Isänpäivä

Meillä vietetään isänpäivää flunssailun merkeissä. Päivän päähenkilö sentään on terve - ja saa raataa naistensa vuoksi kuten aina :(

Isi sai Senniltä ensimmäiset omatekoiset lahjan ja kortin. Tai no, tarhan tädit on ehkä ihan vähän auttanu... :)

Kortti on mielestäni tosi kiva, sydän on leikattu pikkuisen sormiväriteoksesta. Pinta on hienon kolmiulotteinen.

Hienossa avaimenperässä näkyy myös taaperon kädenjälki aidoimmillaan. Avaimenperä on käsittääkseni tehty kutistemuovista, jota olisi hauska kokeilla kotonakin.
Päivänsankari ei vielä poistanut sellofaania, kuvan heijastukset johtuvat siitä.

Saimi teki koulussa hauskan norsukortin, jota voi käyttää myös kirjanmerkkinä. Saimin laulaessa isille aamulla keksimäänsä isänpäivälaulua Senni tanssitti norsua.

Saimi on myös ommellut koulussa maailman paras isä -mitalin huovasta.

 Oma isäni eli Pappa ei saanut tällä kertaa mitään askarreltua,  vaan vähän tuunatun uuden lippiksen.  Olin nimittäin tilannut sen netistä, enkä huomannut tilatessa, että siinä on apinan kuva. Arvelin, ettei päälle kuuskymppinen mies halua tepastella kaupungilla apinankuva otsassa.

Niinpä sitten eilisillan ratkoin melkoisen perusteellisesti kiinnitettyä lappua pois ja nypin pinseteillä tiukassa olevia langanpätkiä. Ja mietin miksei valmisvaatteiden nappien kiinnitystä koskaan hoideta vastaavalla perusteellisuudella.

Suurella sydämellä

Me päästiin Saimin kanssa joulufiiliksiin jo syyslomalla. Innostuttiin tekemään ovikoristeita syyskaudelle.

Mietin pitkään mitkä materiaalit olis säänkestäviä ja kivan näköisiä ovikoristeeseen. Sitten näin Elävä valo -kirjassa rautalangasta, helmistä ja paljeteista tehtyjä kuusenkoristeita ja muistin viime vuoden joulukorttiaskarteluista yli jääneet paljetit ja Saimin miljoonat askarteluhelmet.

Väänsin paksusta tummasta rautalangasta pihtien avulla sydämien rungot. Paljetit ja helmet pujoteltiin ohueen rautalankaan, joka sitten pyöriteltiin sydämien runkoihin.

Loput hiukan erilaiset tuotokset jää odottamaan joulupaketteihin käärimistä, niistä lisää myöhemmin...

Hurjaa Halloweenia

Halloween tuntuu olevan kovin suosittu kouluikäisten piirissä, juhlia riittää useammalle päivälle. Saimikin on koristellut huoneensa lepakoilla ja luuranko- ja velhonaamiaisasuilla.

Tulevina vuosina ehkäpä siis panostetaan enemmän Halloween-askarteluun, mutta tänä vuonna pelätään vain munakoisoa, kun kurpitsa tärveltyi takaa-ajokohtauksen tiimellyksessä koverruskelvottomaksi...

Halloween on muuten alkujaan kelttien talven alkamispäivä. Mä aloitin jo talven ja laitoin takapihan kaariporttiin ledit...

Sadekassi

Saimilta meni tosi nätti sateenvarjo rikki ja irrotin kankaan. Ensin kangas oli kampaajaleikissä, mutta pääsi sitten mun pajalle. Tein siitä vedenpitävän kassin.

Sateenvarjon rungon ja kankaan saa yllättävän helposti irti toisistaan, ne on niin hepposesti kiinnitetty. 

Kun kankaan taittaa kaksinkerroin, siitä saa leikattua ylimääräiset kolmiot pois ja jäljelle jää neliön muotoinen kaksinkertainen kappale. Kappaleen sivut ommellaan yhteen. Pohjassa keskellä oleva reikä, josta sateenvarjon keppi on tullut ulos, ommellaan umpeen.

Ylijäävien kolmioiden reunasta saa kassiin sangat. Tässä varjossa oli reunassa röyhelö, joten kassin suussa on sellainen ja myös sangoissa.

Kun sateenvarjon "vyön" jättää keskelle kassia, kassin saa tyhjänä siististi nippuun ja laukkuun varakassiksi.

Nyt mun vedenpitävistä pyöräilyvarusteista puuttuu enää kypärän alle menevä pipo ja hanskat. Onkohan sellasia? En taida osata ite tehdä...

Korukimppu kotiin

Saimi osallistui viime keväänä korumuotoilukerhoon, johon liittyi näyttely Designmuseossa. Näyttelyn korut ja kuvat kiersi vielä paikallisessa kirjastossa ja olivat esillä koulussakin ja nyt ne on vihdoin saatu kotiin.

Tässä parempia kuvia Saimin kimpusta:

Räsymattoja

Sisustuslehdissä väitettiin kesällä, että räsymatot on kovasti in, erityisesti muualla maailmassa. Meillä kotona ne oli aina niin in, että paljasta lattiaa ei juuri näkynyt :)

Tein anopin mummon vanhoilla kangaspuilla räsymattoja ennen Saimin syntymää. Kuteiksi revin vanhoja lakanoita, siten sain samaa väriä riittävästi, eikä matoista tarvinut tehdä kaikenkirjavia.

70-luvun lopun lakanoissa oli ärhäkät värit...

Meillä ei oo ihan kaikissa huoneissa mattoja lainkaan, kotona eikä mökillä. Jos lattia on lämmin paljaaltaankin, mitä sitä matoilla peittelemään. Omatekemät räsymatot on toistaiseksi mökin vintin lattiassa. Ehkäpä mummon mattohurahdusgeeni aktivoituu varttuneemmassa iässä :)

Sinisiä lakanoita oli paljon.

Räsymatot kuluu kauniisti, ohenee ja haalistuu. Mummolan lukuisia erilaisia mattoja vuosikausia zoomailtuani oon tullut siihen tulokseen, että kauniissa räsymatossa pitää olla aika paljon valkosta. Silloin monenvärisetkin kuteet toimii. Kuten tässä tosi vanhassa matossa, joka ei ole lainkaan niin monotoninen kuin nuo mun:

Essutehdas

Tein Saimin kanssa yhdessä muutaman essun miesten paitojen selkämyksistä. Paidoissa on valmiiksi kaareva alareuna. Saimi ompeli suorat reunat ja mä pitkän vinonauhan, joka kiertää niskalenkistä kaarevan reunan kautta selkään solmittaviin nauhoihin.

Punaisista sävyistä ja romanttisesta tyylistä tykkäävä Mummo sai yhden essuista. Tarvetta olikin, koska samanmallinen lempiessu oli paikattu moneen kertaan ja lopulta nauhatkin haipui pois :)

Mummo on vähän niiskuneiti, joten essussa on oltava tasku nessulle.

Sydäntasku sai koristeeksi essukankaasta tehdyn kukan ja mummon äidin vanhan napin.

Ks. kukan ohje.

Tämmöisen piskuisen mummelin essuun riittää, kun irtileikatun 40-kokoisen paidan selkämyksen hihan kohtia hieman suurentaa.

Alemmassa kankaan reunassa alkuperäinen hihansuu,
päällimmäinen leikattu jo essun reunaksi.