maanantai 18. marraskuuta 2013

Taaperoiden askartelupaja

Mun kolmevuotias kummipoika Niilo tuli äitinsä kanssa sunnuntaiaamuna meille askartelutreffeille - tarkoituksena oli kokeilla mihin pienten taidot ja keskittymiskyky ja äitien hermot riittäisi.


Tein Saimin kanssa valmiiksi lumiukkomallin sekä pahvipohjat ja porkkananenät pienten omia lumiukkoja varten. Muistin Saimin tehneen päiväkodissa vastaavan aika pienenä ja arvelin sen onnistuvan autettuna myös Senniltä ja Niilolta. Ja ihan hyvin onnistuikin.

Ylärivissä vasemmalla Sennin kaksoset ja Niilon ukko,
alarivissä malliukko ja Saimin ukko.

Niilo ja Senni rutistivat kaavapaperista tolloja ja liimasivat ne ja nenät ja valmissilmät pahvipohjiin sekä valitsivat pipojen värit muutamasta vaihtoehdosta.

Liimaa kädessä!
 

Senni kyllästyi askarteluun aika pian ja vaihtoi taiteenlajia - yritti houkutella muitakin tanssimaan. Kun kimalleliimat otettiin kehiin, Senni palasi askartelun pariin. Kimalleliimojen pursotus oli niin kivaa, että sitä piti pikkuisen toppuutella.

Niilon tähdenlennot ylärivissä,
Sennin alarivissä.
Senni pursotti reilut kimalleliimat pahville ja uitti pahvitähdet kimallevellissä. Osan tähdistä nostin korttipohjille kuivumaan ja osan jätin kuivuvaan velliin uimaan. Lopputulos on aika ilotulitusta.

Nää toivottaa ennemminkin railakasta
vuodenvaihdetta kuin rauhallista joulua...

2 kommenttia:

  1. Kiitos vielä :) Tässä askartelukärpänen puraisi jo meikäläistäkin, kun näin, miten Niilo nautti. Tosin se taisi olla vähintään yhtä paljon seuran ansiota kuin itse askartelun. Meillä on muuten kellarikerroksessa tilava askarteluhuone lastenpöytineen, eikä sitä nykyään käytä kukaan muu kuin me. Siellä voisi tehdä jotakin maalihommaakin niin, että voisi hommien valmistuttua livistää hetkeksi ja jättää huoneen tuulettumaan. Niin että vinkvink, toivottavasti tulette joskus tänne askartelemaan :)

    Sari

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti löydetään pian joku aika askartelujatkoille :)

    VastaaPoista