torstai 22. syyskuuta 2011

Puikoissa

Päätin neuloa Saimille säärystimet. Siis kutoa, niin kuin Hämeessä sanotaan. Hämeessä matot kudotaan kangaspuilla ja villasukat sun muut kudotaan puikoilla. Oon hitaasti opetellut puhumaan neulomisesta kutomisen sijaan viimeisen vajaan 20 vuoden aikana. Kuten myös bussista linkun sijaan ja hodarista hotsin sijaan, jotta vältyn edes parilta väärinymmärrykseltä vuodessa...

Saimin talvitennareiden väristä lankaa löytyi kotoa isot kerät - jäänteet muinaisesta villapaitaviritelmästä, jonka purin heti kun sain osat valmiiksi - siitä olis tullut ihan liian kuuma ja kutkuttava. Siis sanojen perinteisessä merkityksessä.


Käytin kaksinkertaista lankaa lämmitysvaikutuksen maksimoimiseksi.


En ole neulonut vuosiin ja siihen on hyvä syy. Hermot ei kestä puikkojen kanssa sähläämistä. Virkkuusta koukun saa aina pois ja työtä voi helposti tarkastella, sovitella ja purkaa, mikä on olennainen osa hommaa, kun suunnittelen siinä samalla. Neuloksen purkaminen tiettyyn pisteeseen asti on tosi hankalaa tai siis hankalaa on saada puikot takaisin.


Säärystimet pääsi jo kouluun
leggareiden ja kumppareiden kavereiksi.

Kumma kyllä muistin miten aloitussilmukat tehdään ja muistin oikean ja nurjan. Jostain syystä jouduin kuitenkin purkamaan homman alkutekijöihinsä noin 7 kertaa. Ja sama uudestaan toisen tekeleen kanssa... Mainitsinko jo, että yläasteella suosikkiaineeni oli kässä, mutta sain silti kudottua eli neulottua vain yhden sukan, en siis kahta, kuten tarkoitus useimmiten on... 

Nämä sääryleet on tehty kokonaan joustinneuleella, 1 oikein, 1 nurin (ja ne 7 kertaa väärin...).


Kuten näkyy, käsiala on ...hmm... vaihtelevaa.

Innostuin hiukkasen näistä säärystinhommista ja taidan tehdä itellekin parit tai edes parin nilkkureiden ja hameen kanssa lisälämpöä antamaan.

2 kommenttia:

  1. Vai että vaihtelevaa käsialaa, äläs nyt naurata! Tuohan on tosi siistiä, en mä ainakaan ole kenenkään nähnyt saavan 1 o, 1 n -joustimesta siistimmän näköistä. Mä olen vaihtanut takaisin lapsuudesta tuttuun 2 o, 2 n -joustimeen, joka on mun mielestä rennomman näköistä ja ehkä myös ohuemman tuntuista (en tiedä miksi jossakin vaiheessa, ehkä 80-luvun lopulla, neuleohjeissa yleistyi tuo tiheämpitahtinen joustin)... mutta kappas, Saimin jalassa säärystimet näyttääkin ihan 2 o, 2 n:lta! Onnistui tosi hyvin! Kyllä huomaa että sä sovittelet ja purat paljon, kun lopputulokset on noin onnistuneita. Mulla olis todennäköisesti lopputuloksena yksi liian kireä säärystin, kun lannistuisin niin etten jaksaisi enää edes purkaa. Mä haluaisin kans tollaset...!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta :)

    Tosta 1o1n -neuleesta tulikin tosi paksua, etenkin kun tein sen kaksinkertaisesta langasta. Mulla on joku asenneongelma 2o2n -neuletta kohtaan, juontanee juurensa tohon muodin muuttumiseen ja siihen että meidän äiti teki aina tumput ja sukat muodeista riippumatta 2o2n:llä.

    VastaaPoista