Kinkunlämmitin

Kintunlämmittimistä on jo toinen valmis, toista odotellessa sananen kinkunlämmittimestä. Kuten aiemmin mainostin, pyöräillä voi aika pitkälle syksyllä. Jos ei sada, niin on yleensä kylmä. Jos pyörän jättää joksikin aikaa ulos, satula on aika jäinen. Ongelman voi ratkaista vanhalla villabaskerilla, kuten meidän mummo, mutta mulla ei ole sellaista.

Siskoni on onneksi etevä huovuttaja: oon saanut monta villaneuletta askartelumateriaaliksi, kun sisko on testannut niiden pesunkestävyyttä. Ikävä vain, että systeri on niin pienikokoinen, ettei sen huopuneista ja kutistuneista neuleista jää juuri mitään jäljelle.

Benettonin neuleesta tuli tällainen huomaamaton
pyllynlämmitin.

Senni osallistui kiihkeästi, kun sai oman lankasumpun.

Satulanlämmittimen kuvaohje

Leikkaa huopuneesta villaneuleesta satulan muotoinen pala. Palan pitää ylettyä satulan alareunaan asti, mielellään vähän yli. Tämä pala on hihasta.

Virkkaa reunus: pistele pienehköllä koukulla reilusti huovan läpi noin puolen sentin päähän reunasta ja vajaan sentin välein, jotta huopa kiristyy.

Reunapitsin ohje:

3 ekaa kerrosta kiinteitä silmukoita.

4. krs: pylväs joka toiseen ed. kerroksen silmukkaan ja ketjusilmukka väliin.

5. krs: kiinteä silmukka ed. kerroksen ketjusilmukkaan ja ketjusilmukka väliin.

6. krs: 6 ketjusilmukkaa, piilosilmukka neljänteen ketjusilmukkaan (nirkko), kolme ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka joka kolmanteen edellisen kerroksen ketjusilmukkaan.