 |
| Näitähän meillä lähinnä syödään... ja suklaata |
Aiemmin tekemissäni ruokalapuissa on se paha vika, ettei niiden kaukalo pysy jatkuvasti riittävän auki. Niinpä kehittelin parannellun version, joka suojaa myös olkapäitä ja nappaa ammottavaan laariinsa kaikki vapaasti putoavat ruuat ja juomat. Seuraava versio nappaa sitten nekin pöperöt, jotka riiviö viskoo ympäriinsä :D
Kolme pientä parin millin vekkiä riittää pitämään kaukalon 5 cm auki.
Tein ruokalaput kerninpalasta, joka jäi yli vaunuihin tekemästäni kauppakassista. Kangas on tosi laadukasta, kauppakassi on säilyttänyt ryhtinsä useasta pesusta huolimatta.
Samaa ei muuten voi sanoa äitiyspakkauksessa tulleesta susirumasta retroruokalapusta. Se meni jo parissa pesussa aivan kupruille. Oon ollut todella hämmästynyt huonosta laadusta.
 |
| Rasvatun Salaman kuvaaminen on hiukan haasteellista, useimmissa kuvissa näkyy vain viiruja... |
Mun piti mennä oikein googlaamaan, millainen on susiruma ruokalappu! No oli kyllä :D Mutta hei, rumuus on tässä tapauksessa varmasti aivan tarkoituksellista. Mä en ainakaan ikinä raaskisi käyttää noin nättiä ruokalappua, jonka sä olet ommellut! Mulle on ikuinen mysteeri se, miten sä viitsit nähdä niin paljon vaivaa jonkin ruokalapun vuoksi :)
VastaaPoistaTjaa, en mä koe sitä vaivaks, käsitöiden tekeminen ylipäätään on mulle toimintaterapiaa, sekä tekeminen että se jos saan jotan käyttökelpoista valmiiks asti. Ja varsinkin, jos saan sen tehtyä kotoa jo valmiiks löytyvistä tarvikkeista; turhan kaapintukkeen muuttaminen toimivaks käyttötavaraks on palkitsevaa.
VastaaPoistaEn oo kovin hyvä ompeleen, joten tollanen pieni tosi helppo vinonauhakanttausompelu sopii mulle erityisen hyvin. Yleensä isommat ja vaativammat ompeluprojektit jää nykyään kesken.
Meillä ruokalaput roikkuu syöttötuolissa keskellä keittiöö, joten ne on koko ajan silmissä, paitsi ollessaan pesussa. Ei mulla kyllä oo mitään ongelmaa käyttää näitä, päinvastoin. Susiruma pääsi taas jemmaan kaapinperukoille :)
Mä haaveilin tosi pitkään, että "verhoilisin" Niilon susiruman beigen sitterin. Edelleenkin mittailen sitä joka päivä katsellani. Ei olis vaikee ommella, mutta tuossa se jököttää yhtä rumana kuin aina ennenkin. (Mä siis edelleen syötän Niiloa siinä.) Sattuuhan se silmään (kuten niin moni muukin kotimaisemani objekti) mutta kun neulominen on helpompaa, teen vapaahetkinäni mieluummin sitä. Tai sitten roikun blogeissa.
VastaaPoistaNiinpä, ylimääräset hetket käyttää mielummin johonkin kivaan tekemiseen, kun pakollista huushollausta on niin paljon... Tosin mun huushollaus menee aina siitä missä aita on matalin. Oikeastaan koomista, että ruskealäikkäinen kangas ruokalapussa kirveltää mun silmiä, mutta ruskeita läikkiä lattiassa siedän huomattavasti paremmin, jos voin lattianpesun sijaan virkata ja ommella :D
VastaaPoista