Niilo sai vähän etukäteen nimpparilahjaksi joulusatukalenterin.
Keräsin torniin 24 tulitikkulaatikkoa. Niiden liimaaminen toisiinsa siististi oli hiukan hankalaa, kiirekin tuli ja tornista tuli vähän vinkura. Huopahiutaleet on ostettu valmiina Tiimarista joskus kauan sitten.
Saimi sepitti ja kuvitti 24 osaan jaetun sadun Vili-tontusta eläinystävineen. Lapsityövoimaa on siis jälleen käytetty...
Tämä on niiiin ihana! Niilo rakastaa tätä. Ekana aamuna olisi (tietenkin) halunnut avata kaikki laatikot saman tien, mutta nyt tokana päivänä oli ihan tyytyväinen kun sai avata ja sulkea kahta ekaa laatikkoa uudestaan ja uudestaan. Ja taitella papereita. Yksikseen tutkiskeli aarteitaan ja puheli: "Tää on salaisuus." "Tää on yllätys." Välillä pyysi apua, kun halusi että luen tekstit. Päiväkodista kotiuduttuaan halusi heti jatkaa kalenterin kimpussa. Suurkiitos Saimille ja sinulle, tämä oli kyllä ihana lahja <3
VastaaPoistaKiva, jos Niilolle on siitä iloa! Ihailen kyllä sen itsehillintää, jos se ei tosiaan koske tuleviin lokeroihin. Mä täytän tyttöjen sukkakalenterin aina illalla sukka kerrallaan, muuten ne kurkkii niihin etukäteen. Ja Senni sovittelee niitä sukkia...
VastaaPoistaMä ihmettelen kans tuota itsehillintää. Ei yhtään Niilon tyylistä :D Tämänpäiväisessä oli kyllä tosi vaikea taitella paperia takaisin laatikkoon samalla tavalla kuin Saimi. Mua on jo aiemmin naurattanut se, että joka paperissa on aivan omanlaisensa (hyvin omintakeinen) taittelulogiikka...
VastaaPoista