Piian pitsikortti

Viime vuodelta jäi postailematta meidän saamia käsin tehtyjä joulukortteja ja lahjoja, joten nyt kun itsellä on laiskahko kausi, ammennan tänne niistä joulunalusfiilistä:

Viime vuoden joulukorttien ite tehty -sarjan ehdoton voittaja oli Piian pitsitähden sisältänyt kortti. Virkattu tähti tai hiutale oli tärkätty ja sen sai helposti irrotettua koristeeksi. Kortti ja lahja samassa kuoressa, tällasen kaivais postilootastaan mieluusti joka vuosi, vink-vink...

Katso eri väriversioita Piian blogista.

Niksulan keppariteline

Pappa nikkaroi tytöille kepparitelineen, jossa Pikkuaasi ja Sofia sekä kaupungissa talvehtiva Tähti pysyvät karkailematta. Huomattava parannus, aiemmin ne nimittäin makailivat nukkekodin katolla, josta rojahtivat toisinaan porukalla lattialle kolisemaan.

Saimi maalasi ihan itsekseen telineen valkoiseksi. Telineeseen on tarkoitus kiinnittää vielä jokaiselle nimikyltti vanhaan hevosenkenkään taiteiltuna kuten Satumaan kepparitallissakin.

Hevosenkenkien suhteen ollaan omavaraisia. Niitä kuten kaikkea muutakin romua polkupyöränraadosta alkaen on kaivettu meidän tontilta rakennusvaiheessa. Tässä on ollut vanhan maatalon saunantakunen ja pihanperä ennen kunnallisen jätehuollon keksimistä. Vieläkin toisinaan tehdään arkeologisia löytöjä kukkapenkkiä tms. tonkiessa.

Kortti-ilta

Askartelukerhon kortti-illassa ihasteltiin vanhoja Hullunkuriset perheet - ja Musta Pekka -kortteja, eikä sitten raaskittu tehdä niistä mitään. Piti tehdä rintarosseja ja rasioita, mutta se olis edellyttänyt rei'ittämistä ja leikkaamista.

Sinikan maisemarasia, pohja pahvia.

Onneks mukaan tuli myös postikortteja, niitä raaski rei'ittää ilman patologiselle hamsterille tyypillisiä tunnonvaivoja. Korttien reunat rei'itettiin kierresidontalaitteella ja ne yhdistettiin virkkaamalla tai ompelemalla.

Mailan muotokuvarasia

Mä tein tytöille joulurasiat - kyllähän marraskuussa jo on alettava joulua ajatella...

Sennille värikästä ja hassua.

Saimille eteeristä Rudolf Koivua.

Isoäidin kukkaneliö

Tein syksyllä Sinikan tossuihin isoäidinneliön muunnelman kukalla ja lupailin siihen kuvallista ohjetta. Syysloman mummolaturneella ehdin virkkailla päivänvalossa ja sain kuvat kukan vaiheista.

Inspis kukkaneliöön tuli 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin -kirjasta. Halusin tehdä perinteisemmän neliön kukan ympärille, joten tässä mun ohje:

1) Eka kerros normaalisti eli 6 ketjusilmukkaa ympyräksi, 3 ketjusilmukkaa + 2 pylvästä renkaaseen, 3 ketjusilmukkaa, 3 pylvästä & 3 ketjusilmukkaa vielä 3 kertaa. Tämän jälkeen päätellään.

2) Aloita terälehtien värillä ja tee jokaiseen kaareen puolipylväs, pylväs, pitkä pylväs, pylväs ja puolipylväs.

3) Virkkaa terälehtien taakse 6 ketjusilmukan kaaret (ks. kuva alla nurjalta puolelta). Kaaret kiinnitetään terälehtien väliin piilosilmukalla.

4) Vaihda lapun ns. pohjaväriin ja tee jokaiseen kaareen 3 pylvästä, 3 ketjusilmukkaa ja 3 pylvästä sekä näiden väliin 2 ketjusilmukkaa (ks. kuvat alla). Tästä voi jatkaa normaalisti isoäidinneliön virkkaamista.

Alla olevassa kuvassa näkyy sama vaihe kuin yllä, mutta nurjalta puolelta.

Senni sisustaa

Sennin sisäinen sisustaja on herännyt...

Saimi unohti väriliidun Sennin pöydälle ja Senni taikoi jäljittelemättömän kuosin noin kolmessa sekunnissa koko pöydän koristeeksi. Tavallaan se on ihan hieno.

Oon miettinyt voisiko tollasen vähän vaille kolmevuotiaan kanssa jo askarrella jotain ja luulen että vastaus on kyllä ja ei. Se innostuu kyllä väsäämään kaikkea, esimerkiksi lammaspehmolelulle maalarinteipistä uikkareita, posket innosta hehkuen ja erittäin keskittyneenä. Mutta "kanssa"... epäilen, että tämäkin tyttö toteuttaa vain omia visioitaan, eikä juuri äidin ehdotuksista kiinnostu.

Pingviini

Saimi taiteili viime keväänä kuviskerhossa pingviinin. Kuva maalattiin ensin peiteväreillä muovilevylle ja painettiin käytetylle voimapaperille.

Tätskä valitsi pingviinin suosikikseen Saimin kevätnäyttelystä ja sai sen nyt nimpparilahjakseen. Kala-taulu kotiutui toiselle tädille.

Tuunatut riisipaperipallot

Kellarista löytyi 10 vuotta sitten käytössä olleet valosarjaan kiinnitettävät riisipaperipallot. Vähän tylsät valkoisuudessaan, nythän valosarjojen varjostimissa on ihania hehkuvia värejä.

Niinpä päätin kokeilla palloihin vesivärejä. Testasin idean toimivuutta ensin isoon risaan riisipaperivarjostimeen.

Toimihan se, joten sutaisin pikkupallotkin. Tyttöjen Color Kids -väreissä oli kivoja sävyjä jo valmiiksi.

Ohut paperi imee vesiväriä vähän epätasaisesti, mikä näkyy valojen ollessa päällä, mutta haitanneeko tuo... Nää on aika kivat ja mietinkin jo voisko vaikka pesupalloista ja silkkipaperista tehdä lisää...