Tuunailin kesän aikana Mummolta siivouspalkkaa saadut tarpeettomat pikkupeilit. Aloin epäillä, että Ikea on langettanut kirouksen peileille, sen verran vaikeaa tuntuu niiden kanssa puljaaminen olevan.
Edellinen omistaja oli kaiketi maalannut kehykset mustiksi, mutta epäonnistunut peilien suojauksessa - peilien reunat olivat aivan maalissa ja maalin liimaamassa suojapaperissa. Siksi ne varmaankin olivat päätyneet kirppikselle, mistä Mummo on ne (epäilemättä halavalla) löytänyt.
Ekaksi poistin vanhat tahrat kynsilakanpoistoaineella ja kynnellä ja rimpulalla mattoveitsellä raaputtamalla. Kellarista löytyi vanha valkoinen Miranol-purkki, joka miehen keemikko-diagnoosin mukaan pysyisi mustan tököttimäisen maalipinnan päällä.
Pysyi kyllä ja kuivui tooodella hitaasti. Koska maali haisi pahalle, jätin ne kuivumaan ulos katoksen alle. Ikävä kyllä juuri sinä yönä tuli ukkosmyrsky joka mm. pöllytti juuri leikatun ruohon ym. irtaimen aineksen tahmealle maalipinnalle.
Hiekkapaperi auttoi hieman, mutta en sitten viitsinyt maalata päälle, roskainen pinta on oikeastaan aika hauska.
Liimasin peileihin pienet kiiltokuvat koristeeksi. Nyt ne odottavat pienen rottinkipöydän päällä, että löytäisin niille jonkun järkevän sijoituspaikan.
Maalasin rottinkipöydänraadon valkoiseksi, koska sen naulankohdat oli tummuneet rumasti. Lasi oli rikkoontunut ja siihen vaihdoin harmaan pahvipintaisen levyn. Alaosaan mahtuu murto-osa keskeneräisistä virkkuu- ja neuleprojekteistani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti