 |
| Piilomaan pikkuaasi... Pitäiskö virkata vielä olkihattu... |
Kivoja aasikepparin malleja en juuri löytänyt netistä, joten piirsin uuden kaavan oikeiden aasien kuvien perusteella. Halusin aasista vähän pullean ja lyhytturpaisen, joten etsin myös varsojen kuvia.
Koon määritti lopulta se, minkä verran raskausaikana venähtäneistä aasinharmaista kotiverkkareistani oli saatavissa irti...
Saimin kepparista tuli hurjan painava, joten kehittelin tähän pari keventävää uudistusta. Pelkän vanun sijaan laitoin täytteeksi vanun sisälle ison superlonpalan. Se on napakkuuteensa nähden kevyempi kuin pelkkä vanu, jota on tungettava kepparin päähän aika paljon ja aika tiukkaan.
Superlonpalaan tein viillon, johon sijoitin kepin sen päähän ruuvattuine pilttipurkin kansineen. Teippasin viillon kiinni ilmastointiteipillä. Tämän kuvittelen jälleen auttavan siihen, että keppi pysyy toisaalta pään sisällä eikä toisaalta tee kuhmua aasin päähän.
Myös harja on nyt kevyempi kuin Sofia-kepparin mattolangasta tehty pitkä harja. Tässä on paitsi pikkuisen mummon vanhoja villamattolankoja langanpäät purettuina auki, myös täydennyksenä seitsemän veljeksen jämiä.
Langat on tässäkin solmittu ketjusilmukkaketjuun, jonka lopuksi ompelin kepparin niskaan. Solmut laitoin hevosenhäntäsolmuina, jotta harja sojottaisi pystyssä.
Korvien sisälle leikkasin mehutölkistä kartonkia, jotta ne pysyvät terhakkaasti ryhdissä alhaalta ylös asti. Tölkin taitosta pystyi käyttämään hyödyksi myös. Korvia ei voi ommella juurestaan suorana, taitosta tarvitaan pitämään korvat pystyssä. Taitettuna lopputulos on myös luonnollisempi, jos sellaista haluaa tavoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti