykkipoikiin ripustetaan aina joulukuussa Saimin vanhoja punaisia ja valkoisia sukkia ja lapasia. Joukossa on myös oman, jo kauan sitten edesmenneen mummoni 50 vuotta sitten ensimmäiselle lapsenlapselleen kutomat vihreät sukat, jotka sain tädiltäni Saimin synnyttyä.

Ensimmäisenä vuonna tonttu oli tuonut sukkiin nukkekodin kalusteita ja nukkeja. Jouluaattona kalenterin vieressä odotti Papan nikkaroima nukkekoti. Aattopäivä kului rattoisasti nukkekodilla leikkiessä.

Seuraavana vuonna sukista löytyi erilaisia kuusen koristeita - kierrätyskeskuksesta ostettuja. Saimin oma kuusi odotti aattoaamuna keittiössä ja kannettiin omaan huoneeseen koristeltavaksi. Kuusi oli myös kierrätetty ja muovia Saimin allergioiden vuoksi. Kuusi värillisine valoineen on ollut Saimille todella rakas - Saimi katselee sitä nukkumaanmennessä sängyssä huokaillen.

Viimevuonna teemana oli piparimuotit, mutta niiden kiinnostavuus ei kovin pitkälle riittänyt, sekaan oli ujutettava kimalleliimaa ja muuta askartelutarviketta. Piparimuotteja hyödynnettiin myös joulukorttiaskartelussa.

Tänä vuonna tonttu tuo kalenteriin kierrätyskeskuksesta löytyneitä pöytäkoristeita, joilla voi leikkiä omaa joulumaata. Lumiukkoja, enkeleitä, tonttulakkipäisiä nalleja ja koiria, tonttuja, joulupukki ja pukin muori.